Opetusneuvos, psykologi Kristiina Laitinen: ”Koulusta pitää puhua myös hyvää”

Hyvinvointinäkemyksen leviäminen on yksi viime vuosien koulu-uudistusten saavutuksia ja niin suuri muutos, että Opetushallituksessa (OHP) työskentelevä Kristiina Laitinen voi olla siitä iloinen sekä virkanaisena että psykologina.

”Käsitys laaja-alaisesta hyvinvoinnista vaikuttaa jo koulussa, opetussuunnitelmissa ja lainsäädännössä. Tämä on kaikkein vaikuttavinta hyvinvointityötä koulussa, koska se kohdistuu jokaiseen lapseen ja nuoreen, ei vain psykologin yksittäisiin asiakkaisiin”, Laitinen sanoo.

Hän toivoisikin psykologeille enemmän aikaa yhteisölliseen, ongelmia ehkäisevään työhön. Sen hedelmät kyllä näkyvät jossain vaiheessa lasten ja nuorten hyvinvoinnissa.

Esimerkin voimalla

Opetushallituksessa on odotettu eduskuntavaalien jälkeen jännittyneenä hallitusneuvottelujen tuloksia ja vaikutuksia opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuspoliittisiin painotuksiin.

”Hallitusohjelma, joka ei nostaisi esiin lasten ja nuorten hyvinvointia, tuntuisi hyvin epätodennäköiseltä. Niin paljon vaaleissa on puhuttu koulutuksesta ja hyvinvoinnista.”

Tuleva hallitusohjelma linjaa myös opiskeluhuollosta vastaavan opetusneuvoksen työtä seuraavat neljä vuotta.

Kristiina Laitinen uskoo, että uudistuksia syntyy jatkossakin. Hän nimittäin vilkaisee lähes päivittäin työhuoneen käytävällä Kouluhallituksen pitkäaikaisen pääjohtajan Erkki Ahon muotokuvaa.

 ”Esimerkillä on valtava voima. Kun tietyt kunnat ryhtyvät toimimaan uudella tavalla, muut seuraavat. Koulupsykologipalvelut kehitettiin juuri näin. Ennen virkamiesuraansa Erkki Aho aloitti ensimmäisenä koulupsykologina Lahdessa vuonna 1965. Helsingin opetusvirasto seurasi perässä 1970-luvulla.”

Perusopetuksessa ja esiopetuksessa psykologipalveluista tuli lakisääteinen oikeus 2003 ja toisella asteella 2014.

”Hienoja avauksia syntyy kunnissa tänäkin päivänä. Osa opetuksen järjestäjistä tarjoaa jo nyt itsenäisenä oppiaineenaan tunne- ja sosiaalisia taitoja yhtenä valinnaisaineista. Nämä taidot ovat perusta monille muille elämän taidoille ja menestymiselle”, Laitinen muistuttaa.

Silti jokin hiertää.

”Viime aikoina kaikkia koulutuspoliittisia uudistuksia ei ole tehty hyvinvoinnin näkökulmasta. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen on kuitenkin tämän päivän aikuisten tehtävä koulun arjessa, kotona ja myös täällä hallinnossa.”

Säästöt eivät ainakaan palvele tämän tehtävän toteuttamista. Esimerkiksi vain pieni osa lasten ja nuorten kohtaamasta seksuaalisesta häirinnästä tapahtuu koulussa, mutta koulun tehtävä on valmentaa heitä kohtaamaan kehitykselleen vahingollisia ilmiöitä, kuten groomingia, sosiaalisessa mediassa.

Koulupsykologista virkanaiseksi

Kristiina Laitisesta piti ensin tulla englannin ja ruotsin opettaja. Mutta ihan ensiksi Keski-Suomesta kotoisin oleva Laitinen etsi ylioppilaskirjoitusten jälkeen 1980-luvulla elämälleen suuntaa Englannissa ja Israelissa.

Vanhemmat eivät ilahtuneet tyttärensä maailmanmatkailusta, mutta Laitinen piti päänsä. Maailmalla hankitusta hyvästä kielitaidosta on ollut hyötyä ensin opinnoissa, sitten työelämässä.

”Vaihdoin kuitenkin pääaineeni englannista psykologiaan enkä ole katunut päivääkään. Tämä on ollut paras mahdollinen valinta ja hieno ammatti. Tieteenalana ja substanssina psykologia haastaa aina uudelleen. Ammatin viehätys on siinä, että se kannustaa kasvamaan, kehittymään ja syventymään koko ajan.”

Jos joku olisi aikoinaan kertonut koulupsykologi Laitiselle, että hänestä tulee äitiysvapaan jälkeen valtionhallinnon virkamies, hän ei olisi sitä uskonut.

”Pidin työstäni. Koulupsykologin työ on vaativaa verkostotyötä asiantuntijana. Työtä tehdään ristiriitaisten odotusten ja intressien keskellä. Me psykologit vartioimme lapsen tarpeita, mutta toisaalta koulu on hyvin vahvasti suoriutumisen ja suorittamisen paikka. On iso haaste sovittaa yhteen näitä erilaisia näkemyksiä.”Laitinen on ollut ainoa psykologi useissa työyhteisöissä ja oppinut myös tekemään oman työnsä näkyväksi.

”Työ on laaja-alaista ja edellyttää kykyä itsenäiseen ja nopeaan päätöksentekoon.

Koulupsykologin työn vaativuus on ehkä jopa lisääntymässä lasten ja nuorten hyvinvoinnin polarisoituessa.”

Kristiina Laitisen mukaan koulupsykologi tekee vaativaa verkostotyötä ristiriitaisten odotusten keskellä.

Kolme harhaa koulumaailmasta

Kristiina Laitinen huomauttaa, että vain pieni osa lapsista ja nuorista voi huonosti. Ongelma on se, että huonosti voivilla menee entistä huonommin. Julkisuudessa tämä aiheuttaa näköharhan.

”Ensimmäinen virheellinen käsitys on se, että koulukiusaaminen olisi lisääntynyt. Tutkimusten mukaan se on valtakunnallisesti vähenemässä. Toisia kiusaavia ja kiusattuja lapsia on nyt vähemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla.”

Toinen median rakastama väite on, että suomalaiset lapset ja nuoret eivät koe tulevansa koulussa kuulluiksi. Laitisen mukaan koulun aikuiset ovat tutkimusten mukaan yhä enemmän kiinnostuneita lasten ja nuorten elämästä.

Sanotaan myös, että suomalaiset lapset ja nuoret eivät viihdy koulussa. Kouluterveyskyselyjen mukaan tämäkään ei pidä paikkaansa.

Tutkimukset eivät siis tue sitä usein toisteltua paradoksia, että suomalaiset lapset ja nuoret oppivat hienosti mutta eivät viihdy koulussa.

”Meidän pitäisi nostaa koulusta esiin hyviä asioita, koska hyvät trendit kertovat myös kouluissa työskentelevien työstä. Muutokset ovat kuitenkin hitaita. Esimerkiksi kiusaamisen väheneminen näkyy tilastoissa nyt, kymmenen vuoden kuluttua aktiivisen kiusaamisen vastaisen työn käynnistämisestä. Opettajat ja opiskeluhuollon asiantuntijat eli kuraattorit ja psykologit, ovat tehneet jotain aivan oikein, kun näin isoja muutoksia on saatu aikaan.”

Kristiina Laitinen ”oli lainassa” opetus- ja kulttuuriministeriössä juuri vuosina 2006–2009, kun kouluhyvinvointi nousi koulutuspoliittiseksi painopisteeksi. Psykologien ammattikunnan ainoana edustajana ministeriössä hän oli käynnistämässä hyvinvointihankkeita, joista ehkä tunnetuin on Turun yliopistossa kehitetty koulukiusaamista ehkäisevä ja vähentävä KiVa Koulu -ohjelma.

Vaikka KiVa Koulu on saanut kritiikkiäkin, Laitinen korostaa kiusaamisen vähenemistä. Ensin syntyi yhteinen tahtotila vähentää koulukiusaamista. Sitten luotiin ohjelma, joka räätälöitiin suomalaista koulujärjestelmää varten ja josta myöhemmin kehitettiin vientituote.

”Meidän pitäisi aina malttaa odottaa tuloksia. Ne eivät näy nopeasti ja eivät juuri koskaan yhden hallituskauden aikana.”

Asiantuntijuus on nopeutta

Kristiina Laitisen työtehtäviin kuuluu myös eri henkilöstöryhmien kouluttaminen opiskeluhuollon, hyvinvoinnin ja turvallisuuden teemoista.

”Rakastan kouluttamista. Silloin on mahdollisuus tavata oman alan ihmisiä, ja ilahdun aina kohdatessani toisen psykologin.”

Psykologian osaaminen on valtionhallinnossa kysyttyä.

Tämä tekee Laitisesta myös kokousammattilaisen. Hän laskee olevansa OPH:n edustajana yli 20:ssä erilaisessa ohjaus- ja kehittämisryhmässä. Suuresta osasta työryhmäkutsuja hän joutuu kieltäytymään.

Perustehtävät ovat kuitenkin ennallaan: opiskeluhuollon suunnittelu, kehittäminen ja ohjaus.

Lähin yhteistyökumppani löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (THL):

Ylilääkäri Marke Hietanen-Peltola  ja Laitinen ovat hioutuneet työpariksi, jota eräs aluehallintoviraston kollega luonnehti koulumaailman ”Safiiri ja Teräs” -pariksi. Alkuperäiset science fiction -hahmot seikkailivat 80-luvun vaihteessa brittiläisessä tv-ohjelmassa. Tarina ei kerro, kumman roolin Laitinen on saanut.

”Sen olen oppinut, että kun töitä on enemmän kuin resursseja ja aikaa, tehtävän tekemiseen kuluu vain käytettävissä oleva aika. Tunnollisen suorittajan on ollut pakko opetella toisenlaista työotetta.”

Haastatteluviikolle osui muun muassa grooming-seksuaalirikosten ehkäisyn valtionavustusten jako eri toimijoille. Laitinen kirjoitti myös lukion opetussuunnitelmaa ja laati opetussuunnitelmauudistuksesta lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa vaikutusarviointia. Lisäksi valmisteilla on kiusaamisen vastaisen työn opas kouluille ja oppilaitoksille, ja muutama päivä vierähti luentomatkalla.

Jatkuuko peruskoulun menestystarina?

Laitinen on vankkumaton peruskoulun kannattaja.

”Peruskoulu on mielestäni hienoin koulutuspoliittinen uudistus kautta aikojen ja suomalaisen menestystarinan alku. Tasa-arvoinen mahdollisuus koulutukseen ja hyvinvointiin on edelleen vaalimisen arvoinen.”

Opiskeluhuollon ja koulun kehittämisessä pitää hänen mukaansa ottaa kuitenkin entistä huolellisemmin huomioon toimintaympäristön ja maailman muutos. Tulevien kehityskulkujen ennakoiminen on tärkeää.

Psykologille ei riitä, että hän tietää vain psykologiasta. On seurattava koulumaailman kaikkia uudistuksia, muun muassa teknologian kehitystä.

Jokin on muuttunut myös Laitisen omassa elämässä.

”Yritän tietoisesti elää niin kuin opetan eli pitää huolta myös itsestäni, ihmissuhteistani ja läheisistäni. Tennis palauttaa aina tarvittaessa maanpinnalle. Juuri kun kuvittelee, että kaikki menee tosi hyvin, seuraava syöttö muistuttaa erehtyväisyydestä.”

Sama pätee lukemiseen. Kristiina Laitinen ei enää ahmi kolmea kirjaa viikossa. Ahkeroimallakaan ei ehdi tässä elämässä lukea kaikkia hyviä kirjoja. On tehtävä valintoja.

”Doris Lessingin Kultainen muistikirja aikakautensa kuvauksena on nyt 54-vuotiaalle psykologille aivan erilainen lukukokemus kuin 25-vuotiaalle psykologian opiskelijalle. Lukemiseen kuuluu sekin, että kirja näyttäytyy erilaisena eri aikoina.”

Kuka?

Kristiina Laitinen

·        54-vuotias

·        Kotoisin Laukaasta

·        Psykologian maisteri Jyväskylän yliopistosta 1994, johdon ja esimiesten työnohjaaja 2014

·        Työskenteli valmistumisen jälkeen mm. Väestöliitossa ja Helsingin terveysvirastossa psykiatrisessa kriisityöryhmässä 1995–1996.

·        Koulupsykologina Helsingin opetusvirastossa 1997–2003.

·        Opetushallituksessa vuodesta 2003.

·        Perhe: seurustelee, aikuinen poika edellisestä liitosta

·        Harrastukset: luonnossa liikkuminen, tennis, kuvataide ja kaunokirjallisuus. Lempikirjailijan Ian McEwanin uusin kirja Machines Like Me herättää pohtimaan ihmisen ja koneen suhdetta.

·        Tällä hetkellä tärkeää: Läheiset ihmissuhteet ja ystävät.