Eija Palosaari on monelle julkisuudesta tuttu nimi. Kun Suomessa ja maailmalla tapahtuu, mediat osaavat jo soittaa hänelle, ja he voivat luottaa saavansa rauhallisen, asiantuntevan ja perustellun haastattelun kriisi- ja traumapsykologilta.

Eija Palosaari tuli mukaan Psykologiliiton toimintaan jo aloitellessaan työuraa keskipohjalaisella pikkupaikkakunnalla 1980-luvun alussa. Kun ainoa kollega oli 50 kilometrin päässä, eikä teamseista ja interneteistä ollut kuultukaan, liittotoiminta tuntui hyvältä idealta kehittää ammatti-identiteettiä.

– Oli jo nuorena ihan selvää, että ammattiyhdistykseen totta kai liitytään. Sillä lailla sain kollegiaalista tukea, ja edelleen arvostan sitä, että liitto tarjoaa taloudellisen edunvalvonnan ohella myös ammatillisia sisältöjä.

Liiton ammatilliset työryhmät olivat kovin erilaisia vielä parikymmentä vuotta sitten. Kriisi- ja traumapsykologian ryhmää ei edes ollut, kunnes Palosaari alkoi ehdotella hallitukselle sellaisen perustamista.

– Aluksi epäröitiin, että tokkopa sellaista tarvitaan – kaikki psykologithan nyt osaavat hoitaa kriisit ja traumat, Palosaari muistelee.

Työryhmä kuitenkin perustettiin, ja nopeasti huomattiin, että se tuli tarpeeseen. Psykologisen kriisityön ajattelu oli rantautunut maailmalta Suomeen 1990-luvulla, ja alkuvuodet olivat voimakasta omien kotimaisten käytäntöjen kehittämisen aikaa. SPR:n psykologiryhmä oli tärkeä kehittäjä, mutta myös Liiton oma ammatillinen työryhmä oli täsmätyökalu, jossa pystyi vaihtamaan ajatuksia muiden kanssa ja luomaan uusia käytäntöjä.

Erityisenä saavutuksena Eija Palosaari näkee yhdessä Traumaterapiakeskuksen kanssa pystyyn polkaistun valtakunnallisen Kriisi- ja traumakonferenssin, joka järjestetään edelleen säännöllisesti. 

– Sen yksi alkuidea oli, että kriisiasioista puhutaan suomeksi, ja kaikki pääsevät osalliseksi. Kentällä oli paljon taitavia tyyppejä, joilla ei kuitenkaan välttämättä ollut riittävää kielipohjaa kansainvälisen keskustelun ja tutkimuksen seuraamiseksi.

Nyt Palosaarta kuitenkin huolettaa se, psykologien osuus kriisityössä on vähentynyt, vaikka koulutus on siihen hyvä perusta.

Median luottohenkilö

Tärkeä osa ammatillisen työryhmän – ja etenkin sen puheenjohtajan – työtä on median kysymyksiin vastaaminen, kun aihe koskettaa omaa erikoisalaa. Se ei ole aina helppoa omien työkiireiden lomassa, mutta Palosaari on halunnut osallistua julkiseen keskusteluun.

– Koen, että median käytettävissä oleminen on yksi tehtävä. Viehän se paljon aikaa, ja välillä jo jarrutinkin, mutta kun Ukrainan tilanne tuli, avasin luukut uudestaan. Ajattelen, että tämä on minun osuuteni vapaaehtoistyössä. On tärkeää, että psykologien tietämystä käytetään, koska meillä on mahdollisuus ja velvollisuus rauhoittaa ihmisiä tiedon kautta.

Psykologit ja psykologia ovat julkisuudessa suosittu aihe, ja pääsääntöisesti se on Palosaaren mielestä vain positiivista.

Joskus tietenkin psykologiaa käytetään julkisuudessa asioiden epämääräiseen perusteluun, mutta voittopuolisesti julkisuuskuva on myönteinen.

– On hyviä asiantuntijahaastatteluita, ja on myös kiva nähdä, että psykologeja on yhteiskunnassa vaikuttamassa muillakin kuin psykologi-nimikkeillä. Silti toivoisin, että näkisimme tulevaisuudessa vielä enemmän psykologisen tiedon käyttöä taustatietona ja osana päätöksentekoa.

Liitto on ajassa kiinni

Psykologiliiton toimintaa Eija Palosaari on seurannut tiiviisti muutenkin kuin oman alan näkökulmasta.

– Toiminta näyttäytyy aktiivisena ja terävänä edunvalvontatyönä. Uskoisin, että sellaista jäsenistö toivookin. On hienoa, että Liitossa uskalletaan tarttua mahdollisuuksiin: koronapandemian aikaan nopeasti järjestetyt maksuttomat kriisiwebinaarit jäsenille olivat toimiva tapa viedä tietoa ja rauhoittumista kollegoille. Toivonkin, että jatkossa ammatillisia työryhmiä voisi hyödyntää näinkin: olisi mukavaa säännöllisesti kuulla verkkoluentoja työryhmien ajankohtaisista aiheista.

Eija Palosaari on päässyt urallaan pitkälle, mutta ei ole erityisesti suunnitellut polkuaan.

–  Joku nuori joskus kysyi, miten tuollaisen uran saa? Minähän olen vain mennyt asiasta toiseen, sinne mikä on kulloinkin poltellut, ja niin on syntynyt uusia kiinnostavia tilanteita. Olen aina halunnut olla mukana kehittämässä kriisityötä. Psykologiyrittäjänä olen ollut vapaa tekemään työtä omien arvojeni mukaisesti.

Eija Palosaaren urafilosofiaa kuvaa hyvin tarina yrittäjätaipaleen alkamisesta. Hän oli kouluttamassa valtionhallinnossa, ja luennon jälkeen viisi yleisössä ollutta naista tuli ilmoittamaan: – Hanki tila Helsingistä, me tullaan sun asiakkaiksi. 

Tilanne oli Palosaaresta niin yllättävä ja hassu, että hän tosiaan hankki työhuoneen Töölönkadulta, ja niin alkoi eteläpohjalaisen psykologin yrittäjyys Helsingissä.

Suomen Psykologiliitto myönsi psykologi Eija Palosaarelle liiton kultaisen ansiomerkin tunnustuksena ansiokkaasta ja pitkäaikaisesta toiminnasta Psykologiliitossa. Palosaari on Helsingin psykologiyhdistyksen jäsen.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2022.