On upeaa olla yksi niistä harvoista, jotka pysähtyvät

Porin kaupungilla koulupsykologeina työskentelevät Tiina Mykrä, 53 ja Nea Alila, 26 kertovat työstään ylpeästi mutta vakavasti, yhteisin sävelin. On hankala uskoa, että yhteistä matkaa on takana vain hieman alle puoli vuotta. 

– Päädyin koulupsykologiksi Poriin harjoittelun kautta, ja nyt tarkoituksenani on jatkaa hyvin alkaneella tiellä, Alila kertoo. 

– Minulla oli suuri kiinnostus koulupsykologin työtä kohtaan, ja Pori vaikutti hyvältä vaihtoehdolta muun muassa tämän yhteisen tekemisen mallin vuoksi. Minut otettiin tosi hienosti vastaan ja nyt jatko samalla linjalla tuntuu hyvältä ja luontevalta. 

– On ollut ihanaa huomata, miten meidän työyhteisössämme harjoittelijoita ei pian enää näe tittelin kautta, vaan he sulautuvat nopeasti joukkoon, kuten Neakin teki, Tiina Mykrä toteaa kokemuksen äänellä.

– Mutta siitä huolimatta saa aina apua, kun tarvitsee, mikä tosin näyttää pätevän kaikkiin meihin, iästä ja työvuosista riippumatta, Alila lisää. 

Yhteisöllisyys ja kollegoiden tiivis verkosto nousee molempien ajatuksissa työn parhaiden puolien kärkisijoille.

– Vaikka olemme päivittäisessä työssä hajallaan ympäri kaupunkia, ja jokaisella meillä on omat työyhteisömme alueemme kouluissa, tunnen silti suurinta yhteenkuuluvuutta psykologiporukkamme kesken. Meitä on täällä harvinaisen iso lukumäärä, syksyllä toivottavasti yhteensä 11 perusopetuksen puolella ja viisi lisää toisella asteella.  Koulupsykologin työ mielletään usein yksinäiseksi, mutta meillä kollegoiden välinen tiivis yhteisö ja jatkuva keskinäinen yhteydenpito on ollut työn jaksamisen kannalta avainasemassa, Mykrä kuvailee. 

– On todella merkityksellistä saada keskustella päivittäin toisen psykologin kanssa. Voimme vaihtaa ajatuksia ”miten sinä teet” ja ”miten minä voisin tehdä”.  Ammatillisen vertaistuen lisäksi ihmiset nimikkeiden takana tulevat tutuksi. Työkaverille voi täällä sanoa, että hellitä vähän ja ota rennosti, ja samaa huolenpitoa saa myös vastavuoroisesti itse. 

Koulumaailmassa työskennellessä kollegiaalisen tuen merkitys korostuu. Koulupsykologi toimii koulussa ainoana oman ammattiryhmänsä edustajana ja ammatillisuuden säilyttäminen saattaa vaatia pienen etäisyyden pitämistä muuhun koulun henkilökuntaan. Kouluyhteisössä työtoveruuden ja asiakkuuden raja voi olla hieman häilyvä. Lapsen asioita pohditaan yhdessä omien ammattiroolien näkökulmasta, mutta psykologilta odotetaan usein erilaista asiantuntijuutta ja apua konsultoinnin kautta.

Vapaudella on iso merkitys töissä jaksamiseen

Koulupsykologin työ on tunnetusti haastavaa. Lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt, ja sen vaikutukset näkyvät voimakkaasti jopa päivittäisessä koulutoiminnassa.

– Muistan itsekin ajatelleeni joskus, että koulupsykologiksi en ikinä lähde, Mykrä naurahtaa.

– Mutta työvuosien myötä ajatus on muuttunut täysin päinvastaiseksi. Tämä on ihan oma maailmansa, joka toki vaatii paljon, mutta myös antaa. Erityisen paljon vaikuttaa se, että saamme itse suunnitella työmme ja rakentaa vapaasti kalenterimme. Monessa paikassa päivät täyttyvät muiden ohjeistuksella. 

Alila nyökkäilee mukana. 

– Keskustellessani muiden harjoittelussa olleiden tuttavien kanssa, he ovat hämmästelleet, miten vapaat kädet työn suunnittelussa täällä on ollut. Olemme saaneet muokata työnkuvaa omien vahvuuksiemme kautta. Se ei tarkoita tietenkään sitä, että epämukavia asioita jätetään tekemättä, vaan sitä että voimme esimerkiksi keskittyä mieleisiimme osa-alueisiin, kuten ryhmien tai muun toiminnan järjestämiseen, Alila kertoo. 

– Vapaudella on todella iso merkitys työssä jaksamiseen. Ainut huono puoli on se, että kiireestä ja huonosti järjestetystä kalenterista voi usein syyttää vain itseään, molemmat naurahtavat. 

– Koulumaailmassa työskennellessä vuosikalenteri on aivan toisenlainen, kuin ympäröivässä maailmassa. Se rytmittää koulupsykologin työtä mukavasti. Kevään kiireen jaksaa helpommin, kun tietää työpaineiden helpottavan Suvivirren kajahtaessa. Kesäkuussa työnteko on aivan toisenlaista ja ennen lomia on kiire saada rästiin jääneet paperityöt hoidettua. Työhuoneeseen pääsyssä voi kesällä tosin olla pieniä haasteita koulujen lattiavahausten vuoksi, mutta yhteistyöllä ja toimivalla viestinnällä on nämäkin pulmat saatu ratkottua.

Koulumaailman rankkuus ja nuorten pahoinvointi ovat nousseet asiantuntijoiden keskuudessa tunnetusta tosiasiasta julkiseen keskusteluun. Mikä saa Tiinan ja Nean kokemaan koulupsykologin työn omakseen? 

– Muiden auttaminen on varmasti yleinen, mutta turhan ylevä vastaus. Työssä viihtymiseen ja jaksamiseen vaikuttaa se, että kokee tekevänsä merkityksellistä työtä. Päivittäinen työ ei kuitenkaan palkitse välittömällä vaikutuksella, vaan asiat ja olosuhteet muuttuvat hitaasti. Koulupsykologi ei näitä muutoksia saa yksin aikaiseksi, vaan niihin vaikutetaan yhdessä.  Koulupsykologin työssä merkityksellistä on, että pystyy jakamaan huoltajan tai opettajan huolen oppilaasta. Opettaja saattaa tulla vastaan käytävällä huoli harteita painaen, ja pelkästään hetken aktiivisesti kuuntelemalla hänen matkansa jatkuu kevyempänä, Mykrä kuvailee. 

– Yksi isoimmista jännityksen aiheistani harjoittelun alussa oli juuri se, että mitä jos en keksi oikeita ratkaisuja asian korjaamiseksi. Tiina kertoi minulle tällöin välittömästi, että usein riittää ja auttaa se, että oikeasti vain on mukana tekemässä ja kuuntelemassa. Koulumaailma on välillä niin hektinen, että psykologi saattaa olla yksi niistä harvoista, jotka pysähtyvät oppilaan asioiden äärelle kokonaisuutena. Se on upeaa, Alila summaa.