Koulupsykologi kuuluu kuntaan
1. Nykymalli toimii hyvin. Siirto rikkoo enemmän kuin rakentaa.
Koulupsykologit ja -kuraattorit ovat nyt pääosin sivistystoimen henkilöstöä ja kiinteä osa kouluyhteisöä. Miksi tämä toimiva malli muutettaisiin? Kuntien omaan harkintaan on voitava luottaa – ja niillä on jo nyt oikeus järjestää opiskeluhuollon palvelut yhdessä muiden kuntien kanssa. Jos ne sopivat palvelujen järjestämisestä maakunnan kanssa, kunnat osoittavat tarvittavan rahoituksen maakunnalle. Tämä on jatkossakin mahdollinen vaihtoehto.
2. Palvelujen on oltava lähellä arkea. Siirto loitontaa arjesta.
Opiskeluhuoltotyön perusideana on tuoda psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus kouluun. Se kuuluu sinne aivan niin kuin opettajienkin työ. Näin oppimista ja kasvua voidaan edistää ja tukea monipuolisesti. Siten kaikki myös tulevat tutuiksi keskenään, mikä mahdollistaa pitkäjänteisen työskentelyn. Yksi siirron herättämä kauhukuva on, että psykologi tai kuraattori määrätään maakunnasta yhdellä viikolla yhteen kouluun ja toisella toiseen.
3. Perusongelma on vakanssien puute. Siirto ei tuo niitä lisää.
Eniten koulupsykologien työtä hankaloittaa se, että kunnat eivät palkkaa heitä riittävästi. Kunnista puuttuu satoja koulupsykologien vakansseja. Hallinnollinen siirto sote-maakuntiin vähentäisi resursseja entisestään, eikä se myöskään ratkaise opiskeluhuollon saatavuuden alueellisia eroja. Siihen auttaa rahoitus, joka osoitetaan erillisellä momentilla peruspalveluiden valtionosuudesta suoraan kunnille siten, että otetaan huomioon palvelujen yhdenvertaisuus koko maassa.
4. Rekrytointiongelmien syihin on vaikutettava. Siirto ei niitä ratkaise.Paikallisiin koulupsykologien rekrytointiongelmiinkaan hallintokunnan vaihto ei ole vastaus, sillä Suomen maantiede ei siitä muuksi muutu. Osalla koulupsykologeista menee paljon aikaa siirtymiseen koulujen välillä ja työn hyvään suunnitteluun. Ruuhka-Suomen ja yliopistokaupunkien ulkopuolella on huolehdittava asianmukaisesta palkkauksesta, työnohjauksesta, täydennyskouluttautumisesta ja verkostoitumisesta. Tämäkään ei edellytä maakuntahallintoa onnistuakseen.
5. Työnjohdon on oltava siellä, missä työ tehdään. Siirto etäännyttää johdon.
Olennaista oppilas- ja opiskeluhuollon palveluissa on, että psykologit ja kuraattorit tuntevat lapset ja nuoret ja heidän yhteisönsä ja myös työnjohto tuntee eri yksiköiden tarpeet. Maakunnat ovat kaukana ruohonjuuritason arjesta, eikä siellä tiedetä esimerkiksi, mitä kussakin alueen yksikössä tarkoittaa ennaltaehkäisevä ja yksilöllinen opiskeluhuolto ja paljonko sitä tarvitaan.
6. Yhteisöllinen työ onnistuu vain yhteisössä. Siirto pakottaa yksilötyöhön.
Yhteisöllinen oppilashuoltotyö on lakisääteistä, ja se haukkaa monen koulupsykologin työajasta huomattavan osan. Tavoitteena on edistää koko kouluyhteisön hyvinvointia ja osallisuutta niin tukemalla ja konsultoimalla opettajia kuin työskentelemällä oppilasryhmienkin kanssa. Hallinnon siirto sote-maakuntiin kapeuttaisi työn yksilövastaanottotyöksi – eikä yhteisöä voi kehittää ulkopuolelta.
7. Tieto kulkee yhdessä tehden. Siirto heikentää tiedonkulkua.
Koulupsykologit ja -kuraattorit työskentelevät nyt osana kouluyhteisöä ympäristössä, jonka kaikki osapuolet tuntevat ja ymmärtävät. Myös työnjohto on lähellä. Hallinnollinen siirto sote-maakuntaan rakentaisi uuden raja-aidan opiskeluhuoltotyön ja koulun väliin, jolloin yhteistyö ja tiedonkulku vaikeutuvat.
8. Lähipalvelu on joustavinta ja edullisinta. Siirto lisää byrokratiaa ja kuluja.
Päätöksenteko hidastuu ja mutkistuu, kun se etääntyy kauas arjen työstä. Koulupsykologi- ja kuraattoripalvelut eivät saa muuttua maakunnasta tulevaksi päivystysluonteiseksi tai vierailevaksi toiminnoksi, jossa ei pystytä reagoimaan kouluyhteisön ja sen jäsenten tarpeisiin pitkäjänteisesti ja tarkoituksenmukaisesti. On todennäköistä, että siirto maakuntiin lisää kuluja hallinnon ja byrokratian lisääntyessä sekä heikentää palvelujen saatavuutta. Sote-organisaatio tarvitsee psykologien ja sosiaalityön osaamisen omiin tarpeisiinsa.
9. Ehkäisevä työ on tärkeintä. Siirto typistää sen ongelmia korjaavaksi vastaanottotyöksi.
Nykyhallituksen keskeinen tavoite on edistää ehkäisevää mielenterveystyötä. Hallinnonsiirto vaikuttaisi juuri päinvastoin: koulupsykologien ja -kuraattorien työ muuttuisi ongelmia korjaavaksi vastaanottotyöksi. Samalla se tekisi mielenterveyttä ja oppimista edistävän ja ongelmia ehkäisevän työn entistä vaikeammaksi. Tällöin ongelmia syntyy lisää ja korjaavaa työtä tarvitaan entistä enemmän.
10. Työkalupakin on oltava laaja. Siirto korostaa yhtä menetelmää yli muiden.Ministeriön hallinnonsiirtosuunnitelmiin liittyy kaavailu kouluttaa oppilashuollon työntekijöitä käyttämään niin sanottua interpersoonallista ohjantaa eli IPC-menetelmää. Se on kuuden tapaamisen interventio, jolla autetaan lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kärsiviä nuoria. Menetelmäkoulutus ei tulisi kalliiksi – mutta pelkästään siihen nojautuminen tulisi. Vain pieni osa koulupsykologilta apua hakevista lapsista ja nuorista nimittäin on masentuneita. Yleisimmät ongelmat liittyvät kiusaamiseen, yksinäisyyteen, suorituspaineisiin, oppimisen vaikeuksiin – eikä yksi menetelmä riitä opiskeluhuollon monipuolisiin työtehtäviin Lisäksi tarvitaan monipuolista täydennyskoulutusta.
