Nopea apu on Helsingin valtti, mutta tunnistetaanko yhteisöllistä työtä? Helsingin pormestariehdokkaat kohtasivat Psykologiliiton vaalipaneelissa

Helsingin neljän suurimman valtuustopuolueen pormestariehdokkaat Kokoomuksen Daniel Sazonov, Vihreiden Atte Harjanne, Sosiaalidemokraattien Eveliina Heinäluoma ja Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki olivat tiistaina 18.3. Psykologiliiton järjestämässä vaalipaneelissa hyvin valmistautuneita. Kaikki neljä tiesivät, että Helsingissä lain edellyttämä koulupsykologimitoitus yhdestä psykologista 780 oppilasta kohden pääsääntöisesti toteutuu. Pormestariehdokkaat olivat myös yhtä mieltä siitä, että Helsingin ratkaisu, jossa koulupsykologit ovat osa kasvatuksen ja koulutuksen toimialaa ja kouluyhteisöjä, on toimiva ja tukee lasten ja nuorten mielenterveyttä.

Pormestariehdokkaat korostivat sitä, että Helsingissä ovat perusasiat kunnossa. Kilpailukykyiseen palkkaukseen psykologeille ja muille sote-alan ammattilaisille on panostettu. Helsingissä on saatu psykologien vakanssit hyvin täytettyä, mikä Sazonovin mielestä kertoo siitä, että kaupungissa on tehty oikeanlaisia päätöksiä. Harjanne totesi, että Helsingin täytyy antaa psykologeille valta ja vastuu tehdä oma työnsä hyvin ja eettisesti. Muiden lailla Heinäluoma kiitteli Helsingin pitkäjänteistä henkilöstöpolitiikkaa ja muistutti, että myös esimerkiksi asumiskustannusten nousun hillitseminen riittävällä asuntotuotannolla tukee ammattilaisten veto- ja pitovoimaa kaupungissa. Arhinmäki nosti esiin psykologien korkean koulutuksen ja sitoutuneisuuden työhönsä ja korosti, että riittävä psykologien ja muiden ammattilaisten määrä takaa sen, että psykologit voivat tehdä työtään pitkäjänteisesti.

Helsinki on erityinen

Kaikki pormestariehdokkaat olivat tyytyväisiä siihen, että Helsingissä on sosiaali- ja terveyspalvelujen suhteen oma ratkaisunsa, jossa kaupunki järjestää myös sote-palvelut. Kuten hyvinvointialueilla, myös Helsingissä sote-palveluiden rahoitus kuitenkin tulee valtiolta, mikä haastaa kaupunkia. Arhinmäki harmittelikin, että Helsingissä vaaleissa on puhuttu nyt melko vähän sote-asioista, vaikka sosiaali-, terveys-, ja pelastuslautakuntaan valituksi tulevat tekevät arvovalintoja valtiolta tulevissa taloudellisissa raameissa ja ovat näin sote-palvelujen kannalta pormestaria merkittävämpiä vallankäyttäjiä. 

Ehkä jopa hieman yllättäen pormestariehdokkaat eivät kuitenkaan ensimmäisenä kaivanneet lisää rahaa mielenterveyspalveluille. Harjanne korosti, että tärkeintä olisi panostaa laajasti ennaltaehkäisyyn. Sazonov oli samoilla linjoilla ja totesi, että mielenterveyspalvelut eivät isossa kuvassa pysty yksin ratkaisemaan mielenterveyden kriisiä. Heinäluoma kuitenkin korosti, että Helsingissä on valittu olla myös vastavoima maan hallituksen suhteen, ja jatkossakin on tärkeää säilyttää esimerkiksi kahden viikon hoitotakuu. 

Helsingissä on kuitenkin myös erityisiä kysymyksiä suurista elinkustannuksista johtuvan pienituloisuuden ja asunnottomuuden kanssa. Harjanne, Heinäluoma ja Arhinmäki korostivat, että tulevan pormestarin onkin oltava tiukka edunvalvoja maan hallituksen suuntaan, jotta Helsingille tärkeät asiat huomioitaisiin valtion tasolla. Nykyistä pääministeripuoluetta edustava Sazonov puolestaan oli vakuuttunut, että Helsingin ääni kuuluu ja esimerkiksi ainoastaan Helsinkiä koskevaa tällä hetkellä suunnitelmissa olevaa sote-leikkausta harkittaisiin vielä hallituksessa uudelleen.

Helsingin alueiden eriytyminen toisistaan on ollut kaupungin poliitikoille pitkään haaste. Nopeassa lappuäänestyksessä kaikki pormestariehdokkaat halusivat suunnata tukea sitä tarvitseville alueille. Samanmieliset ehdokkaat korostivat, että tässä on hyödynnettävä kaikkia kaupungin toimialoja ja kuunneltava paikallisia sekä järjestökenttää, joka tekee arvokasta työtä monen eri teeman parissa.

Helsinki on oman sote-alueensa lisäksi ollut vuoden alusta lähtien myös työllisyysalue. Kysyttäessä pormestariehdokkaiden näkemystä psykologien roolista työllisyyspalveluista, Harjanne totesi, että valta määritellä toimiva työnkuva tulisi olla psykologeilla itsellään, joilla on paras tieto siitä, miten heidän työnsä on vaikuttavinta. Sazonov totesi, että nyt kaupungilla on mahdollisuus toimia aiempaa asiakaslähtöisemmin, jolloin myös psykologin palveluja ohjautuu heille, joille niistä on apua. Myös Heinäluoma korosti yksilöllisen tuen merkitystä ja sitä, että yhteistyöhön työllisyyspalveluiden kanssa tulee ottaa mukaan koulutustoimijat sekä kaupungin laaja järjestökenttä. Arhinmäki lisäsi, että psykologien osaamiselle on tarvetta oman polun ja uran löytämisen lisäksi myös sen tunnistamisessa, keillä on aidosti haasteita työkykynsä kanssa ja tarvitsevat työllisyystoimien sijaan tukea työkykyynsä.

Lasten ja nuorten terapiatakuu tulee

Toukokuun alusta astuu voimaan lasten ja nuorten terapiatakuu. Helsinki on jo kauan panostanut nopeaan hoitoonpääsyyn kevyissä palveluissa ja pormestariehdokkaat olivat luottavaisia, että Helsinki on valmis takuun toteuttamiseen. 

Huolta kuitenkin herätti niiden lasten ja nuorten tilanne, joille terapiatakuun piiriin valittavat menetelmät eivät sovi. Sekä Harjanne että Arhinmäki olivatkin tyytyväisiä siihen, että Helsingissä on hyvät mahdollisuudet hyödyntää lasten ja nuorten mielenterveyden tukemisessa saumattomasti myös esimerkiksi koulujen osaamista, nuorisotyötä ja päihdepalveluja. Sazonov totesi, että sotea vaivaa pistemäisyys, jossa yhden kohdan parantaminen ja kehittäminen herkästi vie resursseja toisaalta. Hän peräänkuuluttikin rahoitusmallin kehittämistä. 

Psykologiliiton puheenjohtaja Jari Lipsanen kiitti jo paneelin avauksessa Helsingin panostusta matalan kynnyksen hoitoihin, esimerkiksi mielenterveyspiste Mieppien perustamista. Samalla on kuitenkin edelleen epäselvää, miten hoito Helsingin perustason palveluissa jatkuu, mikäli nopea matalan kynnyksen apu ei ole riittävää. Ehdokkaat olivat yksimielisiä siitä, että panostukset matalan kynnyksen palveluihin ovat olleet ja ovat edelleen tarpeellisia. Hoitoketjun olisi kuitenkin toimittava myös siitä eteenpäin.

Tarvitaanko psykologia varhaiskasvatukseen?

Psykologiliitto on pitkään tavoitellut sitä, että kunnissa olisi varhaiskasvatuksen tukena psykologeja, joiden työ on hyvinvoinnin edistäminen, ongelmien ennaltaehkäisy sekä varhainen toiminta kehitys- ja kasvatusongelmissa. Varhaiskasvatuksen psykologin tulee olla läsnä päiväkodin arjessa, konsultoida varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja johtoa sekä osallistua suunnittelu- ja kehittämistyöhön. 

Psykologin rooli varhaiskasvatuksessa oli selvästi pormestariehdokkaille vieraampi, sillä ehdokkaat eivät katsoneet psykologien tarvetta päiväkotien toiminnassa kovin suureksi. Heinäluoma totesi, että varhaiskasvatuksen henkilöstöpula on polttavin ongelma ja sen ratkaisu tukee myös lasten mielenterveyttä. Arhinmäki katsoi, että merkittävää on saada lapset varhaiskasvatuksen piiriin, jossa henkilökunta voi tunnistaa perheiden tuen tarpeita ja ohjata heitä palvelujen piiriin.  Myös Harjanne painotti pätevää varhaiskasvatuksen henkilöstöä ja sitä, että lähipäiväkotiin pääsee. Sekä Sazonov ja Harjanne nostivat myös esiin muista palveluista, kuten perheneuvolasta saatavan tuen perheille. Sazonov koki koko yhteisön tukemisen suhteuttamisen nopeaan hoitoonpääsyyn olevan ikuista tasapainottelua.

Työkaluja hyvinvoinnin tukemiseen

Keskustakirjasto Oodiin oli kerääntynyt hyvän kokoinen yleisö, joka pääsi paneelin lopuksi myös esittämään kysymyksiä. Yleisö kaipasi pormestariehdokkailta näkemyksiä konkreettisiin työkaluihin hyvinvoinnin tukemiseksi kaupungissa.

Ensin kysyttiin, tehdäänkö kaupungin päätöksistä vaikutusarvioita mielenterveyden näkökulmasta. Sazonov kaipasi päätösten vaikutusten arviointiin laajempaa näkökulmaa kuin nyt käytössä on. Harjanne, Heinäluoma ja Arhinmäki puolestaan kokivat, että tietoa päätösten vaikutuksista kyllä saadaan ja onkin politiikan ydintä ja arvovalinta, mitä saadulla tiedolla tehdään. Heinäluoma nosti esiin esimerkiksi kaupungin vuokra-asuntojen vuokrankorotukset, joiden hän uskoo vaikuttaneen heikentävästi asukkaiden mielenterveyteen kokonaisuutena.

Paneelin viimeisenä teemana käsiteltiin yleisön esiinnostama kysymys siitä, mitä pormestari voisi tehdä, jotta Helsinkiin saataisiin vihdoin valvotut huumeiden käyttöhuoneet. Ehdokkaat olivat yhtä mieltä siitä, että käyttöhuoneet olisivat yksi tarpeellinen työkalu kaupungin päihdetyölle. Valtakunnan tasolla tilanne ei näyttäydy samanlaisena kuin Helsingissä, joten eduskunnasta ei saatu hylkäsi lakimuutosta, jota ilman käyttöhuoneiden kokeilua ei voida tehdä. Ehdokkaat totesivatkin, että niin pormestarin kuin helsinkiläisten kansanedustajien on jatkettava asian ajamista ja asiallisen julkisen keskustelun pitämistä yllä.