Siirry sisältöön

Oikeuspsykologi Julia Korkman:

“Oikeusprosessi ei sovi yhteen ihmisluonteen kanssa”

Julia Korkman on paitsi psykologian tohtori ja oikeuspsykologian dosentti myös tutkija Åbo Akademissa ja psykologi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikössä. Korkman on jo vuosia vaatinut oikeusjärjestelmäämme muutosta, jossa uhrin ja muiden asianosaisten kuulustelut videoitaisiin jo esitutkinnan aikana.
Helsingin Sanomat käsittelee tuoreessa artikkelissaan muun muassa sitä, että nykyisessä oikeusjärjestelmässä totta puhuvat todistajat muistavat hovioikeudessa huonommin kuin käräjäoikeudessa, valehtelijat taas ovat ehtineet muutella tarinaansa omaksi edukseen, kun käräjä- ja hovioikeuden käsittelyn välillä saattaa kulua jopa vuosia.
– Oikeuslaitoksemme suurin yksittäinen ongelma on juuri prosessin pitkä kesto. Suomi on saanut sen vuoksi ja aivan syystä useita tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Esimerkiksi lapsiin liittyvissä rikosasioissa kuulemisten väli voi olla jopa seitsemän vuotta. Se on pitkä aika kenelle tahansa, mutta lapselle se on ikuisuus. Se on valtaosa siitä ajasta, jonka hän muistaa, Korkman sanoo.

Psyykkinen vointi kärsii pitkästä prosessista

Oikeusprosessin pitkään kestoon liittyy Korkmanin mukaan kolmenlaisia ongelmia.
– Ensinnäkin näyttö huononee, koska muisti kärsii. Mitä enemmän tapahtumista kuluu aikaa, sitä enemmän keskeisen näytön eli todistajanlausuntojen laatu heikkenee. On hyvä, että tämä ymmärretään jo jossain määrin yhteiskunnassamme tai ainakin se tuodaan entistä useammin esille.
Toinen ongelma liittyy oikeusprosessin asianosaisten psyykkiseen vointiin.
– Mielestäni psyykkisen voinnin merkitystä ei ole tarpeeksi ymmärretty ja otettu huomioon. Ihan kaikkien psyykkinen vointi kärsii pitkästä prosessista, onpa kyse hometaloriidasta, kesämökin jakamisesta tai vakavasta rikoksesta. Prosessi itsessään ei ole kovin ihmisystävällinen. Vähintäänkin se on hyvin riippuvainen niistä henkilöistä, jotka prosessia vetävät ja avustavat, Korkman sanoo.

Kolmanneksi ongelmaksi hän nimeää resurssit, joita valuu hukkaan nykyjärjestelmän kömpelyyden vuoksi.
– Poliiseja marssitetaan oikeuteen kertomaan kotietsinnästä, josta saattaa olla vuosia. Usein he eivät muista näistä yhtään mitään. Sitten oikeussalissa luetaan yhdessä esitutkintapöytäkirjaa ja poliisilta kysytään, pitävätkö tiedot paikkansa. Poliisi vastaa: oletettavasti, kun näin on kirjoitettu. Miksi hänet marssitetaan saliin, kun kaikki olisivat voineet lukea tuon kohdan itse muutamassa minuutissa?
Resursseja valuu hukkaan Korkmanin mukaan myös siksi, että asianosaiset eivät aina ilmaannu paikalle saliin, jolloin oikeudenkäynti perutaan. Tästä Yle uutisoi aiemmin tänä syksynä.

Kaikki kuulustelut talteen esitutkinnassa

Jokaista kolmea ongelmaa voitaisiin Korkmanin mukaan helpottaa ainakin jonkin verran, jos kaikki kuulustelut tallennettaisiin videolle jo esitutkinnassa.
– Näin varmistettaisiin, että oikeudenkäyntejä ei tarvitse perua – jos asianosaisille ilmoitettaisiin, että heidän esitutkinnassa antamansa kertomus hyödynnetään, vaikka he eivät ilmaannu paikalle. Samalla varmistettaisiin kuulustelujen laatu. Taltiointi antaisi ensi käden tietoa siitä, miten epäilty on myöntänyt jonkin teon tai miten itsenäisesti rikosuhri tai todistaja on kokemuksestaan kertonut. Nämä asiat ovat luotettavuuden arvioinnin ytimessä.
Mahdollisuus tulla kuulluksi myöhemminkin olisi Korkmanin mukaan kuitenkin säilytettävä myös jatkossa.
– Esitutkintavaiheessa esimerkiksi pelko saattaa vaikuttaa rikoksen uhriin enemmän kuin myöhemmin. Joskus ajan kulumisesta saattaa siis olla myös hyötyä. Siitä tuskin olisi kuitenkaan haittaa, että aina olisi olemassa esitutkintatallenne, johon voidaan tarvittaessa palata.

On naiivia olettaa, että kerrotaan totuus

Korkmanin mukaan perusoletus oikeusprosessissa on, että ihmiset kertovat totuuden asiasta – tai sitten valehtelevat. Hänestä tämä on kuitenkin naiivi lähtökohta.
– Ihmisen muistikuvat eivät ole kovin tarkkoja. Kun näemme jonkin tapahtuman, aivomme tulkitsevat sen automaattisesti tietyllä tavalla. Tähän vaikuttaa paljon se, mitä olemme nähneet ja kokeneet aiemmin, Korkman toteaa.
Muistikuvat myös värittyvät asiasta käytyjen keskustelujen ja uutisoinnin vuoksi herkästi. Todistajankertomusten luotettavuuden arvioinnin ongelmat voivatkin heikentää asianosaisten oikeusturvaa ja johtaa herkästi syytteen hylkäämiseen, jos saatavilla ei ole muuta näyttöä kuin asianosaisten kertomukset.

Kyse on luotettavuudesta ja oikeusturvasta

Se, mikä on henkilölle totta ja todellista, voi siis ajan kuluessa muuttua. Esimerkiksi lähisuhteessa tapahtuvan kaltoinkohtelun uhri saattaa Korkmanin mukaan ymmärtää kokemaansa vasta suhteesta irtaannuttuaan.
Henkilötodistelun luotettavuuden varmistamiseksi, oikeusturvan parantamiseksi ja asianomaisten kuormituksen vähentämiseksi esitutkinnan videointi olisikin hänen mielestään hyvä ja kansalaisten oikeusturvan kannalta tärkeä ratkaisu. Esitutkintatallenteet estäisivät Korkmanin mukaan myös todistajalausuntojen muuttumisen eri oikeusasteissa.
– Tämä olisi helppo ratkaisu kaikkiin muistamisen ongelmiin. Näin voisi myös tarkastella kuulusteluoloja jälkikäteen, mikä on tärkeää, kun halutaan arvioida todistajien kertomusten luotettavuutta. Painostiko poliisi epäiltyä tunnustamaan? Annettiinko uhrille aikaa ja rauhaa kertoa kokemuksistaan? Vai esitettiinkö suoria kysymyksiä liian tiuhaan tahtiin? Tuo kirjoitettu yhteenveto kuulemisesta saattaa olla kaukana oikeasti tapahtuneesta sananvaihdosta.

Varhaiset kertomukset luotettavimpia

Korkman ihmettelee, kuinka huonosti oikeusprosessin kokonaisuus sopii yhteen ihmisluonteen kanssa ja kuinka vähän siinä hyödynnetään olemassa olevaa tutkimustietoa. Nykyään käytössä olisi sekä tutkimustietoa että modernia teknologiaa, mutta oikeusjärjestelmän kehittäminen laahaa perässä ja esimerkiksi videoinnin kaltainen helppo ja halpa mahdollisuus jätetään yhä hyödyntämättä.
Oikeusministeriö on Helsingin Sanomien mukaan listannut nyt käräjäoikeudessa tehtyjen kuulustelujen videoinnin plussat ja miinukset muistioonsa, ja uudistushanke on saanut laajaa kannatusta. Kun käräjäoikeuden kuulustelu videoitaisiin, hovioikeus voisi tarvittaessa tutustua tallenteeseen.
– Esimerkiksi Ruotsissa on ehdotettu, että kuulustelut tulisi tallentaa jo esitutkinnassa, jolloin niitä voidaan käyttää tarvittaessa oikeudessa, Korkman sanoo.
Korkman kertoo todistajankertomusten luotettavuuden paranevan, kun ne taltioidaan tarkasti pian tapahtumien jälkeen.
– Tämä parantaisi oikeusturvaa. Näin myös mahdollistetaan rikosuhrin ehkä tarvitsema psyykkinen hoito ilman sitä riskiä, että todistajakertomuksen luotettavuus kärsii. Lisäksi tuoreeltaan videoitu kuulustelu tuottaa tutkimusten mukaan yhtä paljon oikeita yksityiskotia kuin kasvokkain kuulusteleminen.

Haastattelumenetelmiä on kehitettävä

Kuulustelun videoinnilla on Korkmanin mukaan kaiken kaikkiaan oikeuspsykologian näkökulmasta useita myönteisiksi todettuja vaikutuksia.
– Haastattelumenetelmien laadun kehittämiseen on sen sijaan panostettava. Kun ihmisten on kerrottava oikeudenkäynnissä usein varsin kuormittavista kokemuksista tai myönnettävä rikoksia, psykologisesti erityisen tärkeää olisi luoda hyvä kontakti kuultavaan.
Muistamista auttaa Korkmanin mukaan myös se, että kuultava saa assosioida vapaasti sen sijaan että hän kertoo asioista kappale kerrallaan muiden määrittelemässä kronologisessa järjestyksessä.
– Siksi on tärkeää tehdä tilanteesta kuultavalle mahdollisimman vähän kuormittava. Paniikki, stressi ja hermoilu tai kokemus, etteivät ajatukseni kiinnosta kuulijaa aidosti, eivät palvele muistamista oikeussalissa sen enempää kuin muuallakaan. Tämä myös tekee oikeusprosessista ikävän kokemuksen.

Lue myös: Psykologiliiton oikeuspsykologian ja neuropsykologian ammatillisten työryhmien koulutus Psykologi oikeudessa 2.12.2019

Saatat olla kiinnostunut myös näistä