Mielenterveyssyyt ajavat nyt eläkkeelle – näin psykologit korjaisivat kurssia

Vuosi 2019 oli ensimmäinen, jolloin mielenterveyssyyt nousivat Suomessa työkyvyttömyyseläkkeiden ykkösperusteeksi. Tähän saakka yleisin syy on ollut tuki- ja liikuntaelinten sairaus. 33 prosenttia viime vuoden työkyvyttömyyseläkkeistä johtui mielenterveyssyistä, 31 prosenttia tuki- ja liikuntaelinsairauksista.

Muutos on historiallinen, vaikka suurin yksittäinen mielenterveyssyy eläkkeelle siirtymiseen on ollut jo pitkään masennus. Viime vuosina etenkin alle 35-vuotiaiden ja 60 vuotta täyttäneiden naisten masennusperusteiset eläkkeet ovat lisääntyneet huomattavasti. Masennus näyttää olevan naisten sairaus: kaksi kolmesta viime vuonna masennuksen perusteella eläkkeelle siirtyneestä oli naisia. Heidän keski-ikänsä oli 47 vuotta.

Lähes kaikissa ikäryhmissä masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä naisia oli kaksinkertainen määrä miehiin verrattuna, kertovat Eläketurvakeskuksen tuoreet luvut.

Syyt ovat syvällä ja mutkikkaita

Tähän historialliseen käänteeseen ei ole yhtä selitystä. Siihen liittyy suuria yksilöllisiä ja alakohtaisia eroja sekä työelämän murros, joka on siirtänyt työn kuormittavuutta yhä enemmän psyykkiselle puolelle. Työtahti kiristyy, töissä vaaditaan uuden oppimista ja itseohjautuvuutta – ja myös koulun asettamat arvosana- ja oppisisältövaatimukset kiristyvät.

Vaikka masennuksesta johtuvat sairauspoissaolot ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä, itsemurhat ovat miehillä yleisempiä kuin naisilla. Naisten osuuden lisääntyminen tilastoissa ei siis tarkoita, etteikö miehilläkin olisi mielenterveyden ongelmia. Tästä muistuttaa Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija, psykologian tohtori, työ- ja organisaatiopsykologian erikoispsykologi Pauliina Mattila-Holappa. Hänen mukaansa monissa naisvaltaisissa ammateissa työkyvyttömyysriski on korkea.

– Naisten yleistyneet masennusperusteiset eläkkeet saattavat selittyä osittain sillä, missä ammateissa he työskentelevät ja miten ammatit ovat muuttuneet. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan töihin heijastuu sote-muutoksen pitkittyminen ja yleinen työelämän jatkuva muuttuminen. Myös huoltosuhteen muutos ja kuntien talousongelmat lisäävät kuormitusta, Mattila-Holappa sanoo.

Matalan koulutuksen ammateissa on perinteisesti suurempi työkyvyttömyysriski mielenterveyshäiriöiden vuoksi kuin korkeammin koulutetuilla. Mattila-Holappa seurasi aikoinaan väitöstutkimuksessaan alle 35-vuotiaita työkyvyttömyyseläkkeelle jääneitä. Noin puolella työkyvyttömyyteen vaikutti sairaus, joka oli alkanut jo ennen työikää, eivätkä he koskaan pystyneet kunnolla kiinnittymään työelämään.

– Alle 35-vuotiaiden mielenterveyssyistä johtuva työkyvyttömyys lisääntyy nyt useissa Euroopan maissa, hän toteaa.

Sote-alan työolot saatava kuntoon

Pauliina Mattila-Holapan mukaan etenkin sote-alan naisvaltaisissa töissä olisi nyt etsittävä kaikin keinoin tapoja, jotka helpottavat työtaakkaa. Jokaisen on pystyttävä kokemaan, että voi tehdä työnsä kunnolla ja saa työstä hyvän mielen. Tämän mahdollistaminen kaikille työntekijöille on hänen mukaansa ratkaisuista tärkeimpiä.

– Työolojen kehittäminen on haastavaa kuntatalouden ongelmien vuoksi, mutta myönteistäkin kehitystä on tapahtunut. Esimerkiksi johtamisen oikeudenmukaisuuden koetaan parantuneen. Hyvä palaute tuo onnistumisen kokemuksia, mikä on mielenterveyden ja jaksamisen kannalta keskeistä.
Työkykyä on hänen mukaansa tuettava myös esimerkiksi sairausloman jälkeen asteittaisella työhönpaluulla ja työtehtävien muokkauksella. Keskusteluhoitoa ja psykoterapiaa on tarjottava, samoin nopea hoitoon pääsy tarvittaessa. Hän uskoo, että nykyistä useampi voisi palata työkyvyttömyysjaksolta työelämään, jos saatavilla olisi tehokkaampaa apua.

– Työterveyshuollon nykyistä kattavampien psykologipalvelujen tarjoaminen yhä useammille olisi hieno parannus. Kuitenkin monet alle 35-vuotiaista, joilla on mielenterveyden haasteita, ovat pätkätyösuhteissa tai työelämän ulkopuolella eikä heillä ole työterveyshuoltoa. Siksi myös perusterveydenhuollon matalan kynnyksen keskusteluhoitojen kehittäminen ja työn näkökulman huomioiminen niissä on tärkeää.

Olennaista on Mattila-Holapan mukaan myös oppia tunnistamaan entistä paremmin työkyvyttömyyteen johtavia polkuja. Se mahdollistaa apua tarvitsevien ryhmien entistä paremman auttamisen.

Perusterveydenhuollon psykologi: Matalan kynnyksen palveluja tarvitaan lisää

Tampereen kaupungin mielenterveystiimien vastaava psykologi Jari Jakola on myös Psykologiliiton aikuisten mielenterveystyön psykologien ammatillisen työryhmän puheenjohtaja. Jakolan mukaan meillä on jo hyviä työkyvyttömyyseläkettä ehkäiseviä ratkaisuja, kuten osa-aikainen sairausloma sekä työkokeilut, lyhennetyt työajat ja kevennetyt työtehtävät.

– Suomalaiset järjestelmät ovat kuitenkin edelleen liian jäykkiä ja hitaita. Työntekijä jää herkästi pyörimään rattaisiin eikä pysty vaikuttamaan tilanteensa korjaantumiseen. Räätälöidyt työjärjestelyt pitää saada vieläkin joustavammaksi tilanteissa, joissa mielenterveyssyyt uhkaavat viedä työkyvyn, Jakola sanoo.

Nuorille suunnattuun mielenterveyden kuntoutustoimintaan on Jakolan mukaan liian korkea kynnys.
– Mikään yksittäinen menetelmä tai kikkailu ei asiaa korjaa. Pohjimmiltaan on tietysti rahakysymys, saammeko lisää psykologeja ja muita moniammatillisen mielenterveystyön ammattilaisia perusterveydenhoitoon ja erikoissairaanhoitoon. Riittävät resurssit ovat kuitenkin kaiken perusta.

Omassa työssään perusterveydenhuollossa Jakola näkee, että työterveyshuoltojen mielenterveyspalvelut ovat paljon parantuneet mutta ovat edelleen kirjavia. Esimerkiksi pätkätyöläiset hakevat mielenterveyspalvelunsa kunnalliselta puolelta. Tampere on edelläkävijöitä matalan kynnyksen psykososiaalisten palvelun tarjoajana.

– Hoidamme vain lieviä ja keskivaikeita ongelmia, ja annamme lyhyitä, toimivia ja tuloksellisia 5–15 käynnin hoitojaksoja. Psykologivetoisessa toiminnassa käytetään psykoterapeuttisia menetelmiä. Meillä on vuodessa noin kaksituhatta asiakasta, joista valtaosa saa avun terveysaseman tarjoamista lyhyistä hoitojaksoista. Muutama prosentti saa lähetteen erikoissairaanhoitoon vakava-asteisen ongelman takia, ja pieni osa jatkaa Kelan tukemassa kuntoutuspsykoterapiassa.

Perheneuvolapsykologi: Varhaislapsuuden perustava merkitys ymmärrettävä

Psykologiliiton lapsi- ja nuorisopsykologien ammatillisen työryhmän puheenjohtaja Sirpa Seppänen työskentelee Hämeenlinnan perheneuvolan johtavana psykologina. Hän muistuttaa, että mielenterveyssyistä johtuvan työkyvyttömyyden ehkäisy alkaa jo lapsuudessa.

Hänen mukaansa varhaislapsuuden merkitystä koko elämän kasvun ja kehityksen perustana sekä työuran pohjana ei ymmärretä riittävästi. Myöskään psykologin työpanosta vanhemmuuden tukena ja ylisukupolvisten traumojen siirtymisen ehkäisijänä ei hyödynnetä tarpeeksi.

– Tiedämme, että aikuisen stressitaso välittyy lapseen kohdusta alkaen. Yhteiskunnan hektisyys, pirstaleisuus, yksilökeskeisyys ja nopeatempoisuus vaikuttavat vanhempien mahdollisuuteen asettua kuuntelemaan ja havainnoimaan pientä lasta ja luoda turvallinen kiintymyssuhde. Lapsen tarpeiden äärelle pysähtymiseen ei ole aikaa eikä voimia. Tämä kiintymyssuhteiden turvattomuus näkyy esimerkiksi parisuhteiden epävakautena ja vaikuttaa lapsen kiintymyssuhteiden muodostumiseen.

Kiintymyssuhteen turvallisuuden perusta syntyy lapsen kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Se on Seppäsen mukaan pohjana opittaessa keskittymistä, tunteiden säätelyä ja kykyä luopua nyt saatavasta mielihyvästä tulevaisuudessa odottavan suuremman palkkion toivossa.
– Nämä kaikki ovat koulussa, aikuiselämässä ja työelämässä tärkeitä taitoja. Jos perheen aikuiset ovat stressaantuneita, heillä ei ole voimavaroja ohjata ja tukea lasta näissä ja toimia mallina, Seppänen sanoo.

Jos vanhemmat saavat ajoissa esimerkiksi psykologin tukea, kiintymyssuhde voi Seppäsen mukaan muodostua turvallisemmaksi kuin muuten olisi mahdollista.

– Kun psykologi tekee ajoissa tutkimukset, lapselle voidaan järjestää tarkoituksenmukaisia tukitoimia jo varhaiskasvatuksessa, esikoulussa ja koulussa. Tämä auttaa onnistumaan koulupolulla. Erityisesti lapsen kanssa työskentelevien aikuisten konsultointi on tuloksellista, Seppänen toteaa.

Seppänen muistuttaa, että nykyisen työelämän kolmekymppiset ovat 1990-luvun laman lapsia. Silloin tukipalveluja ajettiin alas ja vanhempien työsuhteet olivat epävarmoja eivätkä he pystyneet riittävästi kiinnittämään huomiota lapsiin. Myös nuorten työelämään sijoittuminen ja ura näyttivät epävarmoilta, mikä heijastui opiskelumotivaatioon. Juuri tästä joukosta tuli pätkä- ja silpputyön tekijöitä.

– Samanaikaisesti koulun asettamat vaatimukset ovat kasvaneet ja aikaistuneet, ja ne nostavat paineita. Kilpailu on koventunut.

Työpsykologi: Työterveyshuollon psykologipalveluja laajennettava

Työpsykologi, työterveyspsykologien ammatillisen työryhmän puheenjohtaja Janne Riste on nähnyt työssään samat ilmiöt, joista tuore tutkimus kertoo.

– Ilmiö on hyvin moniulotteinen, eikä siihen ole yhtä helppoa ratkaisua. Työkuormituksen näkökulmasta aivojen ergonomia on ihan keskeinen asia: osaanko huolehtia itsestäni, nukkua, palautua, syödä ja liikkua sopivasti. Entä tarjoavatko työolot ja työjärjestelyt tähän edellytykset?

Yksi Risteen ratkaisuehdotus on työterveyshuollon palvelujen kattavuudesta huolehtiminen. Kun työterveyshuoltoon sisältyvät myös psykologipalvelut, varhaisen vaikuttamisen mahdollisuudet ovat paremmat. Psykologipalveluiden tunnettuus sekä työnantajille että työntekijöille on tässä eduksi.

– Työterveyshuollon psykologit myös tarvitsevat ammattilaisen statuksen, jotta psykologin vastaanotolle pääsisi ilman lääkärin tai työterveyshoitajan lähetettä. Tämä kohentaisi nykytilannetta selvästi ja madaltaisi avun hakemisen kynnystä, Riste arvelee.

Mielenterveys ei ole työterveyshuollossa hänen mukaansa vain psykologien vaan koko moniammatillisen ryhmän asia. Psykologinen näkökulma siinä on Risteen mukaan se, että mielenterveyteen vaikutetaan lääkkeettömästi.

– Kannattaa miettiä myös, voisiko psykologien toteuttama 10–15 kerran lyhytpsykoterapia olla osa työterveyshuollon korvattavaa toimintaa. Joka tapauksessa työterveyshuoltoon tarvitaan nykytilanteessa laaja-alaista mielenterveystyön osaamista.

Ammatinvalinta- ja uraohjauspsykologi: TE-psykologin palvelut tunnetuiksi

Uudenmaan TE-toimistossa työskentelevä psykologi Sari Lehikoinen johtaa Psykologiliiton ammatinvalinta- ja uraohjauspsykologien ammatillista työryhmää. Hänen ratkaisuehdotuksessaan on kolme kärkeä: perusterveydenhuollossa tulee olla riittävän matalalla kynnyksellä tarjolla psykologipalveluja mielenterveysongelmiin, työterveyshuolto ja työterveyspsykologien asiakkaaksi pääsy pitää taata useammille ja TE-psykologien palveluja on kehitettävä ja tehtävä nykyistä tunnetummiksi.

Hän muistuttaa työnantajien vastuusta puuttua ajoissa työntekijöiden mielenterveyden oireiluun. Myös työntekijän on tärkeä kuunnella jaksamistaan, joka saattaa vaihdella eri elämäntilanteissa.
– Nykyinen työelämä tuottaa entistä enemmän henkistä kuormitusta, jota ei vielä tunnisteta riittävästi kaikissa organisaatioissa. Jos työterveydessä on vain minimipalvelut, mielenterveyden ongelmiin ei paneuduta ajoissa, Lehikoinen sanoo.

Työsuojelu ymmärretään hänen mukaansa yhä liian usein vain fyysiseksi työsuojeluksi, vaikka tietoisuus kognitiivisen ergonomian merkityksestä on tietotyön kasvaessa lisääntynyt.

– Tuen oikea-aikaisuus ja varhainen puuttuminen on jaksamisongelmissa keskeistä. Kun työ ei enää vastaa omia arvoja, työtä on liikaa tai oman jaksamisen rajat ovat hämärät, ammatinvalinta- ja uraohjauspsykologin tuki auttaa näkemään omaa tilannetta selkeämmin ja löytämään itselle paremmin sopivan työ- tai koulutusvaihtoehdon.

Osa Lehikoisen asiakkaista on työelämässä, osa työttöminä, opiskelemassa tai perhevapaalla. Suuri osa heistä päätyy psykologin ohjaukseen suoraan työelämästä joko irtisanomisen, uupumisen tai sairastumisen kautta. Yhä useampi hakee apua myös, kun miettii työelämävaihtoehtoja työelämän ulkopuolella ollessaan.

– Tuemme kustannustehokkaasti ja lyhyin interventioin asiakkaan yksilöllistä työllistymisen prosessia, joka saattaa joskus sisältää useita kouluttautumisen tai kuntoutumisen vaiheita.
Lehikoisen mukaan olisi myös tärkeää, että lapset ja nuoret saisivat jo koulussa riittävästi tukea ja oppisivat vähitellen keinoja oman jaksamisensa hahmottamiseen. Itsearvioinnin taidot kun auttavat myös monissa työelämän vaikeissa tilanteissa.

Kuntoutuspsykologi: Kuntoutusalan psykologipalveluja vahvistettava

Kuntoutuspsykologi, Psykologiliiton kuntoutuspsykologien ammatillisen työryhmän jäsen Nina Hirsiaho korostaa psykoterapiapalvelujen saatavuuden merkitystä ja matalan kynnyksen palvelujen tärkeyttä, kun halutaan vähentää mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrää.

– Lyhyet interventiot ja kaikki matalan kynnyksen palvelut arkipäivän kohtaamisista alkaen ovat tärkeitä tukimuotoja. Niiden pitäisi olla kaikkien saavutettavissa. Masennus on hiljainen sairaus, ja masentuneet eristäytyvät herkästi. Heillä ei ole voimavaroja etsiä apua, joten silloin korostuu myös yhteisöllisen tuen merkitys. Onko esimerkiksi työyhteisössä lähellä niitä, jotka tukevat oikealla hetkellä? Hirsiaho kysyy.

Terveyskeskuspsykologien saaminen jokaiseen kuntaan olisi Hirsiahon mukaan hyvä tavoite.
– Ratkaisujen on löydyttävä perustasolta, emme voi sälyttää kaikkea erikoissairaanhoidon puolelle.
Omassa työssään kylpylähotelli Peurungan kuntoutuspalveluissa Hirsiaho muun muassa kuntouttaa moniammatillisissa tiimeissä kuntoutuskurssien osallistujia. Monipuolisilla kursseilla etsitään esimerkiksi keinoja päästä paremmin kiinni työelämään.

– Monet kuntoutuskurssit sisältävät fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kokonaisuuden. Tämän kaltaiset työelämässä pysymistä ja sinne palaamista tukevat toimet ovat yksilön näkökulmasta ratkaisevia. Kuntoutusalan psykologien lisääminen auttaisi niitä, joilla on työelämän ulkopuolelle putoamisen riskiä. Olennaista on, että kuntoutuksessa toimimme moniammatillisissa tiimeissä, joihin jokainen tuo oman tärkeän panoksensa.