Messujen paneeli sukelsi syvälle psykologiaan

Onko se ihminen sairas, joka sopeutuu nykyiseen työelämän kilpajuoksuun ja jatkuvaan itsensä täydellistämisen vaatimukseen – vai onko sairas se, joka ei sopeudu? Tätäkin pohdittiin Psykologimessujen avauspäivän paneelikeskustelussa, jonka viisi osanottajaa löysivät mielenterveysalan sairaus- ja terveysajatteluun monia eri näkökulmia.

Psykologi, psykoterapeutti VET Sari Kujanpää on työskennellyt vuosikymmenien ajan neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien henkilöiden kanssa ja sanoo monen asiakkaansa pitävän itseään aivan terveenä. Heillä on kuitenkin rankkaa ympäristössä, joka vaatii kaikilta sosiaalisuutta, omatoimisuutta, tuotteliaisuutta ja nopeutta.

– Minusta on aivan normaalia ahdistua tässä yhteiskunnassa tietyistä asioista. Ja kyllä ihminen voi olla samaan aikaan terve ja sairas, Kujanpää totesi.

Psykologi Aku Kopakkala kertoi puhuvansa mieluummin mielenterveyden pulmista kuin sairauksista.

– Pulma on helpompi ratkaista kuin sairaus. Mielen sairaus on käsitteellinen hirviö enkä pidä siitä, Kopakkala totesi.

Psykologian opiskelija, Psykologiliiton uusi opiskelijasihteeri Julia Sangervo totesi hoitojärjestelmämme ja mielenterveyskeskustelumme olevan liian sairauskeskeisiä.

– Jos et saa sairausdiagnoosia, et saa mielenterveyshoitoa. Moni kokeekin, että ei ole riittävän sairas, jotta apua kannattaisi hakea tai sitä voisi saada.

Mihin unohtui keskustelu ihmiskuvasta?

Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola korosti paneelissa, että psykologian ala ja psykologin ammatti liittyvät oppiin normaalista kehityksestä, hyvinvoinnista ja jopa onnellisuudesta. Mielen sairauksien oppiala on psykiatria.
– Kun lähtökohtana on normaali kehitys, psyykkinen sairaus on siitä katsottuna jossakin tosi kaukana – ja se koskee vain pientä osaa ihmisistä.
Ahtola myös peräänkuulutti keskustelua tämän hetken ihmiskuvasta.
– Minua ei huolestuta suomalaisessa keskustelussa tällä hetkellä niin paljon kysymys terveyden ja sairauden rajanvedosta kuin se, että emme keskustele ollenkaan siitä, millainen ihmiskuva päättäjillämme on. Sote-uudistus on ollut tekeillä jo vuosia, mutta ihmiskuvasta ei ole puhuttu lainkaan. Uudistuksen suunnittelu perustuu hyvin mekanistiseen malliin, jossa ihmisen tilanne määritellään oirekyselyllä ja hänet passitetaan sitten nopeasti oireen mukaiseen hoitoon, Ahtola totesi.
Psykologeille ihminen ei kuitenkaan ole vain oireiden ja käyttäytymisen kokoelma.
– Kun teemme uusia järjestelmiä ilman syvällistä keskustelua ihmiskuvasta, toimintaa ohjaa ainoastaan pyrkimys säästää rahaa, Ahtola totesi.

Nyt mennään biopsykososiaalisella mallilla

Paneelin vetäjä, psykologi, psykoterapeutti Aleksi Jalava heitti keskustelijoille kysymyksen kulttuurisista eroista terveys-sairaus-ajattelussa. Katoaisivatko mielen sairaudet kokonaan, jos vain määrittelisimme ne uudella tavalla?

Eivät, vastasi psykoterapian erikoispsykologi, psykoterapeutti Emiliano Muzio. Hänen mukaansa nyt on melko laajasti hyväksytty biopsykososiaalinen malli mielenterveyshäiriöistä.
– Psykologin tehtävänä on sitten huomioida mahdollisimman laajasti nämä kaikki puolet. Mutta viime kädessä perustotuus on, että joillakin ihmisillä on mielenterveyshäiriöitä ja niiden syntymiseen vaikuttavat monet eri tekijät.

Sari Kujanpää peräänkuulutti ”neurodiversiteettiä”.
– Neurologinen erilaisuus pitäisi nähdä rikkautena ja hyväksyä osana yhteiskunnan luonnollista moninaisuutta. Neurodiversiteetti voi olla ihmisille yhtä tärkeää kuin biodiversiteetti on koko maapallolle.

Ahdistuksen rinnalle tarvitaan toivoa

Huoli nuorten mielenterveydestä nousi paneelin aikana esille monin tavoin. Annarilla Ahtola ihmetteli, että julkisuudessa kerrotaan nykyisin tiuhaan, että jopa monta kymmentä prosenttia nuorista on masentuneita.
– Vähitellen pitäisi pysähtyä miettimään, mistä oikein on kyse. Ongelmia ei varmasti ole yhtään vähentänyt luokattomaan lukioon siirtyminen tai se, että ammatillisissa oppilaitoksissa lähiopetus on vähentynyt. En näe isompana ratkaisuna oikeaksi sitä, että kouluihin tarjotaan sairaanhoitajia hoitamaan masentuneita nuoria ’koppihoitona’ yksilöllisesti. Ennemmin miettisin yhteisöllisempiä ratkaisuja; sitä, miten koulut ja oppilaitokset voivat yhteisö- ja ryhmätasolla hoitaa asiaa, Ahtola totesi.
Keskustelun viimeinen kysymys liittyi siihen, miten voimme ymmärtää, auttaa ja kohdata nuoria, jotka ovat ahdistuneita ilmastonmuutoksesta. Julia Sangervo kertoi tekevänsä parhaillaan pro gradu -työtään ilmastoahdistuksesta. Hän korosti, että se on normaali reaktio siihen uhkakuvaan, joka meillä nyt ilmastonmuutoksesta on.
– Olennaista ei ole lähteä poistamaan ahdistuksen tunnetta. Sitä on tärkeää kuunnella ja pyrkiä muuttamaan se voimavaraksi, joka aktivoi toimintaa. Tämä onnistuu, jos pystymme tuomaan ahdistuksen rinnalle riittävästi toivoa. Ahdistuksen evolutiivinen tarkoitus on auttaa ihmisiä reagoimaan uhkiin eli se ei ole sairaus – paitsi silloin, jos se esimerkiksi estää koulunkäynnin eli toivoa ei ole riittävästi, Sangervo totesi.

Psykologimessut jatkuvat tänään 7.11. Espoon Dipolissa. Järjestäjinä ovat Hogrefe Psykologien Kustannus, Suomen Psykologiliitto, Luote Oy, TOP ry, Suomen Psykologian Opiskelijain Liitto ja Suomen Psykologinen Seura.