Musta tuntuu – kokemuksia seksuaalirikollisten terapiasta

TUOMITTUJEN TERAPEUTTI – MUSTA MAAILMA NÄYTTÄÄ TÄLTÄ.
TIINA ALAKÄRPPÄ. DOCENDO 2024, 304 S.

Teologian maisteri, seksuaaliterapeutti Tiina Alakärppä aloitti vuonna 2021 kolme vuotta kestäneen projektin tuomittujen terapeuttina ja kohtasi 150 asiakasta 30:stä eri maasta. Tekijät ovat eri ikäisiä, alaikäisiäkin, mutta yleisimmin alle 30-vuotiaita miehiä. Tekijät eivät pääsääntöisesti ole myöntäneet tekemiään rikoksia. Tuomitut saavat lähes aina karkotuspäätöksen, jos heillä ei ole Suomen kansalaisuutta. 

Kirjoittaja ei päästä lukijaansa helpolla. Rikoksien laatua ei peitellä, sitä ei häivytä tai ohiteta, vaan tapahtumat kuvataan sellaisina kuin ne ovat. Ihmiskohtalot ovat järkyttäviä. Alakärppä kertoo, miten aukaisee oven, kohtaa ihmisen, rikoksia tehneen ihmisen. Hän kertoo miten ensivaikutelma pettää ja miten hän joutuu manipuloinnin kohteeksi. Hänelle valehdellaan ja totuutta kierretään, mutta hän lähestyy aihetta uudestaan.

Työssä on sudenkuoppia. Kirjoittajan mukaan tekijää tulee lähestyä avoimesti ja välttää omia ääritunnelmia tai mielikuvia, joissa tekijää pidetään hirviönä. Terapiassa voi myös olla vaikea ottaa puheeksi uusintarikosten ehkäisyä. Oikeuspsykologi Nina Nurmisen mukaan sudenkuoppia ovat asian työstämisen kannalta epäolennaisista asioista puhuminen, epämiellyttävien asioiden käsittely liian nopeasti, vaikeiden aiheiden ja avoimien kysymysten välttely, joutuminen kysymys-vastaus-ansaan, työntekijän provosoituminen, liian varhain tapahtuva konfrontointi ja se, että työntekijän omat tunteet ohjaavat toimintaa (s.172).  

Ensivaikutelma pettää ja terapeutti joutuu manipuloinnin kohteeksi.

Psykologin kannalta kirjan keskeistä antia on sen autenttisuus, kokemuksellisuus ja työntekijän omat keholliset reaktiot näin raskaan työkentän äärellä. Se, miten työstä kuormittuu, miten aiheet asettuvat luihin ja ytimiin. Pohdin, miten kirjassa kuvatut tapaukset poikkeavat tavanomaisesta kliinisestä psykologin työstä ja missä kohtaa löytyy yhtäläisyyksiä. Kirjoittajan tausta ei ole terveydenhuollon alalta, ja on kiinnostavaa lukea kliinisen työn kuvauksia erilaisin lähestymisin kuvattuna. 

Alakärppä kuvaa keinoja, miten on jaksanut ja säilyttänyt uskon ihmisiin. Hän kertoo myötätuntoharjoituksista ja pohdinnoistaan tekijöistä edelleen ihmisinä, jotka eivät ole läpeensä pahoja, vaan erilaisten taustojensa kautta tähän suuntaan kehittyneet. On vaikeaa pitää samaan aikaan yllä realistista kuvaa rikoksen tekijöistä ihmisinä. Myötätunto ja kärsivällisyys ovat keskeisiä tekijöitä tekijöiden kohtaamisessa. Muutoksen mahdollisuuteen on uskottava.  

Projektin tavoitteena on rikosten uusimisen ehkäisy, työ on kaikkien osapuolten kannalta tärkeää ja sillä on laajempaa yhteiskunnalliseen turvallisuuteen liittyvää vaikutusta. Pohdin lukiessani, miten vähän seksuaalirikosten tekijät hakeutuvat psykoterapiaan ja miten harvinaista rikostentekijöiden psykoterapia on monissa yksiköissä. Uhrit hakeutuvat hoitoon, mutta toisaalta monet tekijät ovat myös uhreja. Siinä mielessä myös uhrien hoitaminen ehkäisee rikosten jatkumista sukupolvilta seuraaville eteenpäin. 

Suosittelen kirjaa kaikille psykoterapiatyötä tekeville, mutta myös vankilatyöhön hakeutuville tai siellä jo työskenteleville kollegoille.  

Kirjaesittelyn kirjoittaja on terveyspsykologian erikoispsykologi ja kouluttajapsykoterapeutti.