Millaista tietoa psykologityöstä kerätään?

Laki sosiaali- ja terveydenhoidon järjestämisestä velvoittaa hyvinvointialueita keräämään tietoa väestön hyvinvoinnin tilasta, palveluiden saatavuudesta, laadusta, vaikuttavuudesta ja kustannuksista. Yhdistettynä lakiin sosiaali- ja terveyspalveluista kerättävän tiedon toissijaisesta käytöstä se luo vahvan pohjan tiedolla johtamisen kehittämiselle ja sotetiedon hyödyntämiselle.

Ensisijaisesti asiakkaiden hoitoa varten kirjattavaa tietoa tarvitaan myös hyvinvointialueiden rajallisten resurssien suuntaamisen tueksi. Sitran selvityksessä vuodelta 2023 arvioitiin sosiaali- ja terveydenhuollon datan tehokkaamman hyödyntämisen mahdollistavan sen, että palvelujärjestelmästä saataisiin paitsi tehokkaampi, myös paremmin yksilöllisiin tarpeisiin vastaava ja sairauksien ennaltaehkäisyyn painottuva. 

Ratkaisevaksi kysymykseksi muodostuu, miten tietoa tuotetaan, minkä laatuista data on ja miten sitä käytetään. Hajanainen tai epätarkka data voi johtaa virheelliseen päätöksentekoon. Jos dataan ei voi luottaa, ei sillä voi laadukkaasti johtaakaan. 

Pahimmillaan tiedolla johtamisen kaapuun verhottuna esitellään autoritääristä suoritteiden kyttäämistä, jossa valitut kategoriat kuvaavat työn sisältöä huonosti, eikä työntekijöiden näkemyksiä kuunnella. Tällaisilla keisarin uusilla vaatteilla ei saada aikaiseksi muuta kuin pahaa mieltä. Sitra suositteleekin, että sosiaali- ja terveydenhuollossa syntyvän datan laatua tulee parantaa. Datan tulisi olla riittävän kattavaa ja käyttäjälleen sisällöllisesti ymmärrettävää. 

Psykologien palvelutoimintojen tilastointien hyödyntäminen

Potilastietojärjestelmiin tilastoidaan dataa palvelutyyppien (esimerkiksi käynti tai palaveri) ohella palvelutoimintokuvauksia käyttäen. Laajin luokitus on THL:n pohjoismaisen kirurgisen luokituksen pohjalta kehittämä toimenpideluokitus, jota käytetään terveydenhuollon ammattihenkilöiden tekemien toimenpiteiden yksilöimiseen ja kirjaamiseen. 

THL:n ja Psykologiliiton yhteistyössä kehittämä psykologityön palvelutoimintojen nimikkeistö- ja luokituskokonaisuus on nykyisessä muodossaan ollut käytössä jo vuodesta 2019. Luokitusta suositellaan käytettäväksi mahdollisimman laajasti psykologityön kirjaamisen apuna. Se on osa kansallisia tietorakenteita, ja luokituksen pitäisi olla käytettävissä sähköisissä potilas- ja asiakastietojärjestelmissä. Luokitusjärjestelmä mahdollistaa psykologitoiminnan erityispiirteet huomioivan tilastoinnin eri sovellusaloilla ja erilaisissa tehtävissä myös kliinisen kentän ulkopuolella.

Psykologiliitto toteutti loka-marraskuussa 2024 kyselyn, jossa kerättiin tietoa psykologityön luokituskokonaisuuden ja THL:n toimenpidekoodien käytöstä psykologityössä. Kysely lähetettiin johtotehtävissä työskenteleville liiton jäsenille. Vastauksia saatiin 13 hyvinvointialueelta, Helsingin kaupungilta sekä yksityiseltä sektorilta. Yleisimmin käytetty potilastietojärjestelmä oli LifeCare (42 %). Kyselyn tuloksia hyödynnetään THL:n erityistyöntekijöiden kirjaamisverkostossa.

THL:n ja Psykologiliiton laatima psykologityön nimikkeistö oli kirjaamisessa rakenteisesti käytössä 21 % organisaatioista. Organisaatioista 31 % käytti nimikkeistöä vapaamuotoisina otsikkoina. Tilastoinnissa psykologityön luokitusta käytettiin vain noin viidesosassa organisaatioista (21 %). 

Toimenpidekoodit eivät taivu psykologintyöhön

THL:n toimenpidekoodit olivat käytössä noin puolessa (47 %) niistä organisaatioissa, joissa vastaajat työskentelivät. Yhdessä organisaatiossa koodeja oltiin ottamassa käyttöön. Toimenpidekoodien koettiin kuvaavan psykologityön sisältöä pääasiassa kohtalaisesti (60 %) tai heikosti (33 %). Vain yksi vastaaja koki toimenpidekoodien kuvaavan psykologityötä hyvin. Toimenpidekoodien koettiin painottuvan liikaa hoidolliseen työhön ja toivottiin, että ne huomioisivat paremmin ennaltaehkäisevän ja matalan kynnyksen työn, kuten opiskeluhuollon psykologin työn. Opiskeluhuollon työhön liittyen tuotiin myös esiin, että tutkimuksille ei ole selkeästi määriteltyä koodia, kun taas ohjaus- ja neuvontakäynnille on useampia, joista on vaikea valita.

Vastauksissa tuotiin esiin, että toimenpidekoodien etsiminen ja niiden kuvausten vertaaminen tehtyyn työhön koettiin työlääksi. Koodistojen määrä koettiin haastavana kirjaamisessa ja toivottiin, että työtä voisi keskittyä kuvaamaan psykologien oman luokituksen mukaan. Toimenpidekoodeissa koettiin olevan päällekkäisyyttä ja epäselvyyttä, ja koodien käyttöön toivottiin ohjeistusta. Puutteiden koodistojen sisällössä ja käyttötavoissa koettiin aiheuttavan tilastoinnissa ja raportoinnissa riskejä sille, että organisaatioissa syntyy vääriä tulkintoja organisaatioissa tuotettavan työn määrästä ja sisällöstä. 

Toimenpideluokituksessa ei ole koodeja oppilashuollon yhteisölliselle työlle, jota ei myöskään kirjata potilastietojärjestelmiin. Seurauksena on, että yhteisöllinen työ jää helposti näkymättömäksi työn seurannassa. Joissain organisaatioissa työn seurantaan on luotu omat luokitukset, jotka sisältävät myös yhteisöllisen työn. Olisi kuitenkin tarkoituksenmukaisinta, että käytössä olisi valtakunnallisesti yhtenäinen luokitus.

Alle puolet hyödyntää tilastotietoa johtamisessa 

Vastaajilta kysyttiin myös, hyödynnetäänkö organisaatiossa tilastotietoa tiedolla johtamisessa eli esimerkiksi palvelujen kehittämisessä psykologityön osalta. Hieman alle puolet organisaatioista hyödynsi tilastotietoa johtamisen tukena. Yleisemmin käytössä olivat THL:n toimenpidekoodit tai organisaation oma luokitus. Tilastotietoa käytettiin työn resursoinnissa ja palvelutarpeen arvioinnissa, palvelujen kehittämisessä, työnjaossa sekä työntekijöiden kuormituksen seurannassa ja tavoitteiden asettamisen tukena.

Psykologiliitto katsoo, että psykologityön rakenteiseen kirjaamiseen ja tilastointiin käytettävien luokitusten tulisi kyetä kuvaamaan mahdollisimman hyvin psykologityön sisältöjä. Psykologityötä kuvaa parhaiten psykologityön nimikkeistö- ja luokituskokonaisuus. Luokituksen tulisi olla rakenteisesti saatavilla jokaisessa potilastietojärjestelmässä niin, että tiedon lisääminen kirjaukseen on mahdollisimman helppoa. 

Tiedon on oltava vietävissä myös tilastointeihin, jotta organisaatiossa tuotettavasta työstä on käytettävissä riittävän tarkkaa tietoa myös psykologityön osalta. THL:n toimenpideluokituksessa on kehitettävää psykologityön osalta. Esimerkiksi ennaltaehkäisevän työn ja psykologin tutkimusten osalta luokituksessa olisi tarkennettavaa. Hoidollisten toimenpiteiden osalta luokituksessa voisi olla tiivistettävää. Psykologiliitto tekee tiivistä yhteistyötä THL:n kanssa koodistojen kehittämisessä, ja valmisteilla on muun muassa suositusta yksilöllisessä opiskeluhuoltotyössä käytettävistä koodeista.

Valtakunnallisella tasolla on pohdittava, miten oppilashuollon psykologien yhteisöllinen työ saadaan näkyväksi palvelujen seurannassa ja kehittämisessä. Toistaiseksi sote-alueet ovat pitkälti omien ratkaisujensa varassa. Koodien käytön tulisi olla mahdollisimman automatisoitua ammattilaisten työn helpottamiseksi.

Sitra suosittelee tietojärjestelmien rakentamiseen ja käyttöön periaatetta ”kerää ja kirjaa sujuvasti kerran, käytä usein”. Tämä olisi hyvä tavoite, johon pääsemiseksi työsarkaa vaikuttaa vielä riittävän runsaasti.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2025.

Lue myös: Datan avulla tietoa ja tukea oppilaille