Kuka neuvottelee akavalaisten työnteon ehdoista?

Olivat syyt mitkä hyvänsä, ammattiliiton jäsenyydellä yksittäinen työntekijä varmistaa, että hänenkin arkeaan määrittävää työehtosopimusta eli TESsiä ovat neuvottelemassa vahvemmat toimijat. Työehtosopimuksissa sovitaan vähimmäispalkoista ja yleisistä työehdoista, kuten työajoista ja kouluttautumisoikeuksista. Yksittäisen työntekijän työsopimuksessa noudatetaan alan tai yrityksen työehtosopimusta.

Korkeakoulutettujen kohdalla vahvempi toimija on usein jompikumpi Akavan neuvottelujärjestöistä eli Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO tai Ylemmät Toimihenkilöt YTN. Akavan liitot ovat pääsääntöisesti antaneet niille mandaatin neuvotella ja solmia sopimukset puolestaan keskitetysti. Joillakin aloilla liitot solmivat ala- tai yrityskohtaisia työehtosopimuksia. 

JUKO ja YTN ovat neuvottelujärjestöjä, joiden tärkein tehtävä on nimensä mukaisesti neuvotella ja solmia työehtosopimukset kaikkiaan noin 373 000 työntekijälle.

JUKO edustaa julkisella sektorilla työskenteleviä korkeakoulutettuja kuntien, valtion, kirkon ja yliopistojen palveluksessa. Se on yhdistysten yhdistys eli sillä ei ole henkilöjäseniä, vaan se toimii neuvottelijana edustamilleen liitoille, joihin kuuluu julkisen sektorin korkeakoulutettuja, psykologien lisäksi esimerkiksi sosiaalialan asiantuntijoita, lääkäreitä, opettajia, poliiseja, pappeja ja tutkijoita.

YTN on yksityisellä sektorilla työskentelevien neuvottelujärjestö, joka edustaa asiantuntija-, esihenkilö-, päällikkö- ja johtotason tehtävissä toimivia. He työskentelevät teollisuudessa ja palvelualoilla. Isoja sopimusaloja ovat esimerkiksi teknologiateollisuus, tietoalat, kemianteollisuus, ICT-ala ja rahoitusala. YTN:ään kuuluu 19 jäsenliittoa.

Järjestely, jossa satojatuhansia työntekijöitä koskeva TES-neuvottelumandaatti on kohdistettu kahdelle neuvottelujärjestölle, on Suomessa ainutlaatuinen. 

Myöskään Akavan paikka ei ole työehtosopimusneuvotteluissa, koska kyse on korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestöstä. Yksittäiset työntekijät eivät ole Akavan jäseniä, vaan he kuuluvat johonkin Akavan liitoista. Psykologiliitto on Akavan jäsen. 

Neuvottelujärjestöt tekevät edunvalvontatyötä, jonka tuloksia usein pidetään itsestäänselvyyksinä 

Työmarkkinaneuvotteluiden käyminen ja niissä onnistuminen on JUKOn ja YTN:n tärkein tehtävä. Niissä neuvotellaan kulloisetkin työ- ja virkaehtosopimukset (TES ja VES). Tehtävänä on sopia kollektiivisesti työehdoista tai palvelussuhteen ehdoista tietylle alalle tai ammattiryhmälle, joko valtakunnallisesti tai yksittäisessä yrityksessä. 

YTN:n puheenjohtaja Teemu Hankamäki huomauttaa, että monien etujen oletetaan juontavan juurensa laista, vaikka oikeasti ne sovitaan työehtosopimuksissa. 

– Tällaisia ovat esimerkiksi sairausajan palkka, perhevapaiden palkallisuus, lomaraha ja matkakustannusten korvaukset. Lisäksi sopimuksissa on määräyksiä, joilla lavennetaan tai poiketaan siitä, mitä työlainsäädäntö edellyttää. Ja tämä nimenomaan antaa varsin laajat mahdollisuudet paikalliseen sopimiseen.

Hankamäki myös oikoo yleistä väärinkäsitystä, jonka mukaan palkkoihin tipahtaisi vuosittain automaattisesti “indeksikorotus”. 

– Liitot nimittäin saavat tehdä kovan päivätyön, jotta sopimuksiin saadaan palkankorotukset. 

Akavan työmarkkinajohtaja Katarina Murto nostaa esille työehtosopimusten yleissitovuuden.

– Se turvaa toimialalla vähimmäisehdot työntekijöille riippumatta siitä, onko työnantajayritys järjestäytynyt vai ei. Ja aina voidaan sopia työpaikoilla paremmista ehdoista kuin työehtosopimus määrää, hän muistuttaa. 

Järjestäytymättömällä yrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka ei kuulu työnantajaliittoon.

Hankamäki kuvailee, että yleissitovuudella käytännössä määritellään toimialan kaikkien yritysten vähimmäistyöehdot ja siten henkilöstökulujen kustannustaso. 

– Tämä laittaa yritykset kilpailemaan halvimman työvoiman sijaan esimerkiksi tuotteiden ja palvelun laadulla, kehitystyöllä, toimitusvarmuudella ja asiakastyytyväisyydellä. Näillä sitä paitsi voi kilpailla rajattomasti toisin kuin henkilöstökuluista karsimalla.

Työnteon paikkariippumattomuus ja etätyöskentely ajankohtaisia TES-neuvotteluissa 

JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren muistuttaa, että kollektiivisella sopimisella turvataan, että TES-neuvottelupöydässä on tasaveroiset osapuolet. Näin ei hänen mukaansa olisi, jos työnantajan kanssa neuvottelisi yksittäinen työntekijä. 

Ketkä neuvottelupöydässä sitten istuvat? Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten laajaa kirjoa edustavan JUKOn kanssa pöydän toisella puolella on työnantajien edustajana KT Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat.

JUKOn työehtosopimukset päättyvät helmikuun lopulla lukuun ottamatta kuukautta myöhemmin päättyvää Yliopistojen työehtosopimusta. Tämä tarkoittaa vuodenkierrossa sitä, että työmarkkinaneuvotteluihin ja mahdollisiin työtaistelutoimiin on jo valmistauduttu. Työtaistelut ovat mahdollisia silloin, kun neuvotteluissa päädyttäisiin sopimuksettomaan tilaan. 

Hankamäki kertoo, että YTN:n päämääränä on olemassa olevien TESsien uusiminen ja myös kokonaan uusien ala- tai yrityskohtaisten sopimusten solmiminen.

YTN:n neuvottelut muun muassa teknologia-alan työnantajia edustavan etujärjestön Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n kanssa alkoivat lokakuun lopulla. Käytännössä se tarkoittaa, että nyt on sovittuna Hankamäen sanoin “leegio neuvotteluaikoja”. Tähtäimessä on neuvottelutuloksen syntyminen ennen kuin alan nykyiset työehtosopimukset päättyvät marraskuun lopussa.

Löfgren ennakoi, että työmarkkinaneuvotteluissa tulee palkankorotustoiveiden lisäksi esille työntekemisen paikkariippumattomuus ja etätyöskentely. Murtoa kiinnostaa, hajaantuvatko sopimuskausien päättymisajankohdat. Hänen mukaansa TESsien keskeinen tehtävä ei kuitenkaan muutu: se on työnantajan tapa ostaa työrauhaa ja vakautta työmarkkinoille. 

Luottamusmiehenä saa erityisen näkökulman yrityksen toimintaan

Työehtosopimusneuvotteluiden lisäksi JUKOn ja YTN:n tärkeänä tehtävänä on pitää luottamusmiesjärjestelmä kunnossa. Molemmat tarjoavat luottamusmiehille koulutuksia, jotta osaaminen pysyy hyvällä tasolla. Löfgren mainitsee, että osaavat luottamusmiehet ovat myös työnantajan etu. Luottamusmiehet tuntevat työehtosopimuksen, josta neuvotellaan ja jota sovelletaan työpaikoilla. He ratkovat työnantajan kanssa neuvotellen TESsien tulkintahaasteita. Luottamusmiehet myös neuvottelevat paikallisista sopimuksista, joita tehdään työ- ja virkaehtosopimusten ohella ja niiden rajoissa. 

– Kollektiivinen edunvalvonta vaatii kovaa työtä. Luottamusmiehet eivät läheskään aina hoida sitä päätoimisesti. Yritämme tehdä työstä houkuttelevaa ja saada myös nuoria kiinnostumaan, Löfgren sanoo.

– Toivoisin, että luottamusmiesten arvostusta nostetaan. Heillä on valtava vastuu, lisää Murto. 

Työehtosopimuksellisen luottamusmiehen asema on parempi kuin työsopimuslain perusteella valitun eli niin kutsutun luottamusvaltuutetun.

– Työehtosopimuksen mukaisen luottamusmiehen osalta on sovittu yleensä muun muassa tehtävistä, ajankäytöstä, tiedonsaannista ja luottamusmieskorvauksesta, Hankamäki sanoo.

Hän mainitsee, että luottamusmiehen tehtävän kiinnostavuutta lisää se, että usein siinä saa kattavan näkymän yrityksen koko toimintaan ja pystyy myös vaikuttamaan asioihin.

Neuvottelutyön ja luottamusmieskoulutusten lisäksi YTN ja JUKO tukevat liittoja luomalla yhtenäisen näkemyksen tavoitetilasta esimerkiksi TES-neuvotteluihin.