Olen selviytynyt vaikeista ajoista ennenkin – lohdun sija elämässämme

LOHTU – MITEN SELVIYDYN.
PIRKKO LAHTI JA HELI PRUUKI. TAMMI 2025, 164 S.

Elämänkulkuun ja arkeen liittyy vaihtelevuus ja pettymykset, muutokset ravistelevat psyykkisiä rakenteita. Lahden mukaan lohtu on sitä, että on läsnä itselleen ja toiselle. Se on yhdessäoloa tavalla, joka herättää toivon. Lohtua tarvitaan arjessa, tässä ja nyt, ei vain isojen menetysten äärellä. Arjesta saattaa kertyä perussurua, joka kasaantuu ja etäännyttää, tekee elävyyden ja kohtaamisen vaikeaksi. 

Suomessa herkkyys ja lohdun, lohdutuksen pyytäminen eivät ole olleet valtavirtaa. Taivumme suorittamisen ja pärjäämisen puolelle lähes automaattisesti. Ehkä koemme herkkyyden heikkoutena edelleen, vaikka älyllisesti ymmärrämme inhimillisyyden päälle. Joskus tunne-elämäkin siirtyy ohjeluetteloiden vaatimusten ikeen, eikä väljyydelle, oikealle itsensä kuuntelulle olo sijaa, eikä tilaa. Mielestäni Lahden ja Pruukin kirja onnistuu siinä – väljyys kuuntelulle saa sille kuuluvan paikkansa. 

Kirjoittajat johdattelevat teemaa lohdun kokemusasiantuntijoiden kautta tiivistäen sanoman kiteytyneeksi lauseeksi, kuten otsakkeessa. Vuoropuhelu ja arkisten ajattelutapojen esiin nostaminen antavat lohdulle sijan ja paikan. Emme ole epäonnistuneita, kun kaipaamme lohdutusta. Yhteys toisiin ja yhteys itseen vahvistavat. Jokaiselle löytyy oma tapansa lohduttautua kohtaamisten, musiikin, taiteen, kirjojen tai vaikka luonnossa kävellen. Ei ole oikeaa tapaa olla, ajatella, lohduttautua. Se on ennemminkin tunne ja kokemus, kuin palauttava suoritus. Itsensä ja omien tarpeiden aito kuuntelu johdattaa sisäänpäin. Ehkä kirjan väljyys, ajattelun huokoisuus välittävät turvan tunteen, johon on helppo samaistua. Olemme kaikki samassa veneessä ja meillä on paljon mahdollisuutta saada toisiltamme lohtua, jos katsomme ja kohtaamme kanssakulkijan.

Kirjaa lukiessa pohdin psykologisen tiedon sijaa ja sovellusalueita. Tietokirjaksikin lukeutuva teos voi herättää tunteita ja olla yhteydessä autenttisuuteen ja inhimillisyyteen. Tämä tekee kirjasta koskettavan – tässä tapauksessa lohduttavan.   

Kirjan keskeistä antia on sen kokonaisvaltaisuus: kokemuksellisuus, psykoterapeuttinen ymmärtäminen ja tieteellinen tieto nivoutuvat viisaudeksi, jota voi lähestyä, kun omat voimat ovat  kaventuneet ja lohdun sanoille on kaipaus. 

Kirjaesittelyn kirjoittaja on terveyspsykologian erikoispsykologi ja kouluttajapsykoterapeutti.