Lapsen erilaisuus voi olla monenlaista, mutta vanhemman hätä samanlaista

Tärkeintä on, että lapsi on terve – vai onko sittenkään? Miten syntyy kiintymyssuhde äidin ja lapsen välille, kun lapsi ei ole terve? Millaista tunteiden ja ajatusten vuoristorataa elää äiti, jonka lapsi ei ole täydellinen? Näitä kysymyksiä pohtii psykologi Satu Kallio uusimmassa kirjassaan. Kirja on paitsi koskettava kuvaus matkasta äidiksi, kun lapsi syntyy vaikeasti huulihalkioisena, myös antoisa tietopaketti kiintymyssuhteen kehittymisestä ja sen haasteista silloin kun kaikki ei mene ns. odotetusti.

Kallio on pari- ja perhepsykoterapeutti, joka on erikoistunut kiintymys- ja vuorovaikutustraumojen hoitoon. Hänellä on vuosikymmenten kokemus sekä julkiselta puolelta että vuodesta 2008 lähtien omassa yrityksessä. Sadun erityisosaamista ovat Theraplay- ja DDP-terapiat, joita hän tekee sekä lasten että nuorten kanssa. Lisäksi hän on työnohjaaja ja kouluttaja.

Kirja on kaunis muistutus ihmisen
varhaisen hyvän hoidon merkityksestä
hyvälle kehitykselle.

Kalliolle on luontaista työstää asioita kirjoittamalla. Pojan syntyessä 1994 hän alkoi tallentaa heidän yhteisiä varhaisia vaiheitaan päiväkirjaan. Kirjassa vuorottelevat henkilökohtaiset pohdinnat äitinä ja ammatillinen ääni, joka avaa kiintymyssuhteen kehittymiseen, tunteisiin ja selviämiseen liittyviä näkökulmia. Tämä rakenne on hyvin toimiva. Ammatilliset osuudet tuovat tilaa jäsennellä lukijan omia vahvoja tunteita, joita äidin kokemus herättää.

Kirjassa ääneen pääsee myös poika, nyt jo aikuinen. Hän kertoo kirjassa rehellisesti ja koskettavasti niistä vaikeuksista, joita vamma on hänen kehitykseensä tuonut. Hoito vaatii useita leikkauksia eri ikävaiheissa. Lasten ja nuorten hoito on Suomessa keskitetty Helsinkiin, joten leikkaukset ovat vuosien saatossa tarkoittaneet myös useita yhteisiä matkoja äidin kanssa. Ne ovat olleet mahdollisuuksia molemmille työstää suhteeseen vaikuttavaa ulkoista uhkaa.

Viimeisen, mutta ei vähiten mielenkiintoisen näkökulman avaa Jaakon isoäidin post mortem julkaistu teksti, jossa hän kertoo elämästään vamman kanssa. Mummu syntyi vuonna 1927 ja eli hyvin erilaisen elämän vamman hoitamisen suhteen. Hänen äitinsä oli aikoinaan onnistunut vanhempana vahvistamaan hänelle hyvän itsetunnon. Tätä hän toivoi myös pojanpojalleen.

Kirja on antoisaa luettavaa paitsi ammattilaisille myös asiakkaille, jotka kipuilevat näiden teemojen kanssa. Lapsen erilaisuus voi olla monenlaista, mutta vanhemman hätä samanlaista. Osaanko, riitänkö, voiko näin kokea? Meidän ammatti-ihmisten on silloin tärkeää kulkea vanhemman rinnalla ja antaa tilaa tunteille ja toivoa selviämisestä. Lasten ja nuorten kanssa työskenteleville kirja virittää meitä aikuisia ymmärtämään paremmin heidän kokemustaan ja ehkä vaikeutta vastaanottaa apua.

Satu Kallion kirja on kaunis muistutus ihmisen varhaisen hyvän hoidon merkityksestä hyvälle kehitykselle.

Kirja-arvion kirjoittaja Anna-Maija Seppälä on psykoterapeutti ja EMDR-terapeutti.