Kevään ammatillista edunvalvontatyötä leimasi Psykologiliitossa eduskuntavaaleihin valmistautumisen lisäksi runsas määrä erilaisia lausuntopyyntöjä. Tämä johtui ennen kaikkea siitä, että monet sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevat lakimuutosesitykset olivat edeltävän kahden vuoden aikana jääneet Covid-pandemian jalkoihin, ja nyt niitä lähdettiin viemään vauhdilla eteenpäin, jotta ne ehtisivät eduskunnan käsittelyyn vielä tällä hallituskaudella. Psykologeja koskien keskeisimpinä lausunnolla olleina lakiesityksinä voidaan pitää hallituksen esitystä terveydenhuoltolain muuttamisesta, eli käytännössä hoitotakuuta koskevaa lainsäädäntöuudistusta, sekä päihde- ja mielenterveyspalveluja koskevaa lainsäädäntöuudistusta. 

Hoitotakuu ei kata mielenterveyspalveluja

Psykologiliiton näkemyksen mukaan hallituksen esitys hoitotakuusta ei käytännössä kata mielenterveyspalveluja riittävällä tavalla, sillä mielenterveyden häiriöiden hoitosuunnitelman mukainen hoito, kuten psykoterapia ja muut psykososiaaliset hoidot, oli esityksessä rajattu tiukentuvan hoitotakuun ulkopuolelle. Hoitotakuuesityksen julkaisun yhteydessä julkisessa keskustelussa nostettiin esiin, että seitsemän päivän hoitotakuu koskisi myös esimerkiksi psykologien suoravastaanottoja, mutta valitettavasti psykologeja ei kuitenkaan varsinaisessa lakiesityksessä tai sen perusteluissa mainittu lainkaan osana perusterveydenhuoltoa. Lisäksi esitys jätti avoimeksi kysymyksen siitä, kuka ja millä koulutuksella voisi antaa hoitotakuun piiriin kuuluvaa mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden varhaisen vaiheen hoitoa, jonka toteuttaminen oli esityksessä rajattu vain sellaisten ammattiryhmien tarjottavaksi, joilla ei ole ”mielenterveyden häiriöiden interventioon tarkoitettua koulutusta”, mikä ei varmasti ole asiakkaiden edun mukaista. 

Psykologiliiton näkemyksen mukaan psykologien mielenterveysosaamisen hyödyntäminen perustason terveydenhuollon arviointi- ja hoitotyössä olisi erittäin merkittävä parannus nykytilaan, jossa psykologeja on kunnissa vaihtelevasti osana perusterveydenhuollon moniammatillisia työryhmiä, minkä vuoksi kansalaiset ovat olleet alueellisesti hyvin eriarvoisessa asemassa perustason mielenterveyspalveluiden saatavuuden suhteen. Syrjäytymisestä ja mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden kasvusta huolestuneiden äänenpainojen voimistuessa olisi entistä kriittisempää löytää keinot ennaltaehkäistä ja hoitaa mielenterveyden pulmia jo ennen kuin niistä syntyy pitkäaikaisempaa hoitoa vaativia vakavia mielenterveysongelmia, kuten hoitotakuuta koskeva lakiesitys myös korostaa. Perustason palveluissa on oltava käytettävissä psykologien osaamista osana moniammatillisia työryhmiä sekä suunnittelemassa ja toteuttamassa vaativampia hoitoja että tukemassa muita sote‐ammattilaisia palveluiden toteuttamisessa. Liiton kannan mukaan psykoterapiaan ja muihin psykososiaalisiin hoitoihin pääsylle tulisi asettaa nykyistä tiukempi aikaraja, kuten Terapiatakuuta koskevassa kansalaisaloitteessa on esitetty.

Mielenterveys- ja päihdepalvelut osaksi terveydenhuoltolain kokonaisuutta

Hallituksen mielenterveys- ja päihdepalveluja koskevan lainsäädännön uudistamista koskevan esityksen yleisinä tavoitteina on parantaa mielenterveys‐, päihde‐ ja riippuvuuspalvelujen saatavuutta, laatua ja tarpeenmukaisuutta sekä vahvistaa asiakkaan oikeuksia saada yhdenvertaisesti tarvitsemiaan palveluja kaikissa ikäryhmissä. Lisäksi lakiuudistuksessa pyritään selkiyttämään sosiaali‐ ja terveydenhuollon tehtäviä ja vastuunjakoa sekä vahvistamaan palveluiden yhteensovittamista. Nämä tavoitteet ovat erittäin kannatettavia, samoin pyrkimys siihen, että useita palveluja tarvitsevat asiakkaat saisivat riittävän avun ja sopivat palvelut riippumatta siitä, minkä organisaation piiristä he lähtevät apua hakemaan tai missä avun tarve muutoin huomataan. 

Lakiesityksessä kuitenkin ehdotettiin, että psykososiaalisen tuen palveluiden suhteen jatkossa toimintaorganisaation tai ammattilaisen koulutustaustan sijaan palvelun sisältö määrittää, onko kyseessä sosiaali‐ vai terveydenhuollon palvelu, ja kumpaa lainsäädäntöä siihen sovelletaan. Kyse olisi sosiaalihuollosta, kun intervention tarkoituksena on yksilön, perheen tai yhteisön toimintakyvyn, sosiaalisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden ja osallisuuden edistäminen tai elämäntilanteen ja ongelmien selvittäminen. Vastaavasti kyse olisi terveydenhuollosta, jos intervention ensisijaisena tarkoituksena on hoito tai lääkinnällinen kuntoutus, vaikka siihen sisältyisi potilaan muun elämäntilanteen käsittelyä ja sosiaalisia taitoja edistävää kuntoutusta. Lisäksi sosiaalihuollon mielenterveystyöhön sisältyisi myös mielenterveyttä suojaaviin ja sitä vaarantaviin tekijöihin liittyvä ohjaus ja neuvonta, osana muita palveluja annettava, tarpeenmukainen yksilön ja perheen psykososiaalinen tuki sekä yksilön ja yhteisön psykososiaalisen tuen yhteensovittaminen. 

Psykologiliiton näkemyksen mukaan käytännön työssä tällaisen erottelun tekeminen on kuitenkin todella haastavaa erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisissä palveluissa, kuten kasvatus- ja perheneuvoloissa. Tämä jaottelu voi herkästi johtaa tilanteeseen, jolloin on nykyistäkin epäselvempää sekä ammattilaisille että asiakkaille, minkä lain piiriin kuuluvaa palvelua kulloinkin toteutetaan. Esitys on ongelmallinen suhteessa myöskin keväällä lausunnoilla olleeseen asiakastietolakiin, jossa puolestaan määriteltiin, että jatkossa sosiaalihuollossa työskentelevät terveydenhuollon ammattilaiset lähtökohtaisesti noudattavat terveydenhuollon kirjaamisohjeistusta ja käyttävät potilastietojärjestelmiä.

Lausuntoja työvoimapalveluista sukupuolen vahvistamiseen

Yllä mainittujen teemojen lisäksi Psykologiliitto on lausunut muun muassa julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden uudelleen järjestämisestä, vammaispalvelulain ja sairausvakuutuslain muutoksista, sukupuolen vahvistamista ja seksuaalirikoksia koskevista lainsäädäntöuudistuksista, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyä ja valvontaa koskevista lainsäädäntömuutoksista, sekä nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelujärjestelmän toimivuudesta ja lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjautumisen perusteista. Psykologiliiton lausunnot ja kannanotot löytyvät kokonaisuudessaan liiton verkkosivuilta. 

Kirjoittaja työskentelee ammattiasioista vastaavana psykologina Suomen Psykologiliitossa.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2022.