Lastensuojelupsykologi tuo lapsen äänen kuuluville
”Meitä tarvitaan, kun lapsia kohdellaan kaltoin”
Olen tehnyt lastensuojelupsykologina monenlaista: Minulla on ollut paljon lasten yksilötapaamisia, olen työskennellyt sijaisperheiden ja sijoitettujen lasten kanssa, tehnyt kotikäyntejä avohuollossa oleviin perheisiin, tavannut laitoksissa olevia lapsia ja nuoria sekä arvioinut lasten ja vanhempien tapaamisia. Lisäksi olen ollut kriisityössä ja konsultoinut, antanut työnohjausta, istunut paneeleissa ja kouluttanut.
Lastensuojelupsykologia tarvitaan yleensä tilanteissa, joissa on kyse lasten kaltoinkohtelusta. Itse aloitin työurani kiireellisesti sijoitettujen alle 13-vuotiaiden lasten vastaanottolaitoksessa. Yllätyin silloin siitä, että työllä ei ole selkeitä raameja. Aluksi tuntui hyvin haasteelliselta, että piti olla jatkuvasti niin luova ja joustava. Tilanteet vaihtelevat nopeasti, ja usein oli punnittava, mitä psykologilla on tilanteessa annettavaa.
”Laki ei määrittele lastensuojelupsykologin roolia”
Jos nämä kaltoinkohdellut lapset jäävät yhteiskunnassa näkymättömiin, niin jäävät myös heidän kanssaan työskentelevät lastensuojelupsykologit. Lastensuojelulaissamme ei määritellä lainkaan psykologin roolia tai työtehtäviä. Psykologinen asiantuntijuus mainitaan vain erityistä huolenpitoa koskevan arvioinnin yhteydessä.
Asiantuntemustamme tulisi kuitenkin käyttää laajasti lastensuojelun eri vaiheissa vahvistamassa lapsen edun näkökulmaa ja asiakkaan oikeusturvaa. Lastensuojelupsykologi työskentelee usein tilanteissa, joissa kaikilla on kova hätä. Silloin on pystyttävä pitämään pää kylmänä ja tekemään harkittuja päätöksiä. Paras palaute on, kun näen lapsen voinnin kohenevan tai hän esimerkiksi pääsee hyvään sijaisperheeseen.
Sekin on iso onnistuminen, kun biologiset vanhemmat lopulta antavat lapselleen luvan kiintyä sijaisperheeseen. Tai kun saan yhteyden lapseen. On koskettavaa, miten merkityksellinen ihminen psykologi saattaa olla lapselle tai hänen perheelleen.
”Tuomme moniammatilliseen tiimiin lapsen näkökulman”
Nykyisin katson lastensuojelupsykologin työtä uudesta näkökulmasta, sillä olen Tampereen perheneuvolan johtavana psykologina heidän ammatillinen esimiehensä. Tätä ennen toimin kuutisen vuotta lastensuojelupsykologina. Nyt yksi meidän lastensuojelupsykologeistamme työskentelee päihdeperheiden neuvolassa, ja neljä lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa. Kaikki tekevät laaja-alaisesti lastensuojelutyötä, muun muassa perhehoitoa. Olemme saaneet vakansseja täytetyiksi ja ylläpidämme lastensuojelun moniammatillista tukitiimiä.
Moniammatillisissa tiimeissä psykologin asiantuntemusta tarvitaan entistä enemmän. Jos lastensuojelun ammattilaisten tiimistä puuttuu psykologi, siitä voi jäädä puuttumaan lapsen näkökulma. Olemme kehityksen ammattilaisia ja meillä on objektiivisia, tiedepohjaisia arviointimenetelmiä, joiden avulla arvioimme lapsen psyykkistä, sosioemotionaalista ja kognitiivista kehitystasoa tai kiintymyssuhteita. Usein tuomme sosiaalialan ammattilaisille uuden näkökulman, joka voi vaikuttaa hänen päätöksiinsä lapsen tulevaisuudesta.
”Sosiaalityöntekijä saa meiltä tärkeää tietoa lapsesta”
Jokaisen kunnan pitäisikin huolehtia, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on aina käytettävissään lapsen kasvuun ja kehitykseen perehtyneen psykologin asiantuntemusta.
Kun lastensuojelun sosiaalityöntekijät tarvitsevat arviota siitä, mikä on lapsen ikätasolle tyypillistä kehitystä, voimme antaa sen. Tai kun lapsi saa hurjia raivokohtauksia tai taantuu yhtäkkiä, sosiaalityöntekijät voivat kysyä psykologilta, millaisia syitä käytöksen takaa voi löytyä. Myös vanhemmuuden ja perhesuhteiden arvioinnissa psykologin asiantuntemus on tarpeen.
Työ on hienoa siksi, että työnkuvan saa luoda itse – mikä on myös raskasta ja haasteellista. Meillä ei ole käsikirjaa, josta voimme lukea selkeitä työohjeita. Työ opettaa, ja rakennamme yhtenäisiä käytänteitä sitä mukaa kun psykologityö yleistyy lastensuojelussa.
Yleisimmät lastensuojelutilanteet, joihin psykologit halutaan mukaan, liittyvät kiireellisiin sijoitustilanteisiin, huostaanottoihin tai niiden purkamiseen. Arvioimme usein lapsen psyykkistä vointia ja selvitämme hänen jatkohoitomahdollisuuksiaan. Kun lapsi tai nuori on sijoitettuna pitkään, saatamme tehdä hänen kanssaan terapeuttista työtä.
”On kyettävä puhumaan hyvinkin vaikeista asioista”
Lastensuojelutyötä tekevä psykologi esimerkiksi puhuu kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen tai nuoren kanssa siitä, mitkä ovat sijoituksen syyt. Lapsi tai nuori saattaa olla pitkäänkin sijoitettuna ilman, että kukaan käy hänen kanssaan tilannetta läpi. Hänellä voi olla voimakkaita syyllisyydentuntoja siitä, että sijoitus on hänen omaa syytään. Joskus luottamuksen syntymiseen on tarvittu vuoden verran yhteisiä korttipelejä.
Lastensuojelupsykologiksi voi tulla monenlaisella taustalla. Kehityspsykologinen tausta tai traumapuolen osaaminen on työssä hyödyksi. Tärkeää on, että kykenee tunnistamaan ja ottamaan puheeksi monenlaisia, hyvinkin vaikeita, asioita.
Itse olen kehityksen ja kasvatuksen erikoispsykologi. Hakeuduin tuohon koulutukseen, jotta sain keinoja ottaa kantaa lasten ikätason mukaiseen kehitykseen. Itselleni ovat aina olleet tärkeitä vuorovaikutus- ja kiintymyssuhdeasiat. Lisensiaatintyöni tein sijaisvanhempien mielikuvista, jotka liittyvät tulevaan sijaislapseen. Parhaillaan käyn psykoanalyyttistä yksilöpsykoterapiakoulutusta. Toimin lisäksi Psykologiliiton lastensuojelupsykologien ammatillisen työryhmän puheenjohtajana.
”Koko maassa vain kymmeniä lastensuojelupsykologeja”
Lastensuojelupsykologien olemassaolosta ja työstä ei yksinkertaisesti tiedetä riittävästi, sillä meitä on niin vähän – aivan liian vähän. Arvostuksen puute tulee esiin niissä tilanteissa, jolloin psykologin asiantuntemusta ei hyödynnetä päätöksenteossa, vaikka se olisi mahdollista.
Lastensuojelussa toimii tällä hetkellä koko maassa vain muutamia kymmeniä psykologeja pääosin sijaishuollon tehtävissä. Psykologiliiton arvion mukaan tarpeen mukainen mitoitus on vähintään yksi psykologi tuhatta avohuollon asiakasta kohden ja yksi psykologi sataa kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta tai nuorta kohden. Tämä ei toki tarkoita, että he kaikki tulisivat psykologin asiakkaiksi. Luvut ovat keskimääräisiä arvioita suhteutettuna vuosittaisiin lastensuojelun asiakkaina olevien lasten ja nuorten määriin.
On myös aivan eri asia arvioida esimerkiksi lastensuojelulaitoksessa työskentelevän psykologin asiakasmitoituslukuja, sillä siellä kaikki lapset tai nuoret voivat olla psykologin asiakkaita. Tuolloin luvun pitää olla huomattavasti pienempi. Mutta ymmärrän senkin, että päättäjiä varten tarvitaan selkeitä lukuja eikä heillä ole tietoa siitä, kuinka laaja-alaisella sektorilla lastensuojelupsykologit työskentelevät.
”Asiakkailla on oltava oikeus psykologin palveluihin”
Avohuollossa oli vuonna 2017 asiakkaana 55 884 lasta ja nuorta, sijoitettuina oli 17 956. Näin ollen koko maassa avohuoltoon tarvitaan yhteensä ainakin 55 psykologin toimea ja sijaishuoltoon 180 toimea. Tämä tarkoittaa, että tarvitsemme näihin tehtäviin vähintään 235 psykologia nykyisten muutaman kymmenen sijaan.
Lastensuojelun asiakkaan oikeusturvaa pitäisi vahvistaa niin, että hänellä on aina oikeus psykologin arvioon ja kannanottoon. Meidän pitää päästä siihen, että jokainen kunta takaa lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle mahdollisuuden hyödyntää lapsen kasvuun ja kehitykseen perehtyneen psykologin asiantuntemusta samalla tavoin kuin vaikkapa oikeudellista asiantuntemusta.
Psykologiliiton kannanotto: Lastensuojelupsykologit vahvemmin lastensuojelulakiin lastensuojeluasiakkaiden hyvinvoinnin ja oikeusturvan lisäämiseksi
