Lukiolaisten uupumuksen monet kasvot

Lukio-opiskelu on kokenut monia muutoksia. Tuli lukiouudistus, korkeakouluun pääsy uudistui ja tämän lisäksi oli yksinäiseen etäopetukseen ajanut maailmanlaajuinen pandemia. Nämä kaikki vaikuttavat edelleen lukiolaisten jaksamiseen.

Akatemiaprofessori Katariina Salmela-Aro on tutkinut lukiolaisten uupumusta 2000-luvun alusta saakka. Tutkimusten mukaan koulu-uupumus on verrattavissa työuupumukseen. On havaittu muun muassa se, että se on riski myöhemmälle työuupumukselle. Salmela-aro muistuttaa, että nuoruus on myös mahdollisuuksien aikaa. Pitkittäistutkimusten avulla voidaan jatkossa tutkia nuorten siirtymää koulutuksesta työelämään.

Koulutuskuntayhtymä Tavastialla toisen asteen opiskeluhuollon psykologina työskentelevän Virpi Seppälän mukaan opiskelija voi uupua, jos hänellä on koulupaineita, korkeat vaatimukset sekä haastava elämäntilanne. Myös pandemia-ajan etäopetus heijastuu hyvinvointiin edelleen, yksilöstä riippuen.

Uupumus, kyynisyys ja riittämättömyys 

Keväällä 2021 tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan joka viides lukio-opiskelijoista ja Helsingissä kolmasosa tytöistä koki itsensä uupuneiksi. Koulu-uupumus jaetaan kolmeen osa-alueeseen: uupumus, kyynisyys ja riittämättömyys. Uupumusasteisessa väsymyksessä väsymys ei mene pois nukkumalla ja kouluasiat pyörivät koko ajan mielessä. Kyyninen suhtautuminen koulunkäyntiin ilmenee negatiivisena suhtautumisena opiskeluun ja kouluinstituutioon. Kyynisyys ennustaa koulupudokkuutta, jopa syrjäytymistä. Riittämättömyyden kokemuksessa opiskelun tavoitteet laskevat ja alisuoriudutaan. Tämä ennustaa koulutuksellisten tavoitteiden laskua.

– Tytöillä on enemmän riittämättömyyden tunteita ja he syyttävät helposti itsestään. Pojat enemminkin kyynistyvät ja syyttävät koulujärjestelmää. Vuonna 2020 tehdyssä kouluterveyskyselyssä pandemian vaikutuksen myötä myös tytöillä alkoi ilmetä voimakkaasti kyynistymistä, Salmela-Aro huomauttaa.

Virpi Seppälän kokemuksen mukaan tytöt uupuvat poikia enemmän, koska keräävät itselleen herkemmin paineita.

Itseohjautuvuus ei sovi kaikille

Koulu-uupumukseen vaikuttavat yksilöllisten tekijöiden lisäksi yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset, kuten opiskeluvaatimusten lisääntyminen. Lukiolaisilta vaaditaan itseohjautuvuutta ja sopeutumista vaativiin sosiaalisiin tilanteisiin. Lukio-opinnot ovat peruskouluun verrattuna hyvin erilaisia, koska oppiainesisällöt laajenevat ja opiskeltavaa on enemmän.

– Aikatauluttamista ja suunnittelua joutuu opettelemaan. Lähes kaikki oppimateriaali on nykyään digitaalista. Matemaattisissa aineissa se on erityisen kuormittavaa, koska erikoismerkkejä on paljon. Pitkä päivä tietokoneen äärellä on psyykkisesti ja fyysisesti raskasta. Sosiaalisen median ja yleensäkin median käyttö voi koukuttaa ja häiritä ruokailurytmiä ja yöunia, Seppälä listaa.

Lukion luokattomuus on vähentänyt yhteenkuuluvuuden ja jatkuvuuden tunnetta.

– Nuoruusiän yksi tärkeimmistä kehitystehtävistä on oman identiteetin rakentaminen. Sitä täytyy tukea lukiovuosina. Myös kaveripiirin merkitys kasvaa nuoruusiässä. Luokattomuus on haaste, koska sen myötä ei muodostu turvallista kotiluokkaa. Se vaatii nuorelta paljon sosiaalisia taitoja ja sopeutumista erilaisiin ryhmiin, Salmela-Aro kertoo.

Seppälä on hieman eri linjoilla. Lukion luokattomuudesta puhuttaessa ei ole kyse täysin vapaasta koulunkäynnistä. Jokaisella on oma luokka, jonka kanssa opiskellaan ainakin pakolliset aineet.

– Minusta on hyvä asia, ettei olla pelkästään oman luokan kanssa. Identiteetin rakentumisen kannalta on tärkeää, että nuoret saavat sopivassa määrin pohtia omia kiinnostuksen kohteitaan ja kurssivalintojaan. Tämä lisää itsetuntemusta. Valinnaisten oppiaineiden tunneilta voi löytää kavereita, jos se ei ole omassa luokassa onnistunut.

Yksi koulu-uupumuksen selittäjistä on yhteisön tuen puute. Yhteisöllisyydessäkin on useampia tasoja: luokkakaverit, koko luokka ja opettajat, valinnaisaineryhmät ja lopuksi koko oppilaitos.

Identiteetin kehittyminen on tärkein ja vaativin kehitystehtävä

Salmela-Aron mukaan nuorten autonomian tukeminen on yksi tärkeimmistä psykologisista perustarpeista. Myös opettajien on hyvä olla perillä niistä nuoruusiän muutoksista ja kehitystehtävistä, jotka ajoittuvat lukiovuosiin. 

– Jokaisen opiskelijan voimavaroja ja turvallisuuden tunnetta sekä resilienssiä on tuettava. Myös sosioemotinaalisten taitojen kehittyminen on yhtä tärkeää kuin opiskelutaitojen. Identiteetin kehittyminen on vaativa kehitystehtävä.

– Kun identiteetti on vasta rakenteilla, niin monille omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja sen asettaminen etusijalle on vaikeaa, Seppälä pohtii.

Nuorten on hyvä varautua myös vastoinkäymisiin. Jos yksi koe menee huonosti, niin se ei kaada koko maailmaa. Lukiolaisen on keskityttävä muidenkin elämän osa-alueiden rakentamiseen. Yhteiskunnallisella tasolla opiskelupaikkojen lisääminen takaisi sen, ettei kilpailu olisi niin kovaa ja jokainen nuori saisi opiskelupaikan.

– Opettajilta ja vanhemmilta vaaditaan koko ajan enemmän. Hekin ovat vaarassa uupua. Liian kuormittuneen tai uupuneen aikuisen on vaikea olla läsnä. Nuoret voivat tämän vuoksi ajatella työelämän stressaavana ja ahdistavana, Seppälä pohtii.

Myötätuntoinen lähestymistapa auttaa

Jotta lukio-opinnoissa ei uuvuta itseään, täytyy löytää sopiva tasapaino koulutyön ja muun elämän välille.

– Keskustelen nuorten kanssa siitä, mikä olisi kohtuullinen määrä tehtäviä ja mille korkeudelle oma rima kannattaisi asettaa. Yhdessä mietitään, paljonko he ovat valmiita käyttämään aikaa opiskeluun, jotta harrastukset, ystävyyssuhteet ja riittävä lepo eivät kärsisi.

Opettajien olisi hyvä ymmärtää, että nuorten itsetunto on vielä monilta osin hauras ja vasta rakentumassa. Opettajan hyvääkin tarkoittavat sanat voivat jäädä vaikuttamaan pitkäksi aikaa. Heidän kannattaa käyttää myötätuntoista lähestymistapaa, eli ennemmin ymmärtävää ja kannustavaa kuin kritisoivaa asennetta.