Lakkovalmius tehdään yhteistyöllä

TES-neuvottelut ovat käynnis­sä ja pian kuumimmillaan. Samalla kun neuvot­telijat hikoilevat neuvottelupöydässä, JUKOssa tehdään tiivistä työtä kuntasektorin järjestövalmiuden parissa. 

Tulosta neuvotteluista haetaan tietysti sopimalla, mutta neuvot­telijat tarvitsevat selkänojakseen järjestövalmiuden, joka antaa mah­dollisuuden sanoa EI huonolle tar­joukselle. 

JUKOssa on jo monen neuvot­telukierroksen ajan menty kohti kaikkien jukolaisten liittojen yhteistyönä tehtävää val­mistautumista. Keskustasolla keskuslakkotoimikuntaan kuuluvat kaikkien JUKOn jäsenjärjestöjen edustajat, ja alatyöryhmiin on kutsuttu liitoista asiantuntijoita. Järjes­tön koosta riippumatta kaikki pääsevät osallistumaan, ja kaikkien panosta myös tarvitaan. 

Paikallisryhmät valmiudessa

Keskuslakkotoimikunta on suunnitellut paikallisorga­nisaation, joka sekin keskustason mallin mukaisesti ra­kentuu kaikkien jukolaisten liittojen paikallisten aktiivien yhteistyölle. Paikalliset työtaistelutyöryhmät ovat ko­koontuneet, organisoituneet ja suunnitelleet mahdolli­sia toimia paikallistasolla. 

On ollut ilo huomata, kuinka vastuullisesti paikal­listoimijat ovat ottaneet keskustason ohjeet ja annetut tehtävät haltuun. Etäkoulutuk­sissa on ollut runsaasti osallis­tujia, ja oman liiton yhteyshen­kilöihin on oltu yhteydessä. 

Mahdollinen työtaistelu herättää jäsenissä ja aktiiveissa myös monenlaisia tunteita ja hankaliakin pohdintoja. Var­sinkin sote-sektorin osalta voi herätä kysymyksiä sekä median, kansalaisten että myös työntekijöiden keskuudessa siitä, voiko lakkoon edes mennä? Mitä jos työskentelee niiden kaikkein hauraim­massa asemassa olevien, runsaasti psyykkistä tai sosiaa­lista tukea tarvitsevien kanssa? Miten pitäisi suhtautua siihen, että kalenteri on täynnä potilastapaamisia, mutta työtaistelu häämöttää nurkan takana? 

Työtaistelun oltava vaikuttava

Lakot aiheuttavat aina häiriötä yhteiskunnassa ja han­kaloittavat ihmisten elämää. Siihen niiden vaikuttavuus perustuu. Jos työtaistelu ei tunnu missään, sitä ei kannata järjestää. Tarkoitus ei kuitenkaan ole aiheuttaa seka­sortoa, ja hengen ja terveyden kannalta välttämättömät työt tehdään lakonkin aikana.

Psykologien ja sosiaalityön ammattieettisissä ohjeissa on sanottu, että työntekijän vastuulla on tehdä selväksi oma roolinsa niissä olosuhteissa, joissa hän työskente­lee. Työntekijä ei tee työtään irrallaan yhteiskunnallisista olosuhteista, ja eettistä harkintaa tarvitaan erityisesti ris­tiriitatilanteissa, joissa asiakkaan etu on ristiriidassa työn­tekijän edun, poliittisen päätöksenteon tai taloudellisten resurssien kanssa. 

Näin ollen työntekijän on tehtävä työnsä asiakkaisiin nähden mahdollisimman laadukkaasti, vaikka työnanta­jaan päin ollaan työtaistelussa. Lakko ei kohdistu asiak­kaisiin, vaan työnantajaan, ja tämä on asiakkaille myös selkeästi kerrottava. Lakon tavoitteena on asiakkaan kannalta palveluiden säilyminen ja parantaminen. Lak­koon ajaudutaan siksi, että työnantajan kanssa ei päästä sopimukseen, ja se on laillinen keino työntekijälle tällai­sessa tilanteessa neuvotteluiden vauhdittamiseksi. 

Lakko on myös tietynlainen yhteiskunnallinen olo­suhde, johon on jouduttu. Näin se ei poikkea monista muista eettisesti haastavista olosuhteista, joiden kanssa kentällä päivittäin työskennellään. Työntekijän ammat­titaitoon kuuluu erottaa toisistaan, mitkä asiat ovat hänen vaikutusvaltansa piirissä, ja mitkä taas eivät, ja tämän valaiseminen myös asiakkaille on vastuullista ja eettistä toimintaa.

Kenen on vastuu?

Työnantajalla on vastuu palveluiden järjestämisestä, myös lakon aikana. Lakko ei tule työnantajalle yllätykse­nä, vaan työnantajalla on vähintään kaksi viikkoa aikaa lakkovaroituksen antamisen jälkeen järjestää palvelutuo­tantonsa siten kuin se lakon aikana kykenee. 

Ammattiliiton jäsenellä on vastuu myös omaa järjes­töään ja koko ammattialaansa kohtaan. Lakko on äärim­mäinen keino ajaa jäsenistön etuja, eikä lakkopäätöstä koskaan tehdä kevein perustein. Lakko-oikeus on lakiin kirjattu keino puolustaa omia oikeuksia, ja kun järjestö on tehnyt lakkopäätöksen, vastuu päätöksestä siirtyy sil­le, ei yksittäiselle työntekijälle. Työntekijän vastuulla on silloin noudattaa oman järjestönsä päätöstä. 

Työntekijälle ei voi lakkoon menemisestä seurata sanktioita. Jos vaikkapa työnantaja yrittää muuta väittää, asia on viipymättä tuotava oman liiton ja JUKOn tietoon. Tällöin on kyse työnantajan käyttämistä vas­tatoimista, joilla se yrittää heikentää työntekijöiden moraalia ja taistelu­tahtoa ja parantaa omia asemiaan. 

Katja Vähäkangas on Suomen Psykologiliiton järjestökoordinaattori.

Juttu on julkaistu alun perin Kuntatiimi-verkkolehdessä 1/2022.