Liikkuva mieli

Opiskelijat eivät juo enää kuin ennen. Intuitiivisesti voisi ajatella tilaston olevan positiivinen yleisen hyvinvoinnin kannalta. Raportit kuitenkin kertovat toista. Vaikka juominen on vähentynyt, opiskelijat raportoivat enemmän mielenterveysongelmia kuin aikaisemmin. Mielenterveysongelmille on tietenkin monenlaisia selityksiä, joista mielestäni yhtä suurinta kuvaili edeltäjäni Fobian puheenjohtajan pestissä tällä samaisella palstalla. Yleinen paine valmistua ei varmasti ainakaan auta nuorten kokemiin psyykkisiin ongelmiin.

Koska faktat ovan nämä, on mielestäni niitä turhaa enää toistella. Oli syy opiskelijoiden huonovointisuuteen mikä tahansa, on keskityttävä kaikkiin niihin pieniltäkin tuntuviin asioihin, joilla nuorten hyvinvointia voitaisiin parantaa. Liikunta on yksi niistä. Olen huomannut, että monenlaiset yleisesti raportoiduista vaivoista ovat väistyneet alkaessani liikkua säännöllisesti, selkäkivut väistyivät ja nuhaa on harvemmin. Eikä ihme, liikunnan on todettu olevan kytköksissä monenlaisen vaivojen takana olevan matala-asteiden tulehdustilan laskuun.

Voin puhua vain omasta kokemuksestani liikunnan parissa. Omaa elämääni taaksepäin miettien en ihmettele lainkaan, miksi monelle liikunta ei ole kivaa. Haluaisin kääntää katseen kouluun. Liikuntaa voi verrata mihin tahansa mieluisaan asiaan. Psykologiasta tuli lempiaineeni, koska huomasin olevani siinä hyvä, se kiinnosti minua tarpeeksi ja jaksoin panostaa siihen niin paljon, että se on pysynyt mukana vuodesta toiseen. Liikuntatunnilla en saanut samaa tunnetta. En löytänyt liikunnan iloa liikuntatunnilla seistessäni joka kevät ja syksy pesäpallokentällä. Mielestäni liikuntatunnit olisi voinut käyttää paremmin. Erilaisten lajien ja liikuntamuotojen kokeilu olisi ollut itselleni mielekkäämpää rajattujen lajien takomisen sijaan. Ehkä olisin kokenut ahaa-elämyksen aikaisemmin ja osannut pitää huolta itsestäni paremmin.

Kehommehan on rakennettu liikkumaan, ja monissa tutkimuksissa on todettu liikunnan auttavan myös psyykkisen oireilun ehkäisyyn ja toimivan jopa lievän masennuksen hoitona. Mielenterveys ei ole siis erillinen fyysisestä terveydestämme. Siksi onkin erityisen tärkeää huomata, että vain 34 prosenttia opiskelijoista liikkuu kolmesti viikossa ja joka kymmenes opiskelija ei laisinkaan. Ehkä on tullut aika vaihtaa oluttölkki käsipainoihin, approt ainejärjestön järjestämiin lajikokeiluihin ja löytää jokaiselle se oma juttu liikunnasta.

 
Kirjoittaja on Fobia ry:n puheenjohtaja 2018

Juttu on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2019.