Marjatta Lehtovirta

Tamperelainen Marjatta Lehtovirta harrasti opiskelija-aikana ylioppilasteatteria ja kirjallisuutta, ei järjestöaktivismia. Harrastuksista löytyi paradoksaalisesti avaimia ihmiseen ja ihmissuhteisiin, kun psykologian opetuksessa puhuttiin ensi alkuun lähinnä kyyhkyjen käyttäytymisestä behaviorismin hengessä. 

Lehtovirran järjestöura alkoi siinä vaiheessa, kun hänen omaksi keskeiseksi työurakseen oli tullut psykologian opetus 1990-luvun alussa. Silloin hän alkoi opettaa tulevia psykologian opettajia Tampereen sosiaalialan oppilaitoksessa.

– Psykologia on oppiaineena erilainen kuin muut aineet. Kun liikutaan psyyken alueella, alkaa moni herkästi kokea erilaisia oireita ja siksi onkin tärkeää, että psykologi opettaa psykologiaa. 

1990-luvun puolivälissä Lehtovirta osallistui Bremenissä psykologian opettamiseen liittyvään konferenssiin. Sen jälkeen perustettiin liittoon opettajien toimikunta (myöhemmin työryhmä).

Eurooppalainen psykologian opettajien yhdistys, EFPTA, perustettiin 2000-luvun alussa Helsingissä. Lehtovirta kuului yhdistyksen hallitukseen 12 vuoden ajan.

Lehtovirran mukaan järjestötoimintaan on kannattanut käyttää aikaa. Kansainvälisen toiminnan ohella hänen sydäntään lähellä on ollut erityisesti Pirkanmaan psykologiyhdistys Pipsy ry.

– Olin niin hullun rohkea, että tulin sinne suoraan puheenjohtajaksi! Siellä näkee työn koko laajuuden eri alojen psykologien kautta. Tutuksi tulee myös ay-toiminnan kirjo lakoista koulutuksiin. 

Ay-aktiivi rakastaa kokouksia

Henriette Hämeenaho kiinnostui ay-toiminnasta toimiessaan Kanta-Hämeen psykologiyhdistyksessä. 

– Pienessä yhdistyksessä kaikkien oli pakko tehdä kaikkea. Itse olin sihteerinä ja taloudenhoitajana, vaikka kumpaankaan ei ole erityisiä taipumuksia! 

Tampereelle muuton jälkeen Hämeenaho pysytteli ensin rivijäsenenä, kunnes kohdalle osui kohtalokas junamatka ja matkatoveri onnistui ylipuhumaan hänet Pipsyn johtokuntaan. 

Työuransa Hämeenaho teki nuorison parissa, ensin ammatinvalintapsykologina, sitten mielenterveystoimiston nuorisopsykologina ja lopulta 22 vuotta YTHS:ssä. 

Ammattiura valikoitui osittain sattumalta. Tuoreena ylioppilaana Hämeenaho koki olevansa suuntaa vailla. Silloin kaveri ehdotti psykologian opiskelua. 

­– Tein niin kuin kaveri sanoi. Hänestä itsestään tuli tosin taidehistorioitsija, ja olen kyllä välillä ajatellut, että taiteen tutkiminen voisi olla vähemmän haastavaa! Ihan tyytyväinen olen kuitenkin omiinkin valintoihini.

Hämeenaho suunnitteli hopeaisen ansiomerkin saatuaan vetäytyvänsä jo takavasemmalle järjestötoiminnasta. Niin kuitenkin kävi, että taas eräällä junamatkalla hänet houkuteltiin jälleen mukaan Pipsyn toimintaan, nyt varapuheenjohtajaksi. 

Hämeenahon mukaan ay-toiminta ja siihen kuuluvat kokoukset ovat hyvä tapa vaikuttaa. Mielellään kuitenkin puheenjohtajana, koska silloin voi johtaa järjestyneen kokouksen, jossa tehdyt päätökset ovat selkeitä ja punnittuja, hän toteaa hymyillen. 

– Ay-toiminnassa käsiteltävät asiat voivat olla raskaita, mutta niitä käsiteltäessä voi kuitenkin olla hauskaa. Olen myös aina rakastanut isojen juhlien järjestämistä. Akavan aluetoimikunnassa olinkin sopivasti juhlatoimikunnassa. Nyt olen lupautunut juontajaksi Pipsyn vuosijuhliin.

Mentorina muille

Harri Lauren kertoo olevansa henkeen ja vereen ay-ihminen. Ennen psykologiksi opiskelua hän ehti toimia mielisairaanhoitajana, ja oli mukana ay-toiminnassa jo silloin. Hienointa ja tärkeintä hänestä on, että ay-toimintaan sisältyy varsinaisen toiminnan lisäksi kollegiaalinen yhteisyys.

– Se on siis muutakin kuin vaikuttamista. Oman porukan kanssa olemista vaikkapa urheilun, matkailun tai kulttuurin merkeissä. Siinä toiminnassa olen saanut monia tuttavia ja kavereita. Kaiken ytimenä on aina ollut kuitenkin edunvalvontatoiminta, ay-liike.

Lauren on valmistunut Tampereen yliopistosta ja on koko 30-vuotisen psykologin uransa aikana ollut Pirkanmaan psykologiyhdistyksen jäsen. Monta vuotta on kulunut järjestövalmiusvastaavana sekä palkkavastaavana. Aina välillä hän on vetäytynyt toiminnasta hieman jäähdyttelemään, mutta on silloinkin toiminut varajäsenenä johtokunnassa.

– Tykkään järjestellä asioita ja kantaa vastuuta, mutta en ole hakeutunut puheenjohtajaksi. Olen mieluummin aktiivina rivissä. Kun on ollut pitkään toiminnassa, niin on tullut vähän mentorinkin roolia, tunnenhan yhdistyksen toiminnan hyvin.

Paikallistoiminnan lisäksi Lauren on ollut pitkään liittovaltuutettuna ja tälläkin hetkellä hän on liittovaltuustossa. Hän on ollut myös Psykologiliiton hallituksen varajäsenenä muutaman vuoden. Lauren kuitenkin kokee, että paikallistoiminta antaa eniten.

Psykologiksi Lauren valmistui vuonna 1994. Ensimmäiset runsaat 10 vuotta hän työskenteli psykiatrian toimialalla. Parikymmentä vuotta on kulunut työterveyshuollossa, aluksi johtavana psykologina ja viimeiset viisi vuotta ammatinharjoittajana.

Myös Psykologiliiton pitkäaikainen jäsensihteeri Tarja Koivuniemi sai kultaisen ansiomerkin. Hänen esittelynsä oli Psykologi-lehdessä 3/2024.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2024.