Valtuuston penkiltä
Monet pyörät pyörimässä
Ajasta ja paikasta riippumaton pyöräily sopii hyvin järjestöaktiivin harrastukseksi, Sami Eloranta sanoo.
Aktiivisena järjestötoimijana olen vähän myöhäisherännäinen. Opiskeluaikoina en ollut erityisen paljon yhdistystoiminnassa mukana, ja liiton toiminta jäi vieraaksi. Valmistumisen ja muutaman työvuoden jälkeen kieltäydyin tarjotusta turvallisesta vakituisesta työsuhteesta silloisessa työpaikassani, ja vietimme vaimoni kanssa reilut seitsemän kuukautta maailmanympärimatkalla kiertäen pääosin Aasiaa ja Etelä-Amerikkaa. Irtioton jälkeen takki oli täynnä intoa ja kaikki psykologiaan liittyvä kiinnosti kovasti. Hakeuduinkin saman tien erikoispsykologikoulutukseen. Minua alkoi kiinnostaa myös laajempi verkostoituminen kollegojen kanssa, ja päädyin Pirkanmaan psykologiyhdistyksen Pipsyn johtokuntaan talousvastaavaksi 2011. Ensimmäisen kaksivuotiskauteni liittovaltuustossa aloitin 2012 Pipsyn edustajana. Siitä lähtien olen ollut jollain tavalla mukana toiminnassa koko ajan, ja paikallisyhdistyksen ja liiton toiminta sekä vastuun ottaminen psykologien yhteisistä asioista on osoittautunut palkitsevaksi ja mielekkääksi.
Työskentelen nuorisopsykiatrialla, TAYS:n nuorisopsykiatrian poliklinikan psykoterapiatyöryhmän tiiminvetäjänä. Työnkuvani on monipuolinen: teen nuorten psykoterapiatyötä ja psykoterapia-arvioita ja järjestän ostopalvelupsykoterapioita, tapaan perheitä, teen verkostotyötä sekä psykologisia tutkimuksia ja arvioita. Suoran asiakastyön lisäksi minulle kuuluu vastuuta työryhmän toiminnasta ja sen kehittämisestä, muiden työryhmien kouluttamista ja konsultoimista psykoterapia-asioissa ja erilaisiin kehittämistyöryhmiin osallistumista – viime aikoina esimerkiksi sote-valmisteluun tai ostopalvelupsykoterapioiden kilpailutuksen suunnitteluun liittyen. Palkkatyöni lisäksi teen psykoterapiaa yksityisvastaanotolla, koulutan ja toimin työnohjaajana. Koulutukseltani olen psykologian lisensiaatti ja psykoterapian erikoispsykologi, ja lisäksi olen tohtoriopiskelija Tampereen yliopistossa.
Perheeseeni kuuluu psykologivaimo ja neljävuotias lapsi. Vapaa-aikani kuluukin usein perheen parissa lapsen kanssa touhutessa. Ehtiessäni harrastelen kaikenlaista liikuntaa, kuten pyöräilyä, juoksua, uintia, salibandyä, jalkapalloa. Olen kova innostumaan kaikenlaisesta, joten liikuntaharrastukseni ovat vähän kausiluonteisia ja kiireisen arjen vuoksi painottuvat nykyään pyöräilyn ja juoksun kaltaisiin ajasta ja paikasta riippumattomiin lajeihin. Olen myös musiikin ystävä, ja vaikka viime aikoina oma musisointini on jäänyt paljolti lapsen muskarin varaan, mielelläni rentoudun kuuntelemalla musiikkia ja käymällä keikoilla.
Liiton toiminnan tärkeimpänä tavoitteena näen vaikuttamisen päättäjiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin sen mahdollistamiseksi, että psykologien ammattitaitoa ja psykologista tietoa käytettäisiin hyväksi mahdollisimman laajasti ja tehokkaasti eri yhteiskunnan osa-alueilla. Psykologiseen tietoon meillä ei ole yksinoikeutta, mutta psykologeina meillä on ammattiryhmistä laajin ja kattavin tietotaito sen hyödyntämiseen ja soveltamiseen. Valitettavasti viime aikoina yhteiskunnallisessa keskustelussa on tuntunut korostuvan asiantuntijuuden väheksyminen. Myös psykologista tietoa haluttaisiin hyödyntää ilman syvempää ymmärrystä, pikaisilla pintapuolisilla koulutuksilla. Toisaalta meidän pyrkimyksillemme on eduksi, että psykologia herättää laajalti kiinnostusta, toisaalta joudumme tekemään kovasti työtä tuodaksemme esiin ammattikuntamme mahdollisuuksia hyödyntää tätä tietoa laajemmin ja tehokkaammin kuin suppeamman koulutuksen saaneet ammattiryhmät. Haluaisin nähdä, että tämän viestimme kautta psykologeille aukeaa enemmän mahdollisuuksia hyödyntää osaamistaan erilaisissa johto- ja asiantuntijatehtävissä sekä perinteisillä terveydenhuollon ja mielenterveystyön kentillä että ihan uusillakin sektoreilla.
Liittovaltuusto on liiton ylin päättävä elin. Näen sen rooliksi toisaalta liiton toiminnan mahdollistamisen siten, että valitsemme toimeenpaneviin elimiin osaavia ja luotettavia henkilöitä ja annamme heille riittävät resurssit ja suuntaviivat tehdä työtään. Toisaalta liittovaltuuston tehtävä on valvoa, että toimeenpanevat elimet, erityisesti hallitus, toteuttavat tehtäväänsä luottamuksen arvoisesti kohti yhteistä päämäärämme. Valtuuston puheenjohtajistolla on tässä erityinen luottamustehtävä, koska voimme olla mukana hallituksen kokouksissa tarkastelemassa ja valvomassa hallituksen toimintaa sisältä käsin. Tästä saamastani luottamuksesta olen kovin kiitollinen.
Juttu on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2019.