Lapsen varhaisesta kehityksestä uutta tietoa

Satapäinen psykologian ammattilaisten joukko tutustui Psykologiliiton koulutuspäivillä uusimpaan tutkimustietoon lapsen varhaisesta kehityksestä ja perhesuhteista. Kansallinen ja kansainvälinen tutkimustieto ja interventiot myös herättivät keskustelua tutkimustiedon sovellettavuudesta käytäntöön.

Raskausajan kasvuympäristö ohjaa sikiön kehitystä

Yliopistonlehtori Riikka Pyhälä Helsingin yliopistosta kuvasi esityksessään sikiöajan merkitystä syntymän jälkeisen kehityksen perustana.

– Sikiöaikana aivojen ja elimistön kehitys on nopeampaa kuin missään muussa vaiheessa elämää. Siksi kehitys on sikiöaikana myös erityisen herkkä ympäristön vaikutteille, kuten stressialtistukselle, Pyhälä totesi.

Hänen mukaansa sikiön altistuminen sopivalle määrälle stressihormoneita on osa normaalia kehitystä ja välttämätöntä elinten kypsymiseksi.

– Ylenpalttinen altistuminen voi kuitenkin olla haitallista hermoston ja hormonaalisen stressinsäätelyjärjestelmän kehittymiselle. Se voi tehdä lapsesta stressiherkemmän ja lisätä haavoittuvuutta kehityksen kuormituskohdissa.

Pyhälä havainnollistaa varhaisten stressitekijöiden merkitystä Predo-seurantatutkimuksella, jossa jopa viidennes suomalaisista naisista raportoi kliinisesti merkittäviä masennusoireita raskausaikana ja yhtä moni myös synnytyksen jälkeen.

– Äidin masennusoireilla näyttäisi olevan taipumusta pysyvyyteen läpi raskausajan ja yhä vauvavaiheeseen: tutkimuksessa joka kymmenennen oireet olivat merkittäviä sekä raskausaikana että synnytyksen jälkeen.

Tutkimus on myös osoittanut, että äidin masennusoireet jo raskausaikana ennustavat lapsen myöhempiä käyttäytymisen, tunne-elämän ja tarkkaavuuden pulmia sekä hitaampaa psykososiaalista kehitystä leikki-iässä.

– Raskausajan masennus näytti ennustavan lapsen kehitystä silloinkin, kun äidin oireet olivat lapsen leikki-ikään mennessä lievittyneet. Voimakkaammat masennusoireet ja niiden jatkuminen raskausajalta synnytyksen jälkeiselle ajalle kuitenkin lisäsivät lapsen oireiden ja kehityksen hidastumisen riskiä.

Varhaisen vuorovaikutuksen ja perhesuhteiden merkitys

Psykoterapeutti, apulaisprofessori Riikka Korja FinnBrain tutkimusprojektista kertoi, että varhainen vuorovaikutus suojaa paljon lapsen itsesäätelyä erityisesti silloin, kun varhaiseen kasvuympäristöön on kasautunut stressitekijöitä. Itsesäätelykapasiteetti pohjautuu lapsen sisäsyntyisiin tapoihin reagoida sisäisiin tai ympäristöstä tuleviin ärsykkeisiin.

– Lapsen itsesäätelytaidot saavat kuitenkin pysyvämmän muotonsa vanhemman ja lapsen varhaisessa vuorovaikutussuhteessa. Hyvässä suhteessa lapsen reaktioihin, tunteisiin ja tarpeisiin vastataan riittävän nopeasti, ennakoitavasti ja sensitiivisesti. Näistä kokemuksista lapselle kehittyy hiljalleen kyky itsesäätelyyn, Korja toteaa.

Korja esitteli myös uuden vuorovaikutuksen arviointimenetelmän (Estimation of Behavioral Entropy Rate), jonka avulla voidaan tutkia mikrotasolla vanhemman vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta.

– Vuorovaikutussignaalien alhainen ennustettavuus ja korkea hajanaisuus ovat yhteydessä lapsen heikompaan kehitykseen usealla eri osa-alueella. Tämä tieto on erityisen merkityksellistä nykypäivänä, kun vanhemman ja vauvan vuorovaikutusta uhkaavat yllättävien keskeytysten riskit esimerkiksi jatkuvan online-tilassa olemisen vaatimuksen takia.

Perhesuhteiden vaikutus lapsen kehitykseen

Tutkija Jallu Lindblom Tampereen yliopistosta nosti esille perhesuhteiden merkityksen lapsen kehitykselle vanhempi-lapsi-suhteita laajemmin.

– Parisuhde vaikuttaa vanhemmuuden kautta vauvaan, mutta parisuhdeongelmat, kuten riitely, voivat altistaa vauvaa stressille myös suoraan. Riitely heikentää lapselle kehittyvää turvallisuuden tunnetta ja herkistää stressinsäätelyjärjestelmiä. Onkin paradoksaalista, että lapsen synnyttyä vanhempien parisuhdeongelmat keskimäärin lisääntyvät, Lindblom toteaa.

Lindblomin KEHI-projektissa tehdyn väitöskirjan mukaan lapsen synnyttyä tapahtuvat muutokset perhesuhteissa ovat kuitenkin hyvin moninaisia ja perhekohtaisia. Tutkimusaineistossa noin kolmasosa perheistä näyttää vahvistuvan siirtymässä vanhemmuuteen, kun taas suuret ongelmat koskettavat vain joka kymmenettä perhettä.

– Sekä perheen etäinen ilmapiiri että yhteen kietoutuneet ihmissuhteet vauvaiässä ennustavat lasten tunnesäätelyn ongelmia ja tunnetiedon käsittelyn muutoksia keskilapsuudessa. Alustavien tutkimustulosten mukaan vaikutukset eivät kuitenkaan juuri välity lapsuudesta aikuisikään. Näyttää myös siltä, että lapsen suhteella isään voi olla lapsen kehitykselle erilainen merkitys kuin suhteella äitiin. Isillä on esimerkiksi taipumus leikkiä virittävämpiä leikkejä, jotka voivat vahvistaa lapsen kykyä selvitä uudenlaisista ja haastavista tilanteista.

Traumakokemusten heijastuminen vanhemmuuteen

Traumatisoituneilla vanhemmilla voi olla erityisiä vaikeuksia asettua vauvaa säätelevään vuorovaikutukseen. Tutkija, psykoterapeutti Sanna Isosävi Tampereen yliopistosta esitteli tutkimustietoa traumakokemusten vaikutuksista vanhempien mielikuviin.

– Varhainen vanhemmuus ja vauvan kiintymysviestintä, kuten itku, voivat olla vanhemmille traumamuistuttajia, jotka saavat pois tolaltaan ennemmin kuin motivoivat auttamaan lasta nopeasti. Vanhemmissa voi aktivoitua esimerkiksi pelokkaita, avuttomia tai vihamielisiä työskentelymalleja, joiden ohjaamana he eivät säätele vauvan hätää tai tulevat lisänneeksi sitä omalla toiminnallaan, Isosävi sanoo.

Interventioissa on hänen mukaansa sekä huomioitava tällaiset mielikuvat tärkeinä hoidon kohteina että ymmärrettävä niiden vanhemman omaa säätelyä haittaava vaikutus. Hoitojen on oltava riittävän pitkiä ja tiiviitä, sisällettävä vakauttavia elementtejä ja autettava vanhempaa havainnoimaan vauvansa todellista viestintää ja kehitystasoa.

Isosävi kertoi, että lapsen kehitystä suurelle riskille altistavia vanhemman mielikuvien piirteitä tunnistetaan edelleen osin huonosti. Mielikuvien riskipiirteiden varhainen tunnistaminen ja hoidon kohteeksi ottaminen olisi tärkeää, koska se ehkäisee jäsentymättömän kiintymyksen ylisukupolvista siirtymistä. Tunnistamiseen on olemassa hyviä arviointivälineitä, esimerkiksi Assessment of Representational Risk (ARR)-skaala Parent Development Interview -haastattelulle.

Synnytyspelon hoitaminen suojaa varhaista vanhemmuutta

Kouluttajapsykoterapeutti Riikka Airo kuvasi synnytyspelon hoitoon ja synnytykseen valmistautumiseen kehittämäänsä interventiota Nyytti-ryhmähoitomallia, joka on ollut Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUS:n ensisijainen hoitomuoto synnytystä pelkääville ensisynnyttäjille jo 20 vuoden ajan.

– Nyytti-intervention yhtenä pääelementtinä on psykoedukaatio kivusta, tunteista, hengityksen hyödyntämisestä säätelykeinona sekä vanhemmuuden siirtymästä. Muita elementtejä ovat mentalisaatiota vahvistava vuorovaikutus ja kehotietoisuuden lisääminen, Riikka Airo toteaa.

Hänen lisensiaatintutkimuksensa mukaan synnytyspelon hoidossa keskeistä on auttaa raskaana olevaa löytämään keinoja säädellä ja käsitellä synnytykseen liittyviä ahdistusta lisääviä tunteita. Synnytyspelon lieveneminen sekä itsesäätelykeinojen ja kehotietoisuuden vahvistuminen mahdollistivat myönteistä valmistautumista vanhemmuuteen. Synnytyspelon asianmukainen hoito tukee näin tärkeällä tavalla varhaista vanhemmuutta.

Vanhemman mentalisaatiokyvyn vahvistaminen

Vanhemman kyky havaita, tunnistaa ja pohtia lapsen ajatuksia, tunteita, haluja ja toiveita eli mentalisaatiokyky on yhteydessä sensitiiviseen varhaiseen vuorovaikutukseen, turvalliseen kiintymyssuhteeseen ja lapsen suotuisaan sosio-emotionaaliseen kehitykseen. Pohdinta itsestä tulevana vanhempana sekä tulevasta lapsesta alkaa jo raskausaikana.

Sekä Suomessa että kansainvälisesti on tutkittu useita mentalisaatiokykyä tukevia perheinterventioita. Psykoterapeutti, tutkija Saara Salo kuvasi kehitettyjä työmalleja, erityisesti jo riskissä oleville raskausajan masennusoireista kärsiville äideille kehitettyä matalan kynnyksen moniammatillisesti perustasolla toteutettavaa, ryhmämuotoista Hoivaa ja leiki -interventiota.

– Interventiossa hyödynnetään raskausajasta alkaen sekä kokemuspohjaista, emotionaalista työskentelyä että mentalisaatiotekniikoita. Intervention on osoitettu vähentävän masennusoireilua, lisäävän masennusoireilevien äitien sensitiivisyyttä ja vahvistavan mentalisaatiokykyä verrokkiäiteihin verrattuna. Tutkimus osoittaa, että pelkkä vanhemman mielialaoireiden vähentäminen ei riitä vanhemmuuden haittojen ehkäisemiseksi. Siksi raskausaikaista vanhemmuutta suoraan tukevat ja mielialaoireita vähentävät interventiot ovat ensisijaisia, Salo sanoo.

Vanhemmuuden tuki vastasyntyneiden tehohoidossa

Ennenaikainen syntymä on varhainen stressitekijä lapselle, jonka kohdunsisäinen kasvuympäristö muuttuu tavallista aiemmin kohdun ulkopuoliseksi. Se on myös haastava tilanne vanhemmille, joiden psykologinen valmistautuminen vanhemmuuteen keskeytyy ja joiden varhainen suhde lapseen kehittyy epätavallisessa ympäristössä eli vastasyntyneiden tehohoito-osastolla.

Tutkija, psykoterapeutti Sari Ahlqvist-Björkroth esitteli koulutuspäivillä vastasyntyneiden tehohoidon ammattilaisille suunnatun koulutusohjelman Vanhemmat Vahvasti Mukaan (VVM). Koulutus sisältää neljä teoreettista vaihetta, joiden tavoitteena on muun muassa tukea yhteistyötä vastasyntyneiden tehohoidon ammattilaisten ja vanhempien välillä vauvan yksilöllisen käyttäytymisen sensitiivisessä havainnoinnissa, vauvan päivittäisen hoivan suunnittelussa ja sitä koskevassa päätöksenteossa.

Tutkimustulokset osoittavat, että VVM-koulutusohjelma lisäsi kaikissa tutkimukseen osallistuneissa yksiköissä hoidon perhekeskeisyyttä. Lisäksi alustavien tulosten mukaan koulutus lisää vanhempien läsnäoloaikaa sairaalassa ja vanhemman ja vauvan välisen ihokontaktin määrää. Uuden tutkimustuloksen valossa myös keskosten äitien synnytyksen jälkeinen masennus on alhaisempi silloin, kun tehohoitoyksikön henkilökunta on käynyt VVM-koulutusohjelman. Voi siis todeta, että siirtämällä psykologista tutkimustietoa varhaisesta vanhemmuudesta keskoshoidon henkilökunnalle ja tukemalla tiedon implementaatiota jokapäiväiseen työhön tavoittaa potentiaalinen hyöty kaikki keskoset ja heidän vanhempansa.

Vanhemmuuden arviointi

Sari Ahlqvist-Björkroth ja Anna Kouvo esittelivät valmisteilla olevaa toimittamaansa suositusta psykologin ammattikäytännöistä vanhemmuuden arviointityössä. Suositusta valmistellaan Suomen Psykologiliiton Lapsi- ja nuorisopsykologien sekä Lastensuojelupsykologien ammatillisten työryhmien yhteistyönä. Tilanteessa, jossa vanhemman kykyä toimia oman lapsensa vanhempana täytyy arvioida, ollaan suurien ja elämänmittaisesti vaikuttavien päätösten äärellä. Sen vuoksi vanhemmuuden arviointi tulisi toteuttaa mahdollisimman korkealaatuisesti ja tasa-arvoisesti. Tästä huolimatta Suomessa ei kuitenkaan ole kansallisia suosituksia vanhemmuuden arvioinnin sisällöistä ja ammattikäytännöistä.

Ahlqvist-Björkroth ja Kouvo kertoivat, että lakien asettamat määritelmät hyvälle vanhemmuudelle ovat varsin yleisluontoiset ja väljät. Psykologin toteuttamassa arvioinnissa keskeinen kysymys on, miten vanhemmuus turvaa riittävästi lapsen psykologisen kehityksen. Arviossa huomioidaan vanhemman ja lapsen ominaisuuksien, vanhemman ja lapsen dyadisen suhteen sekä perhetason vuorovaikutuksen vaikutukset lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin. Tietoa hankitaan mahdollisimman luotettavan ja avoimen sekä lasta ja hänen vanhempiaan kunnioittavan tutkimusprosessin avulla.

Kliinikoiden ja tutkijoiden vuoropuhelua

Koulutuspäivien keskusteluissa nousi esiin, että riskeistä puhuttaessa on tärkeää välttää vanhempien syyllistämistä ja kuormittamista. Yksittäisen riskitekijän merkitys lapsen kehitykselle on varsin pieni, ja olennaista onkin tunnistaa varhaisesti perheet, joihin riskejä kasautuu. Olennaista on tunnistaa myös nykyajan vanhemmuudelle asettamat hyvin korkeat vaatimukset: paneelikeskustelussa tutkija Matilda Sorkkila Jyväskylän yliopistosta nosti esiin vanhemmuusuupumuksen ilmiön.

Karttuvaa tutkimustietoa tulee hyödyntää erityisesti ehkäisevien tukimuotojen suunnittelussa ja kohdentamisessa. Riskinäkökulman lisäksi tarvitaan voimavarojen tunnistamista ja vahvistamista: riskeistä huolimatta suurin osa vauvaperheistä selviytyy, kehittyy ja voi hyvin. Psykologilla on erityinen mahdollisuus tunnistaa kuormitustekijöitä ja työskennellä perheen voimavarojen ja toimijuuden vahvistamiseksi.

Psykologiliiton koulutuspäivät järjestettiin 15.–16.11. 2018, ja teemana oli Uusinta tietoa lapsen varhaisesta kehityksestä ja perhesuhteista. Järjestäjinä toimivat liiton varhaisen kehityksen ja vuorovaikutuksen sekä lapsi- ja nuorisopsykologien ja perusterveydenhuollon psykologien työryhmät. Kaikki luennoitsijat olivat peruskoulutukseltaan psykologeja.

Varhaisen kehityksen ja perhesuhteiden työryhmä

Psykologiliitossa toimii Varhaisen kehityksen ja perhesuhteiden työryhmä, jonka tarkoituksena on lisätä laaja-alaisesti tietoa varhaisen, jo raskaudenaikaisen kehityksen ja varhaisen puuttumisen merkityksestä. Lisäksi tarkoituksena on tiivistää alalla työskentelevien psykologien ja tutkijoiden välistä ammatillista yhteistyötä ja keskustelua. Työryhmään kuuluvat Riikka Korja, pj, (Turun yliopisto, TY), Sari Ahlqvist-Björkroth (TY), Riikka Airo, Sanna Isosävi (Tampereen yliopisto, TAU), Anna-Mari Laitinen (Psykologiliitto), Jallu Lindblom (TAU),  Riikka Pyhälä (Helsingin yliopisto, HY), Saara Salo (HY) ja Sirpa Seppänen (Psykologiliitto).

Koulutuspäivillä esillä olleet tutkimushankkeet

FinnBrain-tutkimus selvittää ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Turun yliopistossa vuonna 2010 aloitetussa tutkimuksessa on mukana perheitä Turusta, lähikunnista ja Ahvenanmaalta. 

Kehityksen ihmeet -tutkimus on Tampereen yliopiston, Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin ja Helsingin yliopiston yhteishanke. Tutkimus selvittää varhaisten perhesuhteiden ja lääketieteellisten tekijöiden kehityksellisiä merkityksiä raskausajasta aikuisuuteen.

The Prediction and Prevention of Preeclampsia and Intrauterine Growth Restriction (PREDO) on Helsingin yliopiston, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä 10 tutkimussairaalan seurantatutkimus raskausajalta nuoruusikään. 

Vanhemmat Vahvasti Mukaan (VVM) on Turun yliopistollisessa keskussairaalassa kehitetty monialaiseen tietoon pohjautuva koulutusmalli vastasyntyneiden teho-osastojen henkilökunnalle. Koulutuksen vaikuttavuutta seurataan tutkimuksella.  http://www.vsshp.fi/fi/toimipaikat/tyks/to8/to8b/vvm/

 Lisätietoa ryhmämuotoisesta Hoivaa ja leiki-interventiosta Lahden diakonialaitoksen ja PiLKe-klinikan sivuilta.

Lähteitä

Ahlqvist-Björkroth S, Axelin A, Korja R, Lehtonen L. (2019). An educational intervention for NICU staff decreased maternal postpartum depression. Pediatric Research. Doi: 10.1038/s41390-019-0306-y.

Davis, E. P., Stout, S. A., Molet, J., Vegetabile, B., Glynn, L. M., Sandman, C. A., Heins, K., Stern, H. &  Baram, T. Z. (2017). Exposure to unpredictable maternal sensory signals influences cognitive development across species. Proceedings of the National Academy of Sciences, 114(39), 10390–10395.

Isosävi, S., Wahlström, J., Flykt, M, Heiskanen, L., Finger, B. & Puura, K. (2019). Dysregulated Motherhood: Exploring the Risk Features in a Mother’s Caregiving Representations. Journal of Infant, Child, and Adolescent Psychotherapy (ennakkojulkaisu verkossa).

Lahti, M., Savolainen, K., Tuovinen, S., Pesonen, A.K., Lahti, J., Heinonen, K., Hämäläinen, E., Laivuori, H., Villa, P.M., Reynolds, R.M., Kajantie, E., Räikkönen, K. (2017). Maternal depressive symptoms during and after pregnancy and psychiatric problems in children. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry, 56, 30-39.e7.

Salo, S., Flykt, M., Pajulo, M., Biringen, Z. Kalland, M., & Punamäki, R.L. (submitted). The effectiveness of Nurture and Play-mentalizing based parenting intervention for prenatally depressed mothers.