Mitä aluevaaleissa luvataan mielenterveydelle?

Sunnuntaina 23.1. käydään Suomen ensimmäiset aluevaalit. Vaaleissa valitaan aluevaltuustot 21 hyvinvointialueille päättämään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Vaaleja käydään jälleen koronan varjossa ja jo etukäteen pelätään kiinnostuksen vaaleihin jäävän ikävän alhaiseksi.

Haastavissa olosuhteissa yhdeksi vaalien tärkeimmistä teemoista on nousemassa mielenterveys. Puhutaan jopa mielenterveysvaaleista. Mutta mitä mielenterveydestä oikeastaan vaalipuheissa sanotaan?

Mielenterveysalalla toimivien järjestöjen yhteinen Mielenterveyspooli kävi läpi eduskuntapuolueiden vaaliohjelmat mielenterveyden näkökulmasta. Mielenterveyspoolin katsauksessa lähes kaikkien puolueiden ohjelmat ovat mielenterveysasioissa monipuolisemmat ja laajemmat kuin kuntavaaleissa. Kun aluevaaleissa on kyse nimenomaan sote-palveluista, on mielenterveyden suurempi rooli vaaliohjelmissa luonteva, analyysissa todetaan.

Samalla kun julkiset mielenterveyspalvelut siirtyvät hyvinvointialueiden järjestettäviksi, myös suuri osa psykologeista siirtyy hyvinvointialueiden työntekijöiksi. Aluevaalit ovat siis Psykologiliiton näkökulmasta erittäin tärkeät ja kiinnostavat. Liitto on myös kirjannut omat tavoitteensa vaaleihin.

Mielenterveyspalveluja matalalla kynnyksellä 

Ensimmäinen Psykologiliiton vaalitavoite on, että jokaisella tulee olla oikeus psykososiaaliseen tukeen ja psykologin palveluihin. Tämä tarkoittaa sitä, että perustason mielenterveyspalveluja täytyy olla helpommin ja enemmän saatavilla. Näitä palveluja toteuttamaan sote-keskuksiin tarvitaan psykologeja.

Puolueiden vaaliohjelmissa psykologeja ei juuri suoraan mainita. Suurin osa puolueista kuitenkin haluaa, että perustasolla saisi jatkossa helposti apua mielenterveyden pulmiin. Esimerkiksi Vasemmistoliitto toteaa, että kaikissa sosiaali- ja terveyskeskuksissa pitäisi olla tarjolla perustason mielenterveyden hoitoon liittyvää osaamista ja palveluita. Vihreät ehdottaa jokaiseen kuntaan kerran viikossa toimivaa mielenterveyspistettä ja SDP korostaa, että palveluja tulee saada myös koulujen, oppilaitosten ja työterveyshuollon kautta. Kristillisdemokraattien mielestä jalkautuvia ja kotiin tuotavia mielenterveyspalveluita tarvitaan lisää ja Kokoomus taas puhuu ohjelmassaan etävastaanotoista. Perussuomalaiset toteaa yleisesti, että soten uudistamisessa keskeistä on nopeuttaa perusterveydenhuollon piiriin pääsemistä̈ sekä fyysisten että psyykkisten sairauksien osalta.

Kokoomus, Kristillisdemokraatit, LiikeNyt, Vasemmistoliitto ja Vihreät haluavat toteuttaa terapiatakuun hyvinvointialueilla. RKP ja SDP puolestaan puhuvat ohjelmissaan seitsemän päivän hoitotakuusta tai hoitolupauksesta, joka koskee myös mielenterveyspalveluita. SDP:n tulevaisuuden visiossa hoidontarpeen arviointi tehtäisiin samana päivänä, kun henkilö ottaa yhteyttä sote-keskukseen. Vihreät mainitsee ohjelmassaan myös sen, että hyvinvointialueilla tulisi mitata matalan kynnyksen mielenterveyspalvelujen riittävyyttä ja huolehtia sujuvista hoitopoluista peruspalveluista erikoissairaanhoitoon.

Psykologiliiton puheenjohtaja Jari Lipsanen on ilahtunut siitä, että aluevaaleissa on puhuttu mielenterveydestä verrattain paljon. 

– Puolueiden vaaliohjelmista saa käsityksen, että on oivallettu ongelmien hoitamisen varhaisessa vaiheessa säästävän monesti suurilta kustannuksilta erikoissairaanhoidossa, Lipsanen toteaa. – ­Liian usein sote-keskustelussa on kuitenkin muistettu vain hoitajat ja lääkärit. Mielenterveydelle tarvitaan kuitenkin omat asiantuntijat, palvelut ja resurssit. 

Lapset ja perheet kohdattava arjessa

Psykologiliitto haluaa vaalitavoitteissaan, että hyvinvointialueilla tuodaan vanhempien ja lasten palvelut lähelle heidän arkiympäristöään.

Myös tämä tavoite saa puolueiden vaaliohjelmista vastakaikua. Kristillisdemokraatit, Vasemmistoliitto ja Vihreät kannattavat lasten, nuorten ja perheiden palvelujen kokoamista sote-keskusten alaisiin perhekeskuksiin. Perhekeskusten halutaan olevan moniammatillisia ja tekevän laajaa yhteistyötä kuntien palvelujen ja esimerkiksi järjestöjen kanssa. Tukea halutaan tarjota vauva-ajasta teini-ikään asti. Esimerkiksi Keskustan ja SDP:n ohjelmissa todetaan, että lasten, nuorten ja perheiden sote-palveluja on oltava tarjolla myös kunnan sivistystoimen palvelujen yhteydessä. 

Monissa vaaliohjelmissa tunnistetaan, että lasten ja perheiden palvelut vaatisivat vahvistamista. LiikeNyt toteaa, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin pitää saada lisää resursseja. Vihreät lisäisivät neuvolan ja koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon resursseja ja mainitsevat erikseen sen, että neuvoloihin tarvittaisiin lisää psykologeja. Muiden muassa Kokoomus ja Kristillisdemokraatit perustelevat ohjelmassaan lapsiperheiden riittäviä tukipalveluja lastensuojelun tai muiden erikoistason raskaiden palveluiden tarpeen ennaltaehkäisemisellä. 

– On tärkeää hahmottaa, että lasten, nuorten ja perheiden palvelut eivät voi olla jossain erillisessä sote-kuplassa, vaan niiden on oltava kiinnittyneinä arkeen, Lipsanen toteaa. – Moniammatillisuudesta palveluissa on puhuttu pitkään ja kokeiltukin eri paikoissa, toivottavasti siitä vihdoin saadaan laajasti käytännön todellisuutta hyvinvointialueilla.

Opiskeluhuolto nuorten mielenterveyden tukena

Psykologien ja mielenterveyspalvelujen kannalta suuri muutos sote-uudistuksessa on se, että hyvinvointialueille siirtyvät myös opiskeluhuollon psykologit. Tämä on huomattu myös puolueiden vaaliohjelmissa, joista monessa nostetaan opiskeluhuolto esiin ja tunnistetaan sen merkittävä rooli mielenterveyden kannalta. 

Psykologiliitto on painottanut, että opiskeluhuollon psykologien palveluiden on jatkossakin löydyttävä kouluilta ja oppilaitoksista. Puolueiden vaaliohjelmissa ollaan samoilla linjoilla.  Kristillisdemokraatit, RKP, SDP, Vasemmistoliitto ja Vihreät vaativat suoraan, että opiskeluhuollon psykologien on oltava jatkossakin kouluissa ja oppilaitoksissa. Kokoomus toteaa, että opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluiden on löydyttävä läheltä lasten ja nuorten arjesta. 

Suurimmassa osassa vaaliohjelmia otetaan kantaa myös opiskelijahuollon resursseihin ja mitoituksiin. RKP kannattaa ohjelmassaan Psykologiliiton esittämää mitoitusta, että yhtä psykologia kohti olisi korkeintaan 500 oppilasta tai opiskelijaa. Vihreät painottavat, että koulupsykologeilla ja -kuraattoreilla on oltava aikaa yhteisölliseen ja ennaltaehkäisevään työhön. Kristillisdemokraatit pitävät tärkeänä, että lasten ja nuorten psyykkisen hyvinvoinnin arviointi otettaisiin kiinteäksi osaksi kouluterveydenhuollon säännöllisiä tarkastuksia. Kristillisdemokraatit ja SDP kiinnittävät ohjelmissaan huomiota myös siihen, että tiedonkulun ja yhteistyön kuntien ja hyvinvointialueiden välillä on oltava saumatonta.

– Nuorten mielenterveyspalvelujen resursseista ollaan syystäkin huolissaan. Niitä ei missään nimessä ole varaa heikentää huonolla uudistuksella, Lipsanen summaa. – Liitto tietysti seuraa, mitä vaalien jälkeen tapahtuu, mutta kyllä nämä ohjelmat toki antavat toivoa siihen, että koulupsykologi on jatkossakin koulussa.

Hyvinvointialueista tulee monen työpaikka 

Palvelut eivät tietenkään itsestään siirry hyvinvointialueille, vaan sinne siirtyvät niitä tuottavien asiantuntijoiden työpaikat. Psykologiliitto on omissa vaalitavoitteissaan muistuttanut, että hyvä hyvinvointialue on myös hyvä työnantaja.

Puolueet ovatkin vaaliohjelmissaan pohtineet, miten hyvinvointialueesta saataisiin houkutteleva työpaikka, jossa myös pysytään töissä. Esimerkiksi Keskustan vaaliohjelma tiivistää monen puolueen ohjelmasta löytyviä ratkaisuja näin: Työolot, johtaminen ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön lisäävät henkilöstön työssä jaksamista ja hyvinvointia sekä alan houkuttelevuutta.

Johtaminen ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön nostetaan esille monessa ohjelmassa. Esimerkiksi Vihreät näkevät, että ammattilaiset tietävät usein parhaiten, miten palvelut saadaan vaikuttaviksi, eli millä toimenpiteillä saadaan tehokkaimmin edistettyä terveyttä ja hyvinvointia. Vasemmistoliitto peräänkuuluttaa hyvinvointialueille yhteistyössä ammattijärjestöjen kanssa toteutettavaa toimenpideohjelmaa, jolla ammattilaisten työnjakoa selkeytettäisiin ja työprosesseja kehitettäisiin. Kokoomus puolestaan haluaa huolehtia siitä, että työntekijät voivat keskittyä osaamistaan vastaaviin työtehtäviin.

Monen puolueen ohjelmassa kiinnitetään huomiota palkkoihin. Esimerkiksi Kokoomus haluaa hyvinvointialueille kannustavan palkkausjärjestelmän. Kristillisdemokraatit vaatii ytimekkäästi palkkauksen ja työolot kuntoon, SDP puolestaan haluaa niiden olevan houkuttelevia. Vaaliohjelmissa toivotaan myös, että hyvinvointialueella olisi mahdollista kouluttautua ja kehittää omaa uraansa. Keskusta, Kokoomus ja Vasemmistoliitto mainitsevat ohjelmissaan henkilöstölle tarjottavat lisä- ja täydennyskoulutukset. 

– Ei ole yhtä ainoaa ratkaisua sote-alan henkilöstöpulaan. Julkinen sektori joutuu yhä enemmän kilpailemaan psykologeista esimerkiksi yksityisen sektorin kanssa ja se tarkoittaa sitä, että työoloihin on aidosti panostettava enemmän, Lipsanen kuvailee tilannetta. – Erityisesti toivon, että psykologeja hyödynnetään palvelujen suunnittelussa, kehittämisessä ja toteuttamisen koordinoinnissa ja johtamisessa. Psykologilla on juuri tarvittava asiantuntemus vaikuttavan ja oikea-aikaisen hoidon suunnitteluun perustason mielenterveyspalveluissa.