Lahjakkuus ja sen ilmeneminen

Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä käsittelee uusimmassa teoksessaan lahjakkuutta, sen kehittymistä ja lahjakkaan lapsen kasvatuksellista tukemista. Kirjassa sivutaan myös älykkyyttä, luovuutta, lahjakkuustutkimuksen historiaa sekä elävän elämän esimerkkejä lahjakkaista ihmisistä eri aloilta.

Uusikylä kirjoittaa, että älykkyyttä ja lahjakkuutta tavataan pitää synonyymeina, mutta hän on tästä eri mieltä. Kirjoittaja nojautuu teoksessaan Howard Gardnerin moniälykkyysteoriaan, jonka mukaan on olemassa yleisälykkyydestä riippumattomia erityisälykkyyksiä, kuten sosiaalista ja liikunnallista älykkyyttä. Valitettavasti teoria on kyseenalaistettu, eikä se nauti tieteellistä tukea näytön puutteen vuoksi. Gardnerin hahmottelemat erityisälykkyydet lisäksi palautuvat yleisälykkyyteen. Tiedetään, että esimerkiksi menestyneet konserttipianistit tai urheilijat omaavat korkean älykkyysosamäärän. Hieman tarkkuutta olisin toivonut teoksen lähteiden käyttöön sekä parannusta niiden tasoon. Suurin osa lähdeluettelosta koostuu 1900-luvulla julkaistuista kirjoista.

Teoksessa käydään kiinnostavasti läpi lahjakkuuden kehittymistä, sen geneettistä perustaa sekä sitä, miten monet ympäristötekijät vaikuttavat siihen. Turvattomassa ympäristössä kasvaminen saattaa piilottaa lahjakkuuden, koska potentiaaliset kyvyt eivät pääse kehittymään. Toisaalta motivaatiolla, sinnikkyydellä, itseluottamuksella ja tahdonvoimalla on myös merkitystä. Lahjakaskaan ei välttämättä menesty koulussa, jos oppiminen on liian helppoa, eikä siten tarvittavia oppimistekniikoita kehity, joita tarvittaisiin myöhemmin itsenäisessä opiskelussa.

Parasta antia kirjassa on se, että se laittaa pohtimaan koulutussysteemiämme. On selvää, että lahjakkaat pitkästyvät ja huonoimmillaan laiskistuvat tavallisessa opetuksessa, koska he joutuvat etenemään muiden tahtiin eli heille liian hitaasti. Näin lahjakkaat saattavat passivoitua ja alisuoriutua todellisesta tasostaan. Toisaalta Suomen valtti on nimenomaan tasa-arvoinen ja kaikille mahdollisuudet antava koulutus, jota kyynisimmät kutsuvat tasapäistämiseksi. Tuskin monikaan haluaisi meille ulkomailla trendaavaa koulushoppailua. Ehkä Suomesta ei ponnista seuraava Einstein, mutta ainakin kaikki osaavat lukea ja kirjoittaa, mikä ei ole selviö maailmalla. Sen sijaan selviö on, että Pisa-sijoituksessa kukoistamme.

Kirjasta voi olla hyötyä etenkin varhaiskasvatuksessa ja koulumaailmassa työskenteleville psykologeille. Työskentelemme yleensä kognitiivisten vaikeuksien parissa, mutta vastaanotolle voi hyvin tulla lahjakas lapsi, jolla on ongelmia vuorovaikutuksessa ikätovereidensa kanssa. Teos antaa vinkkejä ja suuntaviivoja, miten lähteä tukemaan koko perhettä sekä ennaltaehkäistä lapsen mahdollinen alisuoriutuminen ja yksinäisyys.

Kirjoittaja Anne Haikola on Kontiolahdella työskentelevä koulupsykologi ja vapaa tiedetoimittaja.