Lapsuuden käytösoireilu tulee yhteiskunnalle kalliiksi

Käytöshäiriöt tarkoittavat lapsuudessa tai nuoruudessa alkavia laajaa kirjoa mielenterveyden häiriöitä, joihin kuuluu monenlaista oireilua. Esiintyminen on noin viisi prosenttia väestöstä. Tyypillisimmät oireet ovat poikkeuksellinen ja toistuva aggressiivisuus, uhmakkuus ja antisosiaalinen käyttäytyminen, joka rikkoo vallitsevia normeja sekä muiden perusoikeuksia. Hoito on ensisijaisesti psykososiaalista, mutta lääkitystä voidaan myös tarpeen mukaan harkita. Lapsella tai nuorella voi esiintyä käytösoireita, jotka eivät vielä täytä varsinaisia diagnostisia kriteerejä, mutta jotka voivat silti merkittävästi vaikuttaa yksilöön ja ympäristöön.

Terveystaloustieteilijä Elisa Rissanen selvittää väitöskirjassaan käytösoireilun kustannuksia ja vanhemmuuden tuen kustannusvaikuttavuutta käytösoireilun ennaltaehkäisyssä. Rissanen työskentelee vierailevana tutkijana Itä-Suomen yliopistossa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa. Rissanen on julkaissut kaksi artikkelia ja työstää parhaillaan kolmannen käsikirjoitusta.

Väitöstutkimuksen mukaan lapsuuden käytösoireilu tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi: kustannukset ovat jopa nelinkertaisia verrattuna käytösoireilemattomiin. Nämä kustannukset muodostuvat useista lähteistä, kuten sotepalveluiden käytöstä. Havaittiin, että kustannukset olivat suurempia pojilla. Tämä selittyy sillä, että käytösoireilu on ylipäätään yleisempää pojilla kuin tytöillä.

Inhimillinen ja taloudellinen taakka

Käytösoireilu voi vaikuttaa lapsen tulevaisuuteen monin tavoin ja sillä voi olla laajoja seurauksia arkielämään.

– Tutkimuskirjallisuudessa on havaittu yhteys moniin epäsuotuisiin tekijöihin, jotka heikentävät heidän hyvinvointiaan, toimintakykyä ja mielenterveyttä. Käytösoireilevat tekevät myöhemmin todennäköisemmin rikoksia, käyttävät päihteitä, eivät osallistu koulutukseen tai työhön, ovat itsetuhoisia sekä eristäytyvät muista. Lisäksi osalla elämäntyytyväisyyden kokemus on alhaisempi ja he kohtaavat ongelmia parisuhteissa, Rissanen kertoo.

Lapsella voi siis olla edessään vaikea polku, joka olisi hyvä pysäyttää niin pian kuin mahdollista. Ongelmallista on vain se, että käytösoireilun tunnistaminen on vaikeaa, jopa ammattilaisillekin. Osalla lapsista käytösoireilu liittyy kehitysvaiheeseen ja menee siten ohi, osalla oireilu on pitkäkestoista. Rissasen tutkimus osoittaa selkeästi, ettei käytösoireilu ole vain ”yksilön ongelma”, vaan sen kuormittavat seuraukset ulottuvat laajasti lapsen lähiympäristöön, kouluun, kotiin, ja yhteiskuntaan. Käytöshäiriöiden seuraukset ovat myös mitattavissa rahassa.

– Se inhimillinen taakka leviää laajalle, Rissanen summaa.

Ennaltaehkäisy on kultaa

Tutkimustulokset luovat karua kuvaa hinnasta, joka käytösoireilusta kasautuu. Onko tilanne aivan epätoivoinen?

Rissasen mukaan tilanne on parantunut aiemmasta. Ennaltaehkäiseviä interventioita, kuten Voimaperheet ja Ihmeelliset vuodet, on saatavilla. Kasvun tuki levittää tietoa ammattilaisille ja on mukana juurruttamassa interventioita. Käytösoireiden tunnistaminen sekä hoito ovat menossa parempaan suuntaan. Varhaisen tuen on huomattu olevan vaikuttavaa. Toivoa siis on.

Rissanen suosittelee psykologeja ja muita lapsia kohtaavia ammattilaisia käyttämään välineitä, jotta tunnistaminen helpottuisi. Lapsen havainnoinnin ja haastattelun lisäksi erilaiset lomakkeet, kuten Vahvuudet ja vaikeudet ja Child Behavior Checklist, voivat olla avuksi.

Rissanen peräänkuuluttaa interventioiden kustannusvaikuttavuustutkimusta, jota on toistaiseksi tehty melko vähän. Kustannusvaikuttavuudella tarkoitetaan intervention kustannuksia suhteessa siitä saatavaan vaikuttavuuteen. Kaikki interventiot eivät automaattisesti ole vaikuttavia, saatikka kustannusvaikuttavia, vaan niitä on syytä tutkia, jotta voidaan tarjota tehokasta ennaltaehkäisyä. Tässä tarvitaan myös päättäjiltä tahtoa, jotta rahoitetaan laadukkaita vaikuttavuus- ja kustannusvaikuttavuustutkimuksia sekä käytetään tutkittua tietoa päätöksenteon tueksi. Tarvitaan sekä yleisiä palveluja kaikille että kohdennettuja niitä tarvitseville.

Kuten monessa muussakin asiassa, kustannusvaikuttava ennaltaehkäisy sekä varhainen puuttuminen vähentävät inhimillistä taakkaa.