Suurin osa psykologeista työskentelee kunnalla rivityöntekijöinä. Toisin on Anne Mäkikankaan kohdalla, joka aloitti helmikuussa Tampereen yliopistolla tenure track -professorina sekä Työelämän tutkimuskeskuksen johtajana.

– Voin sanoa eläväni unelmaani. Olen pitkään tähdännyt professuuriin, ja nyt pääsen näyttämään osaamiseni, Anne Mäkikangas kertoo.

Mäkikankaalla on vahva tausta tieteentekijänä. Hän on työskennellyt aiemmin Jyväskylän yliopistossa yliopistonlehtorina, akatemiatutkijana sekä työ- ja organisaatiopsykologian yliassistenttina. Perhesyyt ja urahaaveet toivat Tampereen yliopistolle.

Uutta oppimassa

Mäkikankaan pääasiallinen työtehtävä on tutkimuksen tekeminen, muiden tutkimusten ohjaus ja tutkimusprojektien vetäminen. Lisäksi Mäkikangas vastaa tutkimuskeskuksen toiminnasta ja tekee hallinnollisia ja esihenkilön työtehtäviä. Työ on monipuolista ja monialaista. 

– Työni haasteet ja voimavarat linkittyvät yhteen. Jatkuva uuden oppiminen tutkimustyössä on antoisaa. Toisaalta pinnistely ja ponnistelu vaativien asioiden parissa on myös kuormittavaa. Määräaikaiseen työtehtävääni eli tenure trackiin liittyy myös arviointi, eli onko työtä tehty riittävän paljon ja laadukkaasti, Mäkikangas kuvailee.

Johtaja haluaa tutkimuskeskuksesta tulevan monitieteisen ja kansainvälisen. Ensimmäinen ehto itse asiassa täyttyy jo nyt: tutkimuskeskuksessa työskentelee 40 tutkijaa useilta eri tieteenaloilta, esimerkiksi terveystieteiden, sosiologian, psykologian ja sosiaalipsykologian aloilta. Yksikkö on yhteiskuntatieteellinen. Hankkeet ovat usein monitieteisiä, ja työelämätutkimusta tehdään siten monista eri näkökulmista. Kansainvälisyys taas tarkoittaa julkaisemista huipputason lehdissä sekä kansainvälisiä yhteistyöprojekteja.

Lasikaton rikkoja

Kovin moni psykologi ei kerro tavoittelevansa johtotehtäviä, eikä toisaalta psykologikoulutuksessa opeteta johtamista. Psykologeja kyllä kannustetaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, mutta osa pelkää kollegoilta tulevaa kritiikkiä ja vaikenee.

Millä tavalla Anne Mäkikangas kannustaisi psykologeja johtotehtäviin?

– Sanoisin, että go for it! Meidän koulutuksemme antaa hyvät valmiudet toimia johtotehtävissä. Psykologit ovat valveutuneita ihmisiä, jotka tietävät, miten ihmisten kanssa toimitaan. Sukupuoleen liittyviä lasikattoja on toki ollut, mutta on tärkeää muuttaa maailmaa tältä osin, Mäkikangas kannustaa.

Positiivista muutosta on jo havaittavissa. Mäkikangas siteeraa toukokuussa julkaistua Nuorten tulevaisuusraportti -tutkimusta, jonka mukaan suomalaiset tytöt ovat aiempaa kiinnostuneempia johtotehtävistä, vaikuttamisesta ja työuralla etenemisestä. Tulosten arvellaan johtuvan esimerkiksi siitä, että tytöillä on enemmän samastumiskohteita naisjohtajista, esimerkiksi hallituksesta.

Nykyään Mäkikangas tutkii työn tuunausta eli miten työntekijä voi oma-aloitteisesti kehittää omaa työtään niin, että se palvelee työidentiteettiä ja -hyvinvointia. Tämä on erityisen tärkeää korona-aikana, kun moni on siirtynyt etätyöhön kotiin. Toisaalta korona-aika on voinut osalle antaa vapaammat kädet tuunata työtään ja tehdä sitä joustavammalla tavalla.

Toinen projekti liittyy Työsuojelurahaston rahoittamaan tutkimukseen, jossa selvitetään työn psykososiaalisen ja psykologisen turvallisuuden tekijöitä. Kyseessä on henkisen työturvallisuuden tutkiminen etätyön aikana. Ymmärtämällä työn psykologista turvallisuutta voidaan vaikuttaa työn haitallisiin ja toksisiin psykososiaalisiin piirteisiin.

Ennaltaehkäisy on paras malli

Sanna Marinin hallitus tavoittelee 75 prosentin työllisyysastetta vuoden 2023 loppuun mennessä. Viime vuoteen verrattuna työttömyys on noussut lähes 14 prosenttia, vaikka toisaalta työllisyyskin on parantunut. Mitä Anne Mäkikankaan mielestä pitäisi tehdä, jotta hallitus onnistuu tavoitteessaan?

– Lähtökohtaisesti minusta pitäisi ajatella työpsykologian näkökulmasta kestävää työelämää. Eli miten saisimme työelämän sellaiseksi, että nuoret kiinnittyvät sinne ja saavat hyvän alun työuralleen, miten ruuhkavuosien keskellä voidaan työskennellä ja kuinka ylipäätään saadaan ihmiset jaksamaan ja pysymään työuralla, Mäkikangas sanoo.

Merkittävänä haasteena ovat mielenterveyden ongelmat, jotka ovat nykyisin suurin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Huolestuttavasti myös nuorten työkyvyttömyyseläkkeet ovat lisääntyneet. Mäkikangas korostaa, ettei meillä ole varaa menettää ainuttakaan työntekijää. Meillä pitäisi olla työkaluja kestävämmän työelämän muodostamiseksi. 

Psykososiaalinen turvallisuus on hänen mukaansa yksi työkalu. Asioita pitää voida ottaa puheeksi, jotta niihin on mahdollista puuttua. Tämä edellyttää turvallista ilmapiiriä ja kommunikaatiota. Työongelmia on hyvä ennaltaehkäistä, ennen kuin ollaan työuupumuksen tai työkyvyttömyyden tilassa.

Työterveyshuoltoon mennään tänä päivänä monenlaisten pulmien kanssa. Aina ne eivät liity välttämättä työhön, vaikka voivat toki heijastua sinne. Mäkikankaan mielestä työterveyden psykologipalvelut toimivat nykyisessä muodossaan riittävällä tavalla, vaikkakin joillakin paikkakunnilla voi joutua odottamaan vastaanotolle pääsyä pidempään kuin toisilla. Mikäli työterveyspsykologin roolia työterveydessä halutaan muuttaa ja vahvistaa, se tulisi tehdä työterveyslain muutoksen myötä, Mäkikangas toteaa.

Sen sijaan TE-toimistojen psykologipalveluissa Mäkikangas näkee parantamisen varaa. TE-toimistojen psykologien määrä on radikaalisti vähentynyt vuosien varrella niin, etteivät kysyntä ja tarve kohtaa toisiaan. Sinänsä on hyvä asia, että organisaatio järjestää valtakunnallista uraohjausta, joka on kaikille saatavilla. Toisaalta on erityisryhmiä, kuten maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä, joiden tarpeet pitäisi paremmin huomioida.

Mitä muita työelämän terveisiä Mäkikangas haluaisi lähettää hallitukselle?

– Olen huolestuneena kuunnellut päätöksiä mittavista leikkauksista tieteeltä. Tämä on lyhytnäköistä toimintaa. Suomi ei kilpaile tuotannossa, vaan sen vahvuus tulee perustumaan entistä enemmän innovaatioihin, kehittämiseen ja teknologiaan. Näihin tarvitaan korkeakoulutusta ja tutkimusta, Mäkikangas kiteyttää.