Lapsenhuoltolaki uudistui: Lapsen kuuleminen lisääntyy, psykologit kaipaavat työkaluja

Lapsen kuuleminen huoltajuusriitatilanteissa ei ole vain sitä, että häneltä kysytään: kenen luona haluat asua? Psykologiliiton lapsi- ja nuorisopsykologien ammatillisen työryhmän jäsen, psykologi Ilona Sievänen on työssään nähnyt, miten suuria sisäisiä ristiriitoja tilanteet lapsille aiheuttavat.

– Teini-ikäinen lapsi saattaa ensimmäisellä tapaamisella ilmaista hyvin vahvasti sen, kummanko vanhemman luona hän haluaa asua. Tarkemmin tutustuttaessa voikin ilmetä, että lapsen valinta perustuu siihen, että voisi huolehtia päihdeongelmaisesta vanhemmastaan, Sievänen kertoo.

Joskus myös on niin, että lapsi haluaa sen vanhemman luokse, jonka luona saa pelata enemmän eikä sen, joka muistuttaa säännöllisesti läksyjen teosta.

– Tilanteissa on pystyttävä arvioimaan, mikä ratkaisu on lapselle hyväksi. Lapsi saa kertoa mielipiteensä, mutta se ei tarkoita, että hän saa päättää asiasta. Päätösvalta säilyy aikuisilla, vaikka lapsia kuullaan heille tärkeissä asioissa, Sievänen sanoo.

Lapsen etu on huoltajuus- ja tapaamisoikeusasioissa kirkkain johtotähti. Tämä korostuu joulukuun alussa voimiaan tulleessa uudistetussa lapsenhuoltolaissa. Päämäärä on tärkeä, sillä joka vuosi noin 30 000 suomalaista lasta kokee vanhempiensa avioeron. Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain noin 2 000 huoltajuuskiistaa, ja kaikissa käräjäoikeuksissa tehdään huoltajuuksiin liittyviä sovitteluja. 

Vaikka suurin osa vanhemmista sopii lapsen huoltajuusjärjestelyistä keskenään, sovittelua tarvitaan paljon. Tässä työssä psykologeilla on tärkeä rooli. He ovat mukana tekemässä sosiaalitoimen pyynnöstä huolto- ja tapaamisoikeuskiistoihin liittyviä olosuhdeselvityksiä, joihin liittyy lasten kuulemista. Psykologit voivat osallistua myös asiantuntija-avusteisiin sovitteluihin, jotka ovat mahdollisia kaikissa käräjäoikeuksissa.

Psykologi suhteuttaa ja arvioi

Psykologi Ilona Sievänen korostaa, että juuri psykologi on oikea henkilö lasten kuulemiseen. Lapsen kuuleminen myös on hänen mukaansa uudistetun lain haastavin kohta.

– Kuulemisella ei ole merkitystä, jos sitä ei osata suhteuttaa lapsen kehitystasoon. Psykologin on voitava luoda lapseen suhde ja keskustella hänen kanssaan laajemmin, jotta on mahdollista suhteuttaa lapsen kertoma hänen elämäntilanteeseensa. Meillä psykologeilla on kehityspsykologinen tieto ja ymmärrys siitä, mitä lapselta voidaan kysyä ikään nähden ja millaiseen asemaan kysymysten esittäminen lapsen asettaa eri tilanteissa, Sievänen sanoo.

Psykologien osallisuuden lisääminen on myös resurssikysymys. Sievänen muistuttaakin, että siihen olisi saatava uudistetun lain myötä lisävoimavaroja.

– Lasta on myös hyvä tavata näissä tilanteissa vähintään kaksi kertaa. Joskus lasten mielipiteet ovat hyvin tilannesidonnaisia, ja esimerkiksi aamulla ennen kuulemista vanhempien kanssa ollut riita saattaa vaikuttaa mielipiteeseen tosi vahvasti.

Ennen kuulemista on hyvä tavata myös vanhempia ja sitä tahoa, joka on pyytänyt kuulemista.

– Näin vanhemmat tietävät, mistä kuulemisessa on kyse ja voivat antaa lapselleen luvan puhua ajatuksistaan ja kokemuksistaan.

Lapsen kuulemista linjattava tarkemmin

Oikeuspsykologi, yliopisto-opettaja Hanna Lahtinen Itä-Suomen yliopistosta pitää hyvänä, että uudistettu laki kiinnittää aiempaa enemmän huomiota lapsen mielipiteen selvittämiseen erotilanteessa ja lapsen kuulemisen merkitys nousee uudistetussa laissa entistä keskeisemmäksi. 

– Tässä työssä psykologit ovat parhaita ammattilaisia. Lainsäädännössä pitäisikin kiinnittää huomiota enemmän myös siihen, kuka lasta kuulee ja miten ja missä tilanteissa, Lahtinen korostaa.

Tuomioistuin voi vaatia olosuhdeselvityksen tekemistä ja lapsen kuulemista esimerkiksi, jos vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen lapsen huollosta, asumisesta tai tapaamisoikeudesta tai jos selvitys on muuten lapsen edun kannalta tarpeen.

– Lapsen kuuleminen on vaativa tehtävä, ja uudistunut laki korostaa lapsen mielipiteen roolia. Psykologi on tässä usein mukana, mutta ongelmana on, että meille ei anneta kunnollisia työkaluja kuulemisen hoitamiseen asianmukaisesti ja yhtenäisesti, Lahtinen toteaa.

Hän pitää suurena puutteena sitä, että laissa ei määritellä tarkemmin lasten kuulemista, sen sisältöä ja sitä, kuka sen hoitaa. Hän olisi toivonut myös selkeämpää kirjausta siitä, että lasta kuultaessa hänen mielipiteisiinsä ei pyritä vaikuttamaan epäasiallisesti. 

– Nämä tarkennukset takaisivat käytäntöjen tasalaatuisuuden eri puolilla maata. Kuuleminen vaatii ammattitaitoa ja koulutusta, ja sitä varten tarvitaan kunnolliset ohjeet, Lahtinen toteaa.

Lahtinen kuuluu Psykologiliiton oikeuspsykologian ammatilliseen työryhmään, ja hänellä on kokemusta myös perheneuvolatyöstä. Hän pitää psykologin näkökulmasta tervetulleena muutoksena myös sitä, että uudistettu laki pyrkii monin tavoin suojaamaan lapsen läheisiä ihmissuhteita. 

– Huoltajuudesta sovittaessa otetaan huomioon muutkin lapsen läheiset kuin biologiset vanhemmat. Kehityspsykologinen tutkimus osoittaa, että lähipiirin turvalliset aikuiset voivat olla lapselle tärkeitä suojaavia tekijöitä, ovatpa he isovanhempia tai vaikkapa sijaisvanhempia. Tämä muutos on siis tarpeen, Lahtinen sanoo.

Parhaillaan tekeillä ohjeistus kuulemisesta

Myös käräjätuomari, OTL Anna-Kaisa Aaltonen pitää suurena puutteena sitä, että lapsen kuulemisen tavasta ei ole valtakunnallista ohjeistusta.

– Toivottavasti tilanne parantuu, kun sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL saavat valmiiksi olosuhdeselvittelijälle suunnatun ohjeistuksen, jota ne laativat parhaillaan. Ohjeistus on tärkeä, koska olosuhdeselvitysten laatimistavat vaihtelevat kovasti eri osissa maata, Aaltonen toteaa.

Uudistunut laki kannustaa kiinnittämään erityisesti huomiota vanhempien kykyyn asettaa lapsen etu omien ristiriitojensa edelle. Velvoite lapsen mielipiteen selvittämiseen on laajennettu nyt myös niin sanottuihin riidattomiin asioihin eli tapauksiin, joissa vanhemmat eivät ole lapsen asioiden järjestämisestä eri mieltä. Tällöin lapsen toiveiden ja ajatusten selvittäminen on ennen muuta vanhempien vastuulla. 
– Riidattomissa tapauksissa tuomioistuimen tehtävä on varmistua, että vanhemmat ovat keskustelleet lapsensa kanssa. Riitaisissa asioissalapset kuullaan pääsääntöisesti sosiaalitoimessa olosuhdeselvitystyön yhteydessä kuten ennenkin, mutta kynnys kuulla lasta henkilökohtaisesti tuomioistuimessa on jonkin verran alentunut, Aaltonen sanoo.
Käräjätuomari Anna-Kaisa Aaltonen toivoo, että olosuhdeselvitystyössä käytettäisiin nykyistä enemmän psykologeja osana tiimiä, erityisesti lapsen kuulemisessa ja kohtaamisessa.
– Valitettavasti suuntaus on viime vuosina ollut toinen. 

Psykologeille vahvempi rooli oikeudessa 

Jos lasta tavataan käräjäoikeudessa huoltajuuskiistan yhteydessä, tuomari voi uusien säännösten mukaan käyttää apunaan asiantuntija-avustajaa. Heidän joukossaan on sekä sosiaalityöntekijöitä että psykologeja.

 Laki ei kuitenkaan määrittele sitä, kuka on pätevä avustamaan lapsen kuulemisessa eli millainen koulutus tai kokemus asiantuntija-avustajalla tulee olla. Tästä käydäänkin Aaltosen mukaan parhaillaan käräjäoikeuksissa sisäistä keskustelua.

– On hieman ongelmallista, että nyt asiantuntija-avustajan tehtävä ja asema lapsen kuulemisessa on jätetty hyvin yleiselle tasolle. Laissa todetaan vain, että avustaja auttaa tuomaria lapsen kohtaamisessa, mutta hän ei ole oikeuden jäsen eikä voi siten osallistua päätöksentekoon, Aaltonen toteaa.

Psykologeilla voi olla keskeinen rooli myös lapsen kuulemisen avustamisessa oikeudenkäynneissä.

– Psykologien roolin vahvistumisessa on pulmana se, että heitä on sovittelun asiantuntija-avustajista vähemmistö. Toivoisinkin, että psykologit aktivoituisivat ja tulisivat mukaan palkitsevaan sovittelutyöhön, Aaltonen sanoo.