Kymmenen oppituntia kivunhallintaa

Pitkittynyt kipu muuttaa elämää. Kivun ja kipusairauksien elämänlaatuvaikutukset sekä terveys- ja työterveysvaikutukset ovat kansanterveydellisesti merkittäviä. Kivun pitkittyessä kansalliset ja kansainväliset hoitosuositukset painottavat lääkkeettömiä hoitomuotoja. Kuitenkin pitkittyneen kivun biopsykososiaalisen mallin implementointi osaksi hyvää tutkimuspohjaista kliinistä käytäntöä on systemaattisissa tarkasteluissa osoittautunut haasteelliseksi.

Kuinka hallita kroonista kipua, 10-vaiheinen omahoito-ohjelma pohjaa sekä pitkittyneen kivun biopsykososiaaliseen malliin että kognitiivisen käyttäytymisterapian ja hyväksymis-omistautumisterapian menetelmäperheisiin. Kirjan kirjoittajat Dennis C. Turk ja Frits Winter ovat tehneet vaikuttavan tieteellisen uran pitkittyneen kivun ja kivun psykologian tutkimuksen aloilla. Suomennettu laitos on yksi kirjoittajien lukuisista kivun omahoito-oppaista.

Omahoito-ohjelma rakentuu kymmenestä oppitunnista, joista ensimmäinen johdattaa lukijan yleistajuisesti kivunhoidon käsitteistöön ja kipua koskeviin myytteihin. Seuraavien kolmen oppitunnin keskiössä ovat yksilön psykofyysinen kipukokemus ja psykologiset prosessit: vireystilan havainnoiminen, aktiivisuuden ja toimijuuden säätely sekä kivun vaikutukset tunteisiin ja kehollisiin tulkintoihin. Pohdinta- ja harjoitustehtävissä toistuvat konkreettiset, arkiset teemat ja tavoitteenasettelut. 

Viidennestä oppitunnista alkaen näkökulma laajenee tarkastelemaan, kuinka pitkittynyt kipu vaikuttaa ihmissuhteisiin ja sosiaaliseen toimijuuteen. Näkökulma ei rajoitu ainoastaan kivun sosiaalista minäkuvaa muovaavaan vaikutukseen, vaan tarkasteluun nostetaan myös kipukokemuksen ilmaisemisen haasteet muun muassa hoitosuhteissa.

Kommunikaation haasteet ovat riski kipukokemuksen vähättelylle erityisesti runsaasti terveyspalveluja käyttävillä. Teoksen loppua kohden integratiivinen ote lisääntyy, ja kirjoittajien luotto hoito-ohjelman aikaiseen psykologisen toimijuuden lisääntymiseen on vahva. Viimeisen, kymmenennen oppitunnin ydinaines muodostuukin oman kipukokemuksen hyväksymisestä, terveystarpeiden ennakoimisesta sekä sosiaalisen roolin uudelleenmuotoilusta ja vahvistamisesta.

Teoksen lopussa esitetään ansiokas liitemateriaali, joka tarjoaa yleiskielisiä määritelmiä, viitteitä tieteellisiin tutkimuksiin sekä linkkejä kansainvälisten ja suomessa toimivien kivuntutkimus- ja asiantuntijaverkostojen, muiden asiantuntijaperustaisten potilasaineistojen sekä potilasjärjestöjen verkko-osoitteisiin. Liitemateriaali konkretisoi kivunhoitopolkua. 

Kirjoittajat lähestyvät pitkittyneen kivun elämänlaatuvaikutuksia motivoivan kerronnan ja psykoedukaation keinoin. Teoksen suomenkielinen käännös vaikuttaa onnistuneelta siitä huolimatta, että kirjoittajien amerikkalaistyyppinen voimaannuttava ja puhutteleva tyyli kiinnittänee kriittisimpien asiapainotteiseen terveystietoon tottuneiden lukijoiden huomion. Tutkimusnäyttöön viittaaminen rajoittuu teoksen esipuheeseen ja rakenne noudattaa tyypillistä potilasoppaan rakennetta. Lähdetiedot mainituista aineistoista on esitetty teoksen lopussa.

Mainittakoon, että allekirjoittanut on tietoisesti käyttänyt tässä kirja-arviossa käsitettä pitkittynyt kipukorvaamaan teoksessa käytettyä kroonisen kivun käsitettä, joka on kuluneen vuosikymmenen aikana jakanut kipututkijoita. Toipumisorientaatiota painottavan pitkittyneen kivun käsitteen on toivottu vakiintuvan systemaattisemmin osaksi kivuntutkimuskirjallisuutta.

Pitkittyneen kivun biopsykososiaalisen mallin käyttöönoton edistäminen on moniammatillinen haaste. Teos on tervetullut lisä varsin niukkaan suomenkieliseen tutkimusperustaiseen pitkittyneen kivun omahoitokirjallisuuteen. Teos on asiakaslähtöinen, mutta monipuolisen jäsennyksensä ansiosta se tarjoaa näkökulmia kivun elämänlaatuvaikutuksiin myös terveydenhuollon ammattilaisille. Kivun psykologiaan ja hoitoon perehtymättömille hoito-ohjelman teoreettinen viitekehys jää kuitenkin muualta opiskeltavaksi. 

Kirjaesittelyn kirjoittaja Tommi P. Aho on LL, PsM ja väitöskirjatutkija.