Koulupsykologi näkee työnsä tulokset

Helsingin oppilashuollon hyvinvointipäällikkö Vesa Nevalainen kertoo, että viisikymmentä vuotta sitten oppilashuoltotoiminta alkoi varsin pienesti, kun perusopetukseen palkattiin muutama psykologi.

– Sitä ennen lapset, joilla oli ongelmia koulussa, lähetettiin jonnekin muualle eikä kukaan tiennyt, mitä ongelmien taustalla oli. On selvää, että kun ongelmia käsitellään koulussa, päästään paremmin pureutumaan niiden taustoihin. 

Tänä vuonna Helsingin koulutoimen suomenkielisessä perusopetuksessa on 74 psykologin vakanssia ja lisäksi 86 kuraattorin virkaa.

Nevalaisen mielestä on iso onnistuminen, että oppilashuoltotoiminta on saatu vakiinnutettua.

– Kukaan ei nykyään kysy, miksi tällaista on koulussa, sen sijaan kysytään, miksi esimerkiksi psykologeja ei ole enemmän. Karrikoiden voisi sanoa, ettei välillä oikein mikään onnistu kouluissa ilman psykologia.

Helsingin koulutoimen suomenkielisessä perusopetuksessa on 74 psykologin vakanssia

Nevalaisen mielessä käännekohta toiminnassa oli, kun kouluissa otettiin psykologit omiksi ihmisiksi.

– He ovat nimenomaan kouluyhteistön sisällä, ja hyvinvointi on keskeistä sisältöä myös opetussuunnitelmassa. Opetuksen ja kasvatuksen raja on liudentunut vuosien varrella ja opettajat ovat mieltäneet myös kasvatuksen osaksi työtään. Vastaavasti psykologien työkenttänä on koko kouluyhteisö pelkän yksilötyön sijaan.

Isoja onnistumisia

Nevalainen nimeää oppilashuoltotyön onnistumisiin kunnianhimoisen kiusaamisen vastaisen ohjelman. Ohjelmassa lähdettiin siitä, että asiaan pitää vakavasti ja systemaattisesti puuttua. Ohjelmaan kuuluu 13 tavoitetta, joita nyt ollaan tiukentamassa. 

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen on ohjelmassa keskeisellä sijalla. 

– Koneet eivät pysty opettaamaan sitä, miten ihmiset tulevat keskenään toimeen. Taitojen opettamisessa käytetään vaikuttavaksi todettua tunne- ja vuorovaikutustaitojen ohjelmaa. Siinä on tärkeää systemaattisuus. Olennaista on myös, että koulujen aikuiset voivat kouluttautua itse. 

Onnistumisiin voi lukea myös poissaoloihin puuttumisen.

– Kun poissaolot lisääntyvät, niin tulee kaikenlaisia muitakin ongelmia. Niihin alettiin puuttua systemaattisemmin siten, että teimme kaavion, joka ohjaa ajoissa puuttumista. Sitä kautta myös varmistetaan, että kaikilla olisi samanlaiset käytännöt. 

Eläkkeeltä takaisin töihin

Vaikka koulupsykologeista ei Helsingissä olekaan yhtä pahaa pulaa kuin monissa muissa kaupungeissa, niin myös pääkaupungissa on useimmiten ainakin muutama virka täyttämättä.

– Toisaalta miksi aina puhumme vain heistä, jotka puuttuvat. Pitäisi huomata, kuinka moni meilläkin tekee pitkän uran, jonka päätteeksi jää eläkkeelle. Aina välillä joku tulee vielä eläkkeeltä takaisin töihinkin. Toki parempi palkka voisi edesauttaa sitä, että saisimme ne viimeisetkin virat täytettyä. 

Vastavalmistuneina työssään aloittavat koulupsykologit saavat oman mentorin

Nevalaisen mukaan Helsingissä on erityisesti panostettu lähijohtamiseen, josta työhyvinvointikyselyissä onkin saatu hyviä pisteitä. Myös koulutuksiin satsataan. Vastavalmistuneina työssään aloittavat koulupsykologit saavat oman mentorin.

Nevalainen on tyytyväinen, että Helsingissä ainoana Suomen alueena koulupsykologit ja koko oppilashuolto on pysynyt opetus- ja kasvatustoimen alaisuudessa.

– Se antaa meille mielestäni paremmat mahdollisuudet kehittää työtä nimenomaan kouluyhteisöissä. 

Yhteisöllinen työ kantaa

Koulupsykologi Sanja Paavola aloitti koulupsykologina vuonna 2010 Espoossa, josta pari vuotta sitten vaihtoi Helsinkiin. Kumpikin työpaikka on ollut mieluinen. Helsingissä Paavola kiittää positiivista henkeä ja kannustusta oman työn kehittämiseen.

Paavolan mukaan käytännössä työ edelleen jonkin verran painottuu yksilötyöhön, mutta yhteisöllisen työn osuus kasvaa koko ajan.

– Siihenhän työn pitäisi painottua. On myös paljon haasteita ja ilmiöitä, joihin ei pystytä yksilötyöllä vastaamaan. Ongelmat eivät saisi kärjistyä siten, että tarvitaan paljon yksilötyötä.

Ongelmat eivät saisi kärjistyä siten, että tarvitaan paljon yksilötyötä

– Koulun rakenteisiin, toimintakulttuuriin ja suunnitelmiin vaikuttaminen on todella iso osa työtämme. Mietimme esimerkiksi, miten kiusaamisen vastainen ohjelma koulun arjessa toteutuu ja teemme yhteistyötä yhteisöllisen opiskeluhuollon kehittämishankkeen työntekijöiden kanssa. 

Paavola on tyytyväinen myös yhteistyöhön kouluyhteisön sisällä.

– On hienoa nähdä, että opettajat haluavat nähdä vaivaa oppilaiden hyvinvoinnin eteen. Uudessa opettajakunnassa näkyy halu yhdessä tekemiseen.

Etuoikeus päästä arkeen 

Negatiivisista puolista Paavola mainitsee työntekijävajeen ja palkkauksen.

– Jos koulu on joutunut pitkään olemaan ilman psykologipalveluja, niin uutta työntekijää voi olla odottamassa kasa vaikeaksi päässeitä ongelmia. Ja palkkahan ei ole oikealla tasolla työn vaativuuteen ja itsenäisyyteen nähden. Myös työtila-, työväline-, koulutus- ja työnohjausasiat voisivat olla paikoin paremmin, mutta suunta on parempaan esimerkiksi työtilojen suhteen.

Mikä saa Paavolan sitten pitämään työstään?

– Tämä on todella monipuolista työtä, jota saa tehdä eri ikäisten lasten, nuorten ja perheiden kanssa sekä tunne-elämän ja oppimisen asioiden parissa. Aivan erityistä koulupsykologin työssä on yhteisöllisen työn puoli, kuten koulun toimintarakenteiden suunnittelu, opettajien tukeminen ja heidän konsultoimisensa.  

On hienoa, kun pystyy lisäämään opettajien ymmärrystä oppilaita kohtaan

Erityisesti Paavola pitää siitä, että koulupsykologi saa oikeasti olla arjessa mukana.

– On palkitsevaa, kun on itse ollut suunnittelemassa tukitoimia luokkaan ja sitten voi nähdä oppilaan tilanteen helpottamisen arjessa. On myös hienoa tehdä työtä, joka koskee jokaista oppilasta luokassa ja että pystyy oman näkökulman kautta lisäämään opettajien ymmärrystä oppilaita kohtaan. 

Sanja Paavola kokee myös tyydyttävänä sen, että pienilläkin lapsilla on mahdollisuus oma-aloitteisesti hakea itselleen ammattiapua koulupsykologilta. 

Helsingin kaupungin oppilashuolto täyttää tänä vuonna 50 vuotta.