Mykkä masennus, parantava kieli

Miira Luhtavaaran (s. 1983) Tuhkaksi tekemisen taika (2023) on runon lailla soljuva romaani katastrofin määritelmästä, kuolleiden lintujen sateesta, pumpernikkelien rouskutuksesta, muoviponien harjojen letittämisestä, Eeva-Liisa Mannerin runoista sekä kuolemanvietistä ja tuhoamisvimmasta. Luhtavaara on psykologi, jolta on aiemmin julkaistu kolme runoteosta: Pinnallisuus (2022, Teos), Sinusta roikkuu valoa(2019, Teos) ja Ruohikon luut (2014, Teos), jolle on myönnetty Kalevi Jäntin palkinto. Luhtavaaran ensimmäisessä proosateoksessa psykologin koulutus näkyy poikkeuksellisen tarkkana katseena ihmisen mieleen ja käyttäytymiseen.

Aada on romaanin kertoja, joka rakastuu leskeksi jääneeseen Hansiin ja omaksuu tämän tyttären Bellan toisen vanhemman roolin. Hans, lamppukauppias, menettää valon ja masentuu. Aada valmistelee psykologian laitokselle väitöskirjaa, jossa hän tutkii masennuksen olemusta Lars von Trierin Melancholia-elokuvan masentuneen päähenkilön Justinen tapauksen kautta. Aadan tutkimussuunnitelma ja Tuhkaksi tekemisen taika asettuvat elämän peruskysymysten äärelle: ”Miten elämän merkityksellisyys muodostuu? Miten kieli muodostuu meissä? Miten sanat pysyvät koossa? Entä maailma? Psykoanalyytikot etsivät vastausta kysymykseen, miksi ihminen masentuu. Haluan tarkastella myös kysymystä siitä, miksi toiset meistä eivät masennu.”  Donald W. Winnicottin, Wilfred Bionin, Jenai Wun ja muiden psykoanalyytikoiden teoriat, melankoliset elokuvakohtaukset sekä Hansin lamaantunut mykkyys virittyvät herkästi yhteen. ”Millaista on olla masentuneena janoinen? Onko tätä tutkittu. Onko vesi masentuneen mielestä ällöttävää koska se on vähän kuin elämän vettä?  Syövätkö masentuneet vitamiineja? Ovatko masentuneet jokin ihmislaji?”

Yhdeksi romaanin päähenkilöksi nousee Luhtavaaran aistivoimainen ja merkityksistä tiheä, mutta silti lukijaa kevyesti raskaan aiheen läpi kannatteleva kieli. Luhtavaara tutkii myös sitä, miten masennus ilmenee kielen kautta: ”Masentuneessa ei ole kieltä, ei kielekettä, ei läppää. Hänessä on vain tietäminen, tai mykkyys.”Kielellä ja lukemisella on kuitenkin voima myös hoivata ja parantaa. ”Kuiskisin hänen korvaansa kaikki kauneimmat sanat. Kuiskisin sitruunaruoho ja höyhenmetsä. Kuisikisin niittyusva ja lumikello. Ja vielä vanamo ja tuuli.”

Parhaimmillaan Tuhkaksi tekemisen taika toimiikin lohduttavana ja tukea antavana lukukokemuksena, jota psykologi voi suositella masentuneelle asiakkaalle tai sellaisen läheiselle. Romaani voi olla oivaltavaa luettavaa myös uusperheen dynamiikkaan liittyviä kysymyksiä pohdiskelevalle. Ammattilainen saa eläytyä romaanin kautta masentuneen kokemusmaailmaan, jota Luhtavaara kielellistää harvinaisen todentuntoisesti, mutta silti toivoa menettämättä. ”Olipa kerran niin kaunista, että se mitä eniten pelättiin, oli jo tapahtunut. Ihminen tajusi sittenkin jaksavansa rakastaa. Ja vähitellen vedestä nousi lintuja.”

Kirjaesittelyn kirjoittaja on oikeuspsykologi ja psykoterapeutti.