Mittatikku psykologien ammattietiikalle

Mistä psykologin ammattitaito koostuu? Työ edellyttää tietysti ihmisen mieltä ja käyttäytymistä koskevaa asiantuntemusta sekä oman erikoisalan menetelmien hallintaa. Näiden ohella psykologeilta vaaditaan kuitenkin myös eettistä osaamista. Ammattietiikan merkitys korostuu työssä, jossa on mahdollisuus vaikuttaa hyvin suoraan toisten ihmisten hyvinvointiin ja elämänkulkuun.

Psykologian yliopisto-opettaja Jarno Tuominen ja logopedian yliopisto-opettaja Ida Luotonen kehittävät parhaillaan kyselymittaria psykologien ja puheterapeuttien ammattieettisen osaamisen arvioimiseen. Kehittämistyöhön on osallistunut myös puheterapeutti Seidi Maikkola, joka teki aiheesta pro gradu -tutkielmansa. Lähtökohtana on yhdysvaltalaispsykologi James Restin teoreettinen malli, jossa ammattieettinen osaaminen muodostuu neljästä toisiinsa kytkeytyvästä osa-alueesta.

Ensinnäkin ammattilaisilta vaaditaan eettistä herkkyyttä, kykyä tunnistaa eettiset haasteet ja ristiriidat. Työssä voi tulla vastaan tilanteita, joissa ammatilliset arvot ovat ristiriidassa ulkoisten paineiden kanssa, tai asiakaskohtaamisia, joissa psykologin omat henkilökohtaiset arvot ja näkemykset heijastuvat hänen toimintaansa ammattiroolissa.

Seuraava vaihe on eettinen päätöksenteko, jonka tulisi ideaalitilanteessa perustua joustavaan ja monipuoliseen pohdintaan.

– Pystytään pysähtymään ongelman äärelle ja reflektoimaan sitä erilaisten tietolähteiden kautta: teoreettiset mallit, oma kliininen kokemus, lainsäädäntö, kollegat…, Tuominen kuvaa. 

Päätös ei vielä yksinään johda toimintaan. Tarvitaan myös eettistä motivaatiota eli ammattilaisen henkilökohtaista halua toimia oikeaksi katsomansa päätöksen mukaisesti. Motivaatio toimii ikään kuin siltana eettisen päätöksenteon ja Restin mallin viimeisen elementin, eettisen toimeenpanon välillä. Toimeenpanovaiheessa arvioidaan sitä, kuinka hyvin ammattilainen pystyy toteuttamaan valitsemaansa toimintamallia eettisesti haastavassa tilanteessa. Kykeneekö psykologi esimerkiksi korjaamaan työyhteisön vakiintuneita rutiineja, jos hän huomaa niiden haittaavan eettisesti kestävää työtä asiakkaan parhaaksi?

Antoisa pysähdys eettisten kysymysten äärelle

Tutkimuskatsausten perusteella terveydenhuollon ammattilaisten eettistä osaamista on kartoitettu kansainvälisestikin vasta melko vähän, eivätkä tutkimusmenetelmät ole vielä vakiintuneet. Lisäksi aiemmat tutkimukset ovat keskittyneet lähinnä sairaanhoitajien ja lääkäreiden ammattieettiseen osaamiseen. 

Ida Luotonen kertoo, että heidän kehittämässään kyselymittarissa on pyritty huomioimaan nimenomaan psykologien ja puheterapeuttien työhön liittyviä erityispiirteitä.

– Ammattieettiset haasteet, mitä kohdataan tällaisessa vuorovaikutustyöskentelyssä, ovat ehkä erityyppisiä kuin vaikka lääkärin työssä.

Luotonen ja Tuominen ovat nyt analysoimassa ensimmäisen uutta kyselymittaria käyttäneen tutkimuksen tuloksia. Kyselyyn oli koottu väittämiä, joilla pyrittiin tavoittamaan Restin mallin kaikki neljä osa-aluetta eettisestä herkkyydestä eettiseen toimeenpanoon. Kyselyyn vastasi 213 psykologia ja 82 puheterapeuttia.

Tulokset ovat vasta suuntaa antavia, eikä niitä ole vielä vertaisarvioitu. Tällä hetkellä tutkimusryhmä on päätymässä 30 väittämän kyselyyn. Väittämien välisiä yhteyksiä tarkastellessaan he havaitsivat Restin neljän osa-alueen lisäksi kaksi uutta ammattieettisen osaamisen elementtiä: eettisen itsereflektion ja yhteistyön muiden ammattiryhmien kanssa. 

Tuominen ja Luotonen pitävät alustavia tuloksia kiinnostavina, mutta korostavat, että kyselymittarin kehitystyö on edelleen kesken. He ovat kuitenkin saaneet jo tässä vaiheessa runsaasti myönteistä palautetta tutkimukseen osallistuneilta. Psykologit ja puheterapeutit ovat kokeneet tutkimusaiheen tärkeäksi ja kertoneet, että kyselylomake tarjosi heille arvokkaan mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi ammattieettisten kysymysten äärelle.

Eettinen kuorma voi altistaa uupumukselle

Tutkimuksessa mitattiin myös työuupumusoireita. Alustavien havaintojen perusteella ammattieettinen osaaminen vaikuttaisi olevan yhteydessä vähäisempiin työuupumusoireisiin. Vastaavasti aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että eettinen kuormitus on merkittävä riskitekijä työuupumukselle. Parempi ymmärrys ammattieettisestä osaamisesta ja sen kehittämisestä voisi siis tulevaisuudessa auttaa tukemaan niin psykologien kuin muidenkin terveydenhuollon ammattilaisten jaksamista työssään.

Toisaalta psykologien kohtaamat eettiset haasteet voivat usein olla ensisijaisesti rakenteellisia ongelmia. Esimerkiksi puutteelliset henkilöresurssit saattavat pakottaa eettisesti vaikeisiin valintoihin. Luotonen ja Tuominen tiedostavat yksilönäkökulman rajat.

– Ammattieettinen osaaminen tapahtuu vuorovaikutuksessa työyhteisön muiden ihmisten ja koko yhteiskunnan kanssa, Luotonen korostaa.

Yksilön oma osaaminen on kuitenkin tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Työympäristö voi rajoittaa psykologin toimintamahdollisuuksia, mutta vahva ammattieettinen osaaminen auttaa löytämään olosuhteiden puitteissa kestävimmän ratkaisun. 

Tuominen ei ylipäänsä kannata yksioikoista vastakkainasettelua yksilöllisten ja rakenteellisten tekijöiden välillä. Myös rakenteiden korjaaminen vaatii yksilöiden toimintaa.

– Organisaatiot ja kulttuurit kuitenkin muodostuvat ihmisistä, heidän jaetuista arvoistaan ja toimintatavoistaan. Ja ne voivat myös muuttua.

Katse kääntyy opetukseen

Ammattieettisen osaamisen karttumisen voi nähdä elämänmittaisena jatkumona, joka pohjaa lapsuuden moraaliseen kehitykseen ja jatkuu läpi työuran. Perustutkintovaiheen opinnot ovat kuitenkin oleellinen vaihe oman alan ammattietiikan sisäistämisessä. Kuinka hyvin nykymuotoiset opinnot valmentavat opiskelijoita kohtaamaan työelämän eettisiä haasteita?

Tuominen ja Luotonen arvioivat, että eettiseen osaamiseen voitaisiin kiinnittää opetuksessa tietoisemmin huomiota. Ammattietiikan omaksumisen saatetaan olettaa tapahtuvan ikään kuin itsestään muiden opintosisältöjen rinnalla.  Aiheesta kaivattaisiin kuitenkin tutkimustietoa. 

Luotonen ja Tuominen tekevätkin tällä hetkellä jatkotutkimusta, jossa uutta kyselymittaria käytetään psykologian ja logopedian opiskelijoiden ammattieettisen osaamisen kartoittamiseen. Aluksi saadaan poikkileikkaus eri vuosikurssien opiskelijoista eri puolilta Suomea. Myöhemmin on tarkoitus kerätä seuranta-aineistoa, jolla voitaisiin tutkia ammattieettisen osaamisen kehitystä opintojen aikana.

Toiveena on, että uusi tutkimustieto auttaa kehittämään opetusta. Tuominen arvioi, että myös opettaessa voisi olla hyvä hahmottaa ammattieettinen osaaminen vaiheittaisena prosessina, joka etenee eettisten haasteiden tunnistamisesta päätöksenteon ja motivaation kautta toimeenpanoon. 

– Ehkä ammattietiikkaa olisi hyödyllistä alkaa opettamaankin vähän portaittain, eikä niin, että ensin vain lyödään säännöt käteen, että “lukekaa nämä”.