Pohjoismaiden psykologien ammattieettisten periaatteiden mukaan psykologi antaa tietoja psykologiasta ja psykologien ammattitoiminnasta siten, ettei synny väärinkäsityksiä. Joudumme itse arvioimaan, kuinka paljon resursseja psykologin tutkimuksen tekemiseen menee, ja olemaan rohkeita kertomaan esimiehillemme ja tilaajillemme siitä. Tutkimuksen hintaa määritellessä pitää huomioida myös aika, jota tutkimustapaamisten lisäksi tarvitaan. 

Alihankkijana palveluja myydessä on tärkeää tietää, millä ehdoilla yritys tarjoaa palvelua kunnalle, ja ovatko ehdot sellaiset joihin psykologi voi ja haluaa sitoutua. Jos yrityksen toimintaehdoissa on jotain epäeettistä ja psykologi pääsee neuvotteluissa vaikuttamaan siihen, on vaikutus laaja, koska neuvottelutulos parantaa muidenkin tuon yrityksen kautta palveluitaan myyvien psykologien mahdollisuuksia tehdä eettisesti korkeatasoisia tutkimuksia.

Eräässä ammattieettisen lautakunnan käsittelemässä tapauksessa nuori psykologi oli siirtynyt erikoissairaanhoidosta tekemään ostopalvelututkimuksia mm. kouluille. Hän ei ehkä ollut tullut ajatelleeksi, mihin kaikkeen uudella sovellusalalla menee aikaa. Voi tulla yllätyksenä, että koululla pitääkin itse huolehtia palautepalavereiden järjestämisestä tai lausunnon jakelusta. Jos on niin mainio tilanne, että – koululääkärin puutteessa – johonkin palveluun saa oppilaita psykologin lähetteellä, voi lähetteen laatimiseen yksin kuluva aika yllättää. 

Aikaa tarvitaan tietenkin itse tutkimukseen. Hyvä tutkimusprosessi -ohjeen mukaan psykologi käyttää tutkimusmenetelmiä riittävän laaja-alaisesti. Usein käy niin, että jotain tutkiessa huomaa uusia ongelmia tai uusia selityksiä vanhoihin ongelmiin. Pitää päättää, kuinka paljon aikaa käyttää. Ja mitä sitten tekee, jos seikkaa, joka tutkimuksen aikana alkaa näyttää oleelliselta, ei jääkään aikaa tutkia. Olisiko jo alun perin pitänyt varata tutkimukseen yksi varatapaaminen, vaikka näytti siltä, ettei sitä tarvita? 

Käsikirjojakin olisi hyvä ehtiä vilkuilla, vaikka ne uusien testien ilmestyessä olisikin lukenut. Koska jokainen tutkittava on ainutlaatuinen henkilö, jossain kohtaa hänen testisuorituksensa poikkeaa siitä, minkä voi rutiinilla pisteyttää ja tulkita. Pitäisi olla aikaa uutta näkemystä hakevaan tulosten pohdintaan. Mekin erehdymme, jopa hyvin oppimissamme rutiineissa. 

Palaute on tärkeä osa psykologin tutkimusta. Siinä on mahdollisuus tarkistaa omia tulkintojaan ja saada vastauksia tutkimuksen aikana nousseisiin kysymyksiin. Mielestäni tutkimus ei ole valmis ennen kuin olen kuullut tutkittavani reaktiot tuloksista tekemiini tulkintoihin. Oman käsitykseni mukaan lausunto pitäisi kirjoittaa loppuun vasta tutkittavan saaman palautteen jälkeen.

Rauhassa kahden kesken saatu palaute lisää todennäköisyyttä siihen, että tutkittava pystyy muuttamaan käyttäytymistään, jos tutkimustulokset viittaavat siihen, että sellainen olisi hyödyllistä. Tällöin on myös mahdollista sisällyttää yhdessä tutkittavan kanssa laadittu suunnitelma lausuntoon mukaan.

Keiden muiden pitäisi saada tieto tutkimustuloksista? Riittääkö, että he saavat lukea lausunnon? Oman kokemukseni mukaan psykologin tutkimuksen tuottama tieto vaikuttaa (vaikkapa opetuksen sisältöön) paljon laajemmin, jos tietoa on selittämässä tuttu, tutkinut psykologi, kuin jos tieto on vain paperilla.

Miten järjestää palaute muille asianosaisille? Iso vai pieni palaveri? Tutkittava mukana kuulemassa itseään koskevaa, mahdollisesti negatiiviseksi kokemaansa tietoa? Vai tutkittavan kanssa kahden rauhassa pohtien sitä, miten tätä tietoa voi voisi parhaiten hyödyntää hänen hyväkseen? Paikan päällä vai etäyhteydellä, jotta se tutkittavan kaukana asuvakin vanhempi saadaan prosessiin mukaan? Saavatko tutkittava ja hänen huoltajansa riittävästi tietoa siitä, mitä muissa palavereissa on puhuttu? Miten ohjata isoa palaveria niin, että luova ongelmaratkaisu olisi mahdollista eikä ketään hävettäisi? 

Psykologin tutkimus vie paljon aikaa. Psykologi joutuu itse arvioimaan, kuinka paljon, jotta se olisi mahdollista tehdä laadukkaasti. Me joudumme itse selittämään johtajillemme tai tilaajillemme, millainen tämä prosessi on. Jotta tutkittavamme saisivat apua ja luotettavaa tietoa minäkäsityksensä muovaamiseen.

Ei vain ole mahdollista toteuttaa kymmentä psykologin tutkimustapaamista päivässä.

Kaisa Koivula
Ammattieettisen lautakunnan jäsen
Koulupsykologi yhtenä päivänä viikossa