Mitä jos kertoisin?

Mitä jos kertoisin, miten saatte kaikki stressinne ja henkilökohtaiset (tai asiakkaidenne) ongelmat katoamaan? Ilman pitkiä ja kalliita lisäkoulutuksia, jotka eivät välttämättä näy liksassa?

Vastaus on terapiatuoli pyörillä, eli moottoripyörä. Yhtään tutkimusta en aiheesta löytänyt, mutta empiirisiä havaintoja ja itsevalidoitua dataa senkin edestä. Jos kotoa lähtiessä on mielessä 99 ongelmaa (ja puoliso ei ole yksi niistä), prätkän viereen päästyäsi niistä on alle puolet jäljellä, ja kadun päähän päästyäsi niitä on jäljellä tasan nolla. Mutkatielle päästyäsi mieli on kirkas ja vapaa huolista, ajoviiman alle häviää myös kuulo, rahahuolet ja huomisen turhuudet. 

Miten voit muuttaa puuduttavan työmatkan jokapäiväiseksi seikkailuksi? Aja se prätkällä. Lisäjännitystä tuovat tieltä kiilaavat autoilijat – jostain syystä heidän kiireensä on vain kaukainen muisto. Jokainen kanssamotoristi on kuin samanikäinen lapsi hiekkalaatikolla – automaattisesti kaveri. Muut liikennöintimuodot liikuttavat kyllä kehoa, mutta motorisoitu kaksipyöräinen liikuttaa myös sielua. Työpaikalle päästyäsi olet levännyt ja valmis mihin vain.

Psykologeina emme työssämme aina näe vilpittömän onnellisia kasvoja toinen toisensa perään. Moottoripyörämessuilla näkee. Sellaista kokoelmaa iloisia, innostuneita ja riittäiskö rahat sittenkin -ilmeitä en ole kokenut missään muualla (kuuma senssivinkki, kävijöistä 90 % on miehiä, jotka osaavat vielä pukeutua sävy sävyyn – ja joilla on suunnitelmia elämälleen). Ja jos oikein onni käy, voit löytää kaksipyöräisen kumppanin elämänmittaiselle matkalle.

Olen täten argumentoinut rahanmenon puolesta ja mielenterveyttä vastikkeeksi. Moottoripyörän selkään nousseilla ei paluuta tietääkseni ole. Oman pyöräsi voit jäljittää työtyylisi perusteella: psykodynaamismieliset voivat aloittaa harrikasta, ratkaisukeskeiset taas kyykkypyöristä. Kroonisesta matkailukuumeesta kärsiville on tietenkin adventurepyörät. 

Sisältönsä ja referenssien vuoksi tämä kolumni toimii parhaiten keskareille (olethan jo keskarien fb-ryhmässä), mutta on toivottavasti ajatuksia herättävä muillekin. Allekirjoittanut hikoilee kesäpäivänsä vapaaehtoisesti moottoriradoilla. Born to slay, forced to work. 

Turvallista tietä kaikille.

Kirjoittaja on Psykologiliiton hallituksen varajäsen.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2025.