Mielen tasapaino – Vestibulaarisen stimulaation potentiaali psykologian näkökulmasta

Mitä jos vestibulaarinen stimulaatio onkin elintärkeää mielemme hyvinvoinnin kannalta ja modernin elämäntyylin myötä vähentynyt liikkuminen, ja siten vestibulaarisen stimulaation puute, selittäisikin kiihtyvästi lisääntyvät mielenterveysoireet? Entä jos voimmekin ratkaista ison osan maailman mielenterveysongelmista helposti, vain lisäämällä vestibulaarista stimulaatiota arkeemme?

Vestibulaarinen järjestelmä eli sisäkorvassamme sijaitseva tasapainoelin välittää tietoa kehomme ja päämme asennosta suhteessa painovoimaan. Useat tutkimukset kuitenkin kertovat, että vestibulaarisen järjestelmän tehtävät ovat huomattavasti aiemmin luultua laajemmat. Vestibulaariseen järjestelmään on viitattu tieteellisissä tutkimuksissa ihmisen kuudentena aistina, sillä se vaikuttaa olevan yhteydessä lähes kaikkiin kehon toimintoihin (1). Vestibulaarisella järjestelmällä tiedetään olevan jopa 18 500 hermostollista yhteyttä eri aivoalueille (2). Laajasta, aihetta sivuavasta, tutkimustiedosta huolimatta vestibulaarisen stimulaation vaikutuksia psykologiseen hyvinvointiin tutkitaan ja hyödynnetään toistaiseksi hämmästyttävän vähän. Tämä kirjoitus on tarkoitettu keskustelunavaukseksi vestibulaarisen stimulaation merkityksestä ja potentiaalista psykologian näkökulmasta.

Vestibulaarisen järjestelmän yhteyksiä psykiatrisiin sairauksiin tunnetaan jo paljon. Tiedetään, että huimauksella on vahva yhteys pelon tunteeseen (3, 4) sekä masennukseen ja ahdistushäiriöihin, erityisesti korkeanpaikan kammoon ja julkisten tilojen pelkoon (4, 5, 6). On huomattu, että masennuspotilailla on usein epäsymmetriaa vestibulaarisen tumakkeen toiminnassa (6). Paniikkihäiriöpotilailla on todettu usein poikkeavuutta hengitys- ja tasapainotoiminnoissa (7, 8, 9). Tiedetään myös, että mieliala vaikuttaa yksilön kykyyn ylläpitää tasapainoa (10). Vestibulaarisen järjestelmän häiriöt saattavat aiheuttaa ahdistus- ja masennusoireita ja on huomattu, että vestibulaarinen terapia parantaa vestibulaarisiin häiriöihin liittyviä mielenterveysoireita (11). Alustavaa tutkimusnäyttöä on myös siitä, että vestibulaarisella stimulaatiolla pystytään vähentämään terveiden nuorten aikuisten herkkyyttä sairastua syömishäiriöihin (12).

Vestibulaarisen stimulaation hyödyistä psyykkiselle hyvinvoinnille löytyy jo alustavaa, lupaavaa tutkimustietoa. Vestibulaarisen stimulaation, kuten keinuvan liikkeen, on todettu madaltavan kortisolitasoja (13), laskevan verenpainetta ja sydämen sykettä normaaleihin rajoihin (14), ja vähentävän stressiä sekä edistävän nukkumista vähentämällä kipua ja stressiä (15, 16). Vestibulaarisen stimulaation on todettu rauhoittavan, vähentävän aistiherkkyyttä, parantavan keskittymistä, oppimista ja muistia sekä vähentävän turhaa lihasjännitystä (1). Bonadonna (17) arvioi, että keinuva liike vaikuttaa kokonaisvaltaisen hillitsevästi ja rauhoittavasti yksilöön ja sen vuoksi vähentää turhautumista, ahdistusta ja jännittyneisyyttä ja auttaa sulkemaan pois ylivirikkeisen ympäristön. Myös Houston (18) on ehdottanut, että rauhallista keinuvaa liikettä voidaan käyttää keskushermostoa rauhoittavana mekanismina. Deuson ja Kiernat (19) huomasivat, että keinutuolien käyttäminen vanhuksilla saattoi vähentää heidän tarvettaan unilääkkeille. Lisäksi keinumista on ehdotettu käytettävän dementiapotilailla rentoutumisen sekä henkisen hyvinvoinnin edistämiseksi (20, 21, 22).

Olemassa oleva tutkimustieto viittaa vahvasti siihen, että vestibulaarisella stimulaatiolla voi olla valtava, hyödyntämätön potentiaali mielenterveyden ylläpitämisessä sekä psyykkisten oireiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Voisiko vestibulaarisella stimulaatiolla olla jopa ratkaisevan tärkeä rooli mielen hyvinvoinnille? Me tunnemme jo hyvin liikunnan hyödyt mielenterveydelle. Entä jos liikunnan merkittävin yksittäinen vaikuttava tekijä mielen hyvinvoinnille onkin vestibulaarinen stimulaatio? Voiko modernin elämäntyylin myötä jatkuvasti vähentyvä liikunta ja siten jatkuvasti vähentyvä vestibulaarinen stimulaatio selittää esimerkiksi ahdistusoireiden kiihtyvän kasvun? 

Pystyisimmekö ratkaisemaan ison osan maailman mielenterveysongelmista vain lisäämällä vestibulaarista stimulaatiota arkeen? Tämä kaikki on vielä spekulaatiota, mutta varmaa on, että aikana, jolloin arviolta vain puolet mielenterveyspotilaista saa tarvitsemaansa apua, olisi todella tärkeää tutkia ja hyödyntää vestibulaariseen stimulaatioon liittyvät mahdollisuudet. Kenties löydämme aivan uutta, virkistävää näkökulmaa mielen tasapainoon!

Kirjoittaja on psykologi (PsM). Kansanoja on keskittynyt urallaan matalan kynnyksen lyhytinterventioihin ja arjen psyykkisen hyvinvoinnin teemoihin. Nykyään intohimoinen keinuja.

LÄHTEET

1. Kumar S.S., Ravikanth M., Jinu K.V., Archana R. (2018). Beneficial effects of vestibular stimulation on learning and memory; an overview. MOJ Anatomy & Physiology.Volume 5, issue 3. 212–213.
2. Sahaya R., Archana R., Shyla K.K. (2018). The Effectiveness of vestibular stimulation by rocking and vestibular exercises on postural stability, depression, anxiety and stress in elderly. International Journal of Research In Pharmaceutical Sciences. 10(2), 1293–1297.
3. Mazur A., Booth A. (1998). Testosterone and dominance in men. Behav. Brain Sci. 21, 353–363.
4. Best, C., Eckhardt-Henn, A., Tschan, R., and Dieterich, M. (2009). Psychiatric morbidity and comorbidity in different vestibular vertigo syndromes. Results of a prospective longitudinal study over one year. J. Neurol. 256, 58–65.
5. Pollak L., Klein C., Rafael S., Vera K., Rabey J. M. (2003). Anxiety in the first attack of vertigo. Otolaryngol. Head Neck Surg. 128, 829–834.
6. Soza Ried A. M., Aviles M. (2007). Asymmetries of vestibular dysfunction in major depression. Neuroscience 144, 128–134.
7. Jacob R.G., Moller M.B., Turner S.M., Wall III C. (1985). Otoneurological examination of PD and agoraphobia with panic attacks: a pilot study. American Journal of Psychiatry 1985;142: 715–20.
8. Jacob RG, Lilienfeld SO, Furman JM, Turner SM. (1989). Space and motion phobia in PD with vestibular dysfunction. Journal of Anxiety Disorder 1989;3: 117–30.
9. Perna G., Dario A., Caldirola D., Stefania B., Cesarani A., Bellodi L. (2001) Panic Disorder: The role of the balance system. Journal of Psychiatric Research 35: 279–286.
10. Bolmont, B., Gangloff, P., Vouriot, A., and Perrin, P. P. (2002). Mood states and anxiety influence abilities to maintain balance control in healthy human subjects. Neurosci. Lett. 329, 96–100.
11. Yardley L, Gresty M, Bronstein A, Beyts J. (1998). Changes in heart rate and respiratory rate in patients with vestibular dysfunction following head movements which provoke dizziness. Biological Psychology 1998;49: 95–108.
12. Kumar S.S., Archana r., Mukkadan J.K. (2019). Effect of Linear Vestibular Stimulation On Behavioral Parameters of Young Adults. International Journal of Biochemisrty and Physiology. Volume 4, issue 4. 
13. Archana, R., Kumar, S., Mukkadan JK. (2016). Effect Of vestibular stimulation on stress and cardiovascular parameters in healthy college students. Biomedical Research 27 (3): 985–990.
14. Clench M. and Williams B. (2005) Psycho/ physiological effects of vestibular and audio stimulation: The Trinity Table. Subtle Energies & Energy Medicine 16(2):29–32.
15. Kumar S.S. & Mukkadan J.K. (2013). Can controlled vestibular stimulation reduce stress? Health Sciences 2013;2(3)
16. Kumar S.S. & Mukkadan J.K. (2013). Controlled vestibular stimulation. A novel treatment for Imsomnia. International Journal of Health Sciences & Research. Vol.3; Issue: 11. 127–134.
17. Bonadonna, P. (1981) Effects of a vestibular stimulation program on stereotypic rocking behavior. Am J Occup Ther 1981; 35: 775–81.
18. Houston K.A. (1993) An Investigation of Rocking as Relaxation for the Elderly. Geriatric Nursing Jly/August 1993.
19. Deusen J van and Kiernat J. (1985) An Exploration of the rockinng chair as a means of relaxation. Phys Occup Ther Geriatr; 4: 31–8.
20. Snyder M., Tseng Y., Brandt C., Croghan C., Hanson S., Constantine R. (2001). A glider swing intervention for people with dementia. Geriatr. Nurs. 22, 86–90.
21. Kelly, B. D. (2008). Dr William Saunders Hallaran and psychiatric practice in nineteenth-century Ireland. Ir. J. Med. Sci. 177, 79–84.
22. Breathnach, C. S. (2010). Hallaran’s circulating swing. Hist. Psychiatry 21, 79–84.