Liikunnan ja suutelun merkitystä etsimässä

Liikunnalla on monenlaisia myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin. Tutkimuksissa on tunnistettu useita psykologisia mekanismeja, jotka selittävät liikunnan vaikutuksia (Wiese, Kuykendall & Tay, 2018). Liikunta esimerkiksi auttaa irrottautumaan työhön ja arkeen liittyvistä ajatuksista. Useissa liikuntaharrastuksissa voi uppoutua flow-kokemuksiin, jossa huomio kiinnittyy täysin tekeillä olevaan asiaan.

Toisaalta erilaiset liikuntamuodot vastaavat useisiin inhimillisiin perustarpeisiin. Liikuntaharrastuksissa voi kokea esimerkiksi hallinnan ja pystyvyyden tunteita sekä yhteyttä toisiin ihmisiin. Osa liikunnan myönteisistä vaikutuksista toteutuu suoraan myös vaikuttamalla biologisiin toimintoihin. Liikunta esimerkiksi lisää onnellisuuden tunteeseen liittyvien välittäjäaineiden, kuten serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin, määrää aivoissa.

Vaikka liikuntaa pidetään hyödyllisenä, voidaan kuitenkin kysyä, missä määrin liikunta todella muovaa ihmistä ja persoonallisuutta. Vai onko myös niin, että erityisen hyväntuuliset ihmiset jo lähtökohtaisesti harrastavat enemmän liikuntaa? Vastatakseen tähän kysymykseen, Schöndube, Kanning ja Fuchs (2016) selvittivät liikunnan ja mielialan välistä päivittäisiä yhteyksiä. Osallistujat (n = 60) pitivät päiväkirjaa 20 päivän ajan ja raportoivat kullakin hetkellä vallitsevia tunnekokemuksiaan (hyväntuulisuus, vireys ja rentoutuneisuus). Lisäksi osallistujat raportoivat päivittäin harrastamansa liikunnan määrän.

Mieliala ja liikuntamäärä korreloivat

Päiväkirjatutkimuksen tulokset osoittivat, että päivätasolla hyvä mieliala korreloi harrastetun liikunnan määrään. Tarkemmissa analyyseissä osoittautui, että aamulla koettu korkea vireys (mutta ei hyväntuulisuus) ennusti päivän aikana harrastettua liikuntaa. Sen sijaan päivän aikana harrastettu liikunta ennusti illalla koettua hyväntuulisuutta (mutta ei vireyttä). Näyttää siis siltä, että liikunnalla on varsin kehämäinen ja melko monimutkainen suhde lyhytkestoisiin tunnekokemuksiin. Yksinkertaistetusti voi sanoa, että päivän mieliala vaikuttaa liikunnan harrastamiseen, mutta liikunnan harrastaminen myös vaikuttaa mielialaan.

Entä minkälaisia ovat liikunnan pitkäaikaisemmat vaikutukset persoonallisuuteen? Stephan ja kumppanit (2018) selvittivät tätä 20-vuoden seurantatutkimuksessa. Tutkimuksen alussa ja lopussa osallistujien (n = 8723) persoonallisuuden piirteitä mitattiin itsearviointikyselyillä.

Tutkimuksen alussa mitattu vähäinen liikunnallisuus ennusti ekstraversion, avoimuuden, sovinnollisuuden ja tunnollisuuden jyrkempää vähenemistä. Nämä pitkäaikaiset persoonallisuuden muutokset säilyivät, vaikka analyyseissä huomioitiin osallistujien sukupuoli, ikä ja terveydentila. Tutkijat toteavat, että vähäinen liikunta näyttää ennustavan epäsuotuisaa persoonallisuuden kehitystä. Tämä voi selittyä esimerkiksi sillä, että liikuntaa harrastamattomilla aikuisilla on suurempi riski sairastua ja vähemmän mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen muiden kanssa.

On mielenkiintoista, että Stephanin ja kumppaneiden (2018) kattavassa tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä liikunnan ja neuroottisuuspiirteen välillä. Neuroottisuutta luonnehtii yksilön taipumus kokea kielteisiä tunteita, mikä onkin usein yhteydessä mielenterveysoireiluun. Jos liikunta ei vaikuta neuroottisuuteen, voiko sillä kuitenkin vaikuttaa mielenterveyteen? Liikunnan vaikutuksista masennukseen ja ahdistuneisuuteen on itse asiassa tehty runsaasti tutkimusta.

Kiistattomat vaikutukset tunne-elämään

Rebar ja kumppanit (2015) kokosivat kahdeksan eri normaaliväestöä koskevan meta-analyysin tulokset (n = 15065). Tulokset osoittivat, että liikuntainterventiot vähentävät melko tehokkaasti masennusoireilua (d = -0.50), mutta vain vähän ahdistuneisuusoireilua (d = -0.38). Vaikuttaakin siltä, että liikunnan harrastaminen auttaa vähentämään masentuneisuudelle tyypillistä vetämättömyyttä ja pessimismiä, mutta ei vaikuta niinkään ahdistuneisuuteen liittyvään virittyneisyyteen ja huolestuneisuuteen. Interventiotutkimukset myös kiistatta osoittavat, että liikunnalla on kiistattomia vaikutuksia tunne-elämälle.

Mielenterveystyön näkökulmasta on tärkeä tietää, että interventioiden tehokkuudesta on näyttöä myös varsinaisen masennussairauden hoidossa. Esimerkiksi Baileyn ja kumppaneiden (2018) meta-analyysi osoittaa, että liikuntainterventiot auttavat vähentämään masentuneiden nuorten oireilua (d = -0.72). Gordonin ja kumppaneiden (2017) meta-analyysi puolestaan osoittaa, että painoharjoittelu auttaa vähentämään masentuneiden aikuisten oireilua (d = 0.66). Mielekkään liikunnan harrastaminen voi olla yksi keino, jolla voidaan purkaa toivottomuuden ja fyysisen toimettomuuden välistä noidankehää. Molemmat meta-analyysit kuitenkin peräänkuuluttivat vielä korkealaatuisempia sokkotutkimuksia.

Faktorianalyysiä suutelemisesta

Suuteleminen on tyypillinen tapa osoittaa läheisyyttä romanttisissa suhteissa. Suuteleminen palvelee kiintymyksen ylläpitämistä ja nostaa seksuaalista vireystilaa. Tämän lisäksi on esitetty, että suutelu on osa evoluutiossa kehittynyttä parinvalintaa. Maku- ja hajuaistimusten kautta suutelukumppanin perimästä välittyy informaatiota, joka liittyy erityisesti tämän immuunijärjestelmän toimintaan. Kumppanissa suositaan tyypillisesti omasta perimästä poikkeavia aineksia. Tämä geneettinen yhteensopivuus ilmenee kokemuksena toisen kehon hyvästä tuoksusta, ja se korreloi muun muassa seksuaaliseen tyytyväisyyteen ja halukkuuteen tehdä lapsia kumppanin kanssa (Kromer ja kump., 2016).

Suutelemisen merkitystä on pyritty ymmärtämään myös itsearviointimenetelmien avulla. Thompson, Anisimowicz ja Kulibert (2019) selvittivät suutelun taustalla vaikuttavia motiiveja faktorianalyysin keinoin. Osallistujat (n = 675) vastasivat tutkijoiden kehittämään uuteen 57 väittämän kyselyyn. Osallistujia ohjeistettiin vastaamaan sen mukaan, miten usein suuteluun liittyvät motiivit pitivät heidän kohdalla paikkansa kuluneen kuukauden aikana.

Faktorianalyysi tunnisti kaksi toisistaan erillistä motiivien ulottuvuutta: Ensimmäinen kuvasi turvattomuuteen liittyviä motiiveja, kuten “halusin olla suosittu”, “halusin kostaa” tai “halusin saada palkankorotuksen”. Toinen ulottuvuus kuvasi romanttisia motiiveja, kuten “se tuntui hyvältä”, “halusin osoittaa tunteitani” tai “toisen fyysinen olemus veti minua puoleensa”. Romanttiset motiivit olivat selvästi tavallisempia kuin turvattomuuteen liittyvät motiivit.

Suutelemisen motiivit mitattavissa

Thompsonin ja kumppaneiden (2019) tutkimus osoitti, että suutelun motiiveja pystytään luotettavasti mittaamaan. Silti kahden ulottuvuuden malli vaikuttaa hieman yksinkertaistavalta. Esimerkiksi aiemmissa seksuaalisuutta koskevissa tutkimuksissa motiivit ovat muodostaneet neljä ulottuvuutta (fyysiset tarpeet, emotionaaliset tarpeet, turvattomuus ja tavoitehakuisuus). Tutkimusryhmän toisessa tutkimuksessa selvitettiinkin, miten persoonallisuuden piirteet ennustavat suutelun motiiveja (Moore, Kulibert & Thompson, 2017).

Tulokset osoittivat, että turvattomuuteen liittyviä suutelun motiiveja ennustivat korkea ekstraversio (r = .26), matala sovinnollisuus (r = -.28), ja matala tunnollisuus (r = -.21). Sen sijaan romanttisia motiiveja ennusti persoonallisuuden piirteistä ainoastaan korkea ekstraversio (r = .15), sekä seurustelusuhteessa oleminen (r = .17).
Nämä tulokset antavat viitteitä siitä, että romanttisen suutelun tietoiset motiivit saattavat olla enemmänkin tilannesidonnaisia kuin pysyvien persoonallisuuden piirteiden ohjaamia.
Wlodarski ja Dunbar (2013) puntaroivat suutelemisen tarkoitusta evoluutipsykologian näkökulmasta. Kyselytutkimuksessa (n = 902) ilmeni, että suutelua pitivät erityisen tärkeänä naiset, halutuiksi kumppaneiksi itsensä tietävät, sekä ne, jotka panostivat pitkäaikaisiin kumppaneihin. Samat henkilöt myös kokivat ensimmäisen suudelman vaikuttaneen eniten kokemukseen kumppanin viehättävyydestä. Aiempien tutkimusten mukaan nämä ihmisryhmät ovat erityisen valikoivia kumppaninsa suhteen. Tämä liittyy evoluutiossa kehittyneeseen lisääntymisstrategiaan, jossa lisääntymiseen liittyvä allokointiristiriita ratkaistaan panostamalla jälkeläisten laatuun määrän sijaan.
Tutkijat päättelivät, että koska suutelulla on keskeinen rooli ”laatuun panostavien” keskuudessa, suutelun yksi tärkeä tehtävä todella on romanttisen kumppanin sopivuuden arvioiminen. Tämä tapahtunee kuitenkin pitkälti yksilön tietoisten motiivien ulkopuolella.

Viitteet, liikunta
Bailey, A. P., Hetrick, S. E., Rosenbaum, S., Purcell, R., & Parker, A. G. (2018). Treating depression with physical activity in adolescents and young adults: a systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials.Psychological medicine,48(7), 1068-1083. Gordon, B. R., McDowell, C. P., Lyons, M., & Herring, M. P. (2017). The effects of resistance exercise training on anxiety: a meta-analysis and meta-regression analysis of randomized controlled trials.Sports Medicine,47(12), 2521-2532. http://bit.ly/gordone18Rebar, A. L., Stanton, R., Geard, D., Short, C., Duncan, M. J., & Vandelanotte, C. (2015). A meta-meta-analysis of the effect of physical activity on depression and anxiety in non-clinical adult populations.Health psychology review,9(3), 366-378. http://bit.ly/rebarexSchöndube, A., Kanning, M., & Fuchs, R. (2016). The bidirectional effect between momentary affective states and exercise duration on a day level.Frontiers in psychology,7, 1414. http://bit.ly/schondube16Stephan, Y., Sutin, A. R., Luchetti, M., Bosselut, G., & Terracciano, A. (2018). Physical activity and personality development over twenty years: Evidence from three longitudinal samples.Journal of research in personality,73, 173-179. http://bit.ly/stephan18 Wiese, C. W., Kuykendall, L., & Tay, L. (2018). Get active? A meta-analysis of leisure-time physical activity and subjective well-being.The Journal of Positive Psychology,13(1), 57-66. http://bit.ly/wiese18
Viitteet, suuteleminen
Kromer, J., Hummel, T., Pietrowski, D., Giani, A. S., Sauter, J., Ehninger, G., … & Croy, I. (2016). Influence of HLA on human partnership and sexual satisfaction.Scientific reports,6, 32550. http://bit.ly/kroemer16Moore, E. A., Kulibert, D., & Thompson, A. E. (2017). Is a kiss just a kiss? Predicting variations in motives for romantic kissing.Journal of Relationships Research,8. http://bit.ly/moore17Thompson, A. E., Anisimowicz, Y., & Kulibert, D. (2019). A kiss is worth a thousand words: the development and validation of a scale measuring motives for romantic kissing. Sexual and Relationship Therapy, 34(1), 54-74.Wlodarski, R., & Dunbar, R. I. (2013). Examining the possible functions of kissing in romantic relationships. Archives of sexual behavior, 42(8), 1415-1423. http://bit.ly/wlod13