Opintopsykologin työ on yksinkertaisuudessaan opiskelukyvyn tukemista ja edistämistä. Opintopsykologit tekevät sekä ennaltaehkäisevää että korjaavaa työtä. Etuna työssä on se, että opintopsykologi on osa oppilaitosorganisaatiota. Psykologi tuntevat opiskelu- ja toimintaympäristön hyvin. Suurin osa korkeakouluun tulevista opiskelijoista on elämässään siirtymävaiheessa eli muuttamassa ensimmäistä kertaa pois kotoa omaan asuntoon ja mahdollisesti vieraalle paikkakunnalle.

– Meidän tehtävämme on tukea tässä muutosvaiheessa opiskelijoiden itsereflektiotaitojen kehittymistä. Tärkeää on myös tukea ammatillista kasvua ja ammatti-identiteetin kehittymistä, koska niitä tarvitaan työelämätaitojen omaksumisessa, Tiina Tuominen sanoo. Painopiste yhteisöllisen ja yksilöllisen työn osalta vaihtelee vuodenajan mukaan.

– Välillä vastaanotoille muodostuu jonoja ja joudumme sulkemaan ajanvarauksen joksikin aikaa, Tuominen harmittelee.

Yhteistyö opetushenkilöstön kanssa sujuvaa

Toinen osa opintopsykologin työstä keskittyy opiskeluympäristön hyvinvoinnin tukemiseen ja edistämiseen. Opintopsykologit sijoittuvat organisaatiossa hyvinvointipalvelujen yksikköön. Opintopsykologit konsultoivat opetus- ja ohjaushenkilöstöä. Opintopsykologit järjestävät tämän lisäksi erilaisia luentoja ja ovat mukana ryhmätyöskentelyssä.

– Turun yliopistossa me ohjaamme yhdessä puheviestinnän opettajan kanssa esiintymisvarmuuden kehittämisen ryhmää. Olemme mukana myös graduryhmissä ja opinnoissa eteenpäin -ryhmässä.

Tuomisen mukaan yhteistyö opetus- ja ohjaushenkilöstön kanssa sujuu hyvin. Tuomisen mielestä tuutoropettajat ovat avainasemassa, koska he tapaavat kaikki opiskelijat useampaan kertaan.

– He pystyvät tunnistamaan erilaisia opiskelijan kohtaamia haasteita ja ohjaamaan tarvittaessa hänet vastaanotolle, Tuominen sano. Välillä psykologit tapaavat opiskelijaa yhdessä opettajan kanssa. Suurin osa opiskelijoista ottaa kuitenkin itsenäisesti yhteyttä opintopsykologiin täyttämällä verkossa yhteydenottolomakkeen.

Opiskelijat ovat moniongelmaisia

Opiskelijat hakeutuvat opintopsykologin vastaanotolle monenlaisista syistä. Opiskelijat ovat nykyään moniongelmaisia.

– Opiskelijoilla voi olla motivaatio-ongelmia ja ongelmia jaksamisessa. Myös masennusta, ahdistusta, stressiä ja alakuloisuutta ilmenee, Tuominen luettelee. Vastaanotoilla keskustellaan esimerkiksi opiskelutaidoista ja opiskelu-uupumuksesta. Opiskelijat miettivät paljon tulevaa työuraa ja työelämään siirtymistä.

– Kehityksellisestikin ajatellen korkeakouluopiskelijan asema on haastava, koska opiskeluaika sijoittuu yleensä nuoren aikuisen ikävaiheeseen. Kyseisessä ikävaiheessa tapahtuu kehityksellisesti paljon asioita. Opinnot, ammatillisen identiteetin muotoutuminen ja tulevaan työelämään sijoittuminen luovat valtavia paineita. Myös ulkopuolelta voi tulla paineita siitä, että pitäisi pärjätä ja luoda oma asema työelämässä ja elämässä yleensäkin, Tuominen pohtii.

Osalla opiskelijoista opiskelukyky on heikentynyt merkittävästä mielenterveyden ongelmien, arjen- ja ajanhallinnan vaikeuksien sekä opiskelutaitojen puuttumisen vuoksi. Heillä on vaarana menettää opiskelukyky.

Opiskelijoille räätälöidään yksilöllisiä interventioita

Parhaimpana asiana työssään Tuominen kokee sen, että saa olla tekemisissä nuorten aikuisten kanssa.

– Olen huomannut, että monesti muutaman kerran tapaamiset riittävät ja opiskelija saa tarvittavan avun, Tuominen sanoo. Opiskelijat kokevat, että ”taakka” poistuu harteilta, kun he saavat keskustella opintopsykologin kanssa. Opintopsykologit pystyvät räätälöimään opiskelijoille yksilöllisiä interventioita.

– Nuoret aikuiset ovat joustavia. He kykenevät kehittämään ongelmaratkaisutaitojaan ja itseymmärrystä. Lyhyessä ajassa saadaan jo tuloksia aikaan, Tuominen kiittelee. Konteksti ei kuitenkaan ole hoidollinen. Hoidollisen työn tekevät YTHS:n psykologit. Yhteistyö heidän kanssaan sujuu Tuomisen mukaan hyvin.

Tuomiselle mielekkyyttä työssä tuo se, että opintopsykologit pystyvät yhdessä henkilökunnan kanssa auttamaan opiskelijoita. Tuominen kiittelee myös opintopsykologien valtakunnallista verkostoa.

– Verkosto on erittäin tukea-antava. Pystymme jakamaan hyödyllistä tietoa toistemme kanssa. Olemme myös suhteellisen pieni verkosto, joten tunnemme toisemme henkilökohtaisesti, Tuominen sanoo. Opintopsykologit tapaavat 2–3 kertaa vuodessa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja koulutukseltaan psykologi.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2021.