Vantaalaisen Ruusuvuoren yläkoulun rehtori Salla Rytilä tietää, mitä murkkujen maailmaan tänään kuuluu. Hänen koulussaan on 530 6.–9.-luokkalaista, ja rehtorin, kuten muunkin henkilökunnan luo saa tulla juttelemaan.

– Tässä koulussa pidämme tärkeänä kohtaamista, että meillä aikuisilla olisi aikaa nuorille. Haluamme ylläpitää myötätuntoista kulttuuria, mutta toisaalta meillä myös puututaan ikäviin tilanteisiin ja niistä on seuraamuksia, Rytilä kertoo.

Henkilöstön osaaminen saa rehtorilta kiitosta. Psykologina on ollut osaavia henkilöitä, ja heidän asiantuntemustaan myös kuunnellaan.

– Murrosikä on melkoinen himmeli. Psykologi tuo meille työkavereille ihmisen psyyken ymmärrystä, mikä on valtavan tärkeä näkökulma. Ymmärrämme paremmin murrosikää ilmiönä ja sen vaikutuksia ajatteluun, käyttäytymiseen ja niitä lainalaisuuksia, joita tämä tosiasia työhömme tuo. Tällä tiedolla koetamme sitten rakentaa sellaisen ympäristön, jossa murrosikäisen on mahdollista toimia tavoitteellisesti niin, että murrosiän himmeliin sopisivat myös kouluasiat, Salla Rytilä kuvaa.

Psykologi on korvaamaton

Kaikesta huolimatta haasteita riittää Ruusuvuoressakin.

– Arki on hektistä, ja voin kuvitella koulupsykologin riittämättömyyden tunteen. Koululaisilla on ahdistusta ja stressiä, ja psykologi on täystyöllistetty tutkimuksissa ja yksilötapaamisissa. Esimerkkinä asioista, joita ei näillä resursseilla ole mahdollista hoitaa, on erään hankkeen kautta esitetyt psykologin ja kuraattorin hyvinvointikeskustelut kaikille seiskaluokkalaisille pienryhmissä. Hieno ajatus, mutta nykytilanteessa meillä ei ole mitään mahdollisuutta toteuttaa sitä.  

Rytilä kertoo, että ahdistuneisuutta on oppilaissa paljon. Tällä hetkellä koulun psykologilla on kolme opetuspistettä, joten hän on paikalla vain puolet viikosta. Tosielämässä tilanteet ovat päällä kuitenkin joka päivä. 

– Vakituinen psykologi on koululle ihan valtava voimavara, kun hän on osa työyhteisöä, tuntee opettajat ja oppilaat ja voi osallistua oppitunneille ja nähdä tosielämän tilanteita. Tarvitaan kiireesti valtakunnallinen oppilashuollon mitoitus, jossa mm. määritellään, montako oppilasta psykologilla saa olla. Se jos mikä on nuorten ihmisten edunvalvontaa! rehtori Salla Rytilä painottaa.

Psykologi tuo uusia näkökulmia

Psykologiliiton koulupsykologien ammatillisen työryhmän puheenjohtaja Suvi Eskelinen tekee päivittäin työtä Jyväskylän Keski-Palokan alakoululla ja Mankolan yhtenäiskoululla.

– Päivään mahtuu monenlaista, mikä on myös työn paras puoli. Tänään olen suunnitellut oppimisen tukea oppilaspalaverissa, tavannut oppilasta vastaanotolla keskustelukäynnillä ja tavannut vanhempia perhekäynnillä. Juttelin myös vararehtorin kanssa siitä, miten erityiset opetusjärjestelyt kannattaisi jatkossa järjestää.

Hyvää yhteistyötä kouluilla on myös, kun opettajat kysyvät psykologilta neuvoa, miten jonkin asian kanssa olisi parasta toimia. Opettajilla on enemmän tietoa ja taitoja kuin he tietävätkään, ja yhteistyöllä taidot saadaan käyttöön. 

– Parasta palautetta arjessa onkin, kun opettaja kiittää jälkikäteen uudesta näkökulmasta, jolla on saanut tilanteen ratkeamaan parhain päin. 

Koulupsykologin työssä on paljon palkitsevia asioita. Suvi Eskelinen on tyytyväinen, jos asiantuntijoiden yhteistyön seurauksena isot rakenteet alkavat koulussa muuttua. Psykologin yksi rooli koulussa tuoda arkeen lapsen ja nuoren kehityksen näkökulma.

– Otetaan vaikkapa eka-tokaluokkalaiset: psykologina mietin koulupäivää siitä näkökulmasta, millaisia leikin, levon, turvallisuuden ja kohtaamisen tarpeita lapsilla on. On juuri psykologin rooli tuoda näitä tarpeita esiin. Yhteistyö on toimivaa, kun pedagogiikka kohtaa lasten psykologiset tarpeet.

Psykologin apu oikeaan hetkeen

Hankalaksi koulun arjen tekee hektinen vauhti, kun taas moniammatillinen yhteistyö vaatii aikaa. 

– Luottamus ei synny itsestään, vaan sille pitää raivata tilaa ja aikaa. On tärkeää, että kaikki säilyttävät oman asiantuntemuksensa ja ymmärtävät, että kaikkien osaaminen on arvokasta: opettajan, kuraattorin, psykologin, terveydenhoitajan ja muiden.

Koulussa pystytään Suvi Eskelisen mukaan reagoimaan oppilaan pulmiin kiitettävän ripeästi. Ensi vaiheen tukitoimet koulussa saadaan nopeasti alkuun, vaikka jono varsinaiseen erikoissairaanhoitoon olisi kuukausien pituinen.

Tyypillinen esimerkki elävästä elämästä: Oppilaalla on ahdistusta ja paniikkioireita niin paljon, että hänen on vaikea lähteä kouluun. Vanhemmat ovat kouluun yhteydessä, ja yhdessä psykologin kanssa mietitään arkea helpottavia ratkaisuja. Koulu pystyy nopeasti järjestämään aamuihin oman aikuisen ottamaan oppilaan vastaan, rauhallisen tilan työskentelyyn ja helpotettuja tehtäviä, mikä juuri sillä hetkellä helpottaa kouluun tulemista. Se on iso asia verrattuna siihen, että oppilas jäisi kotiin odottamaan varsinaista hoitoa.

– Psykologin tehtävä tässä tapauksessa on miettiä, miten lapsen turvallisuuden tunnetta lisätään koulupäivään juuri siinä hetkessä. Varsinainen hoito kulkee sitten siinä rinnalla, Suvi Eskelinen painottaa.

Tiivis työpari

Äänekosken opetus- ja kasvatusjohtaja Ville Härtsiä ja kasvun ja oppimisen palveluiden koordinaattori Satu Tarvainen loivat vuosia sitten kuntaan lähes nollasta psykologi-kuraattori-työparimallin. Se on osoittautunut toimivaksi paketiksi tilanteessa, jossa jaetaan niukkuutta. Kokeiluissa mentiin toki aikanaan metsäänkin, he myöntävät.

– Rakensimme ensin psykologille pääsyn moniportaiseksi. Järjestely ei toiminut: tuntui, että psykologia ei saa puhutellakaan, ennen kuin protokolla on käyty läpi. Tai yksilötyö korostui liikaa ja psykologi teki pelkästään oppimisvaikeustutkimuksia. Lopulta tajusimme, että psykologin kannattaa mennä oppilasryhmään ratkomaan niitä ongelmia eikä työskennellä vain yhden oireilevan kanssa. Yhteisöllisyys on koulun tärkein työkalu.

Äänekoskella koulupsykologin työ nähdään myös tärkeänä muutosagentin roolina.

– Psykologin työ on haastaa ja ihmetellä, hallinnon työ on tuuppia rakenteita eteenpäin. Meillä psykologit ja kuraattorit ovat aloitteellisia, motivoituneita ja ohjaavat itse työtään. Olemme myös löytäneet tapoja, joilla työmäärää rajataan. On opittu sanomaan ei. Jokaisen tutkimuspyynnön kohdalla mietimme tiimissä: tuoko se lisäarvoa? Aina ei tuo. Ostamme tutkimuspalveluita tarvittaessa myös ulkopuolelta.

Olemme edelleen aivan innostuneita näistä asioista! Kokemuksen kautta olemme huomanneet, että työtapoja miettimällä ja oikealla tulokulmalla voimme oikeasti vaikuttaa asioihin..

Koulupsykologin työ

Opiskelijan tukena 

• ohjaa lapsia, nuoria ja perheitä (yksilö-, perhe- tai ryhmäohjaus)
• arvioi tilanteen ja tarvittaessa lähettää jatkotutkimuksiin, kun lapsella tai nuorella on pulmia kehityksessä, koulunkäynnissä tai oppimisessa
• on mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa jatkotoimenpiteitä
• tekee kriisityötä

Opettajan tukena

• edistää hyvinvointia ja turvallisuutta
• konsultoi opettajia haastavissa tilanteissa
• suunnittelee oppimisen tukitoimia yhdessä muiden kanssa
• osallistuu kriisisuunnitelmien laadintaan, moniammatilliseen kriisityöhön, kiusaamiseen puuttumisen malliin, oppilashuoltoryhmään ja ratkoo työrauhapulmia

Oppilaitoksen tukena

• tuo psykologista asiantuntijuutta oppilaitosten käyttöön
• miettii oppilaitoksen rakenteita ja prosesseja psykologian ja hyvinvoinnin näkökulmasta
• osallistuu työryhmiin, joissa käsitellään oppilashuoltoa, erityisopetusta, turvallisuutta, tilankäyttöä, opetussuunnitelmia, kouluverkkoa tai kunnan palvelurakennetta
• toimii asiantuntijana kunta- ja valtakunnantason työryhmissä
• voi olla aktiivinen vaikuttaja myös julkisuudessa ja näin lisätä tietoutta oppilaille, vanhemmille ja päättäjille

Koulupsykologi kaikkien saataville

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki velvoittaa kunnat järjestämään koulupsykologipalvelut kaikille opiskelijoille. Psykologin vastaanotolle on päästävä seitsemän oppilaitoksen työpäivän kuluessa ja kiireellisissä tapauksissa saman tai viimeistään seuraavan päivän aikana.

Lakia rikotaan koko ajan, sillä koulupsykologin palveluita saa hyvin eri lailla eri puolilla maata. Kunnista puuttuu satoja koulupsykologeja, joita yritetään korvata muilla ratkaisuilla. Palvelujen saanti vaihtelee kuntienkin sisällä jopa koulukohtaisesti. Vaikka koululla olisi psykologi, työntekijäkohtaiset oppilasmäärät ovat usein aivan liian suuria, jolloin väistämättä jokin osa psykologin asiantuntemuksesta jää ajan puutteen takia käyttämättä.

Psykologiliiton suosituksen mukaan yhtä psykologia kohti olisi hyvä olla 600–800 oppilasta, kun useissa oppilaitoksissa luku on käytännössä kaksin- tai jopa kolminkertainen. Sopivaan oppilasmäärään vaikuttaa myös psykologin toimipisteiden määrä. Koulusta toiseen kiiruhtava psykologi ehtii vähemmän kuin omassa työhuoneessaan työskentelevä ja koulun ihmiset ja tavat tunteva psykologi. Psykologiliitto suosittaakin, että koulupsykologit ovat sivistys- ja opetustoimen tai muun koulutuksen järjestäjän palkkalistoilla ja näin kiinteä osa kouluyhteisöä.