Koronavirusepidemian psyykkinen kohtaaminen

Vaikuttaako koronavirusepidemia mielenterveyteen?

Maailman terveysjärjestö WHO luokitteli koronavirusepidemian maailmanlaajuiseksi pandemiaksi maaliskuussa 2020. Vaara sairastumisesta, rajoitustoimet ja tulevaisuuden epävarmuus herättävät ihmisissä huolta. Myös terveydenhuollon henkilökunta saattaa joutua suuren kuormituksen alle.

Koronavirusepidemia alkoi Kiinan Wuhanissa. Wangin et al. (2020) selvittivät mielenterveysoireilua kiinalaisilla. Osallistujat (n = 1738) rekrytoitiin lumipallo-otannalla kahtena eri ajankohtana. Epidemian alkuvaiheessa (tammi-helmikuun vaihteessa) osallistujista koki ”kohtalaista tai vakavaa” stressiä 8 %, ahdistuneisuutta 29 % ja masennusta 17 %. Epidemian loppuvaiheilla (helmi-maaliskuun vaihteessa) tartunnan saaneiden määrä oli laskenut, mutta mielenterveysoireet pysyivät ennallaan. 

Koronavirus aiheutti ikärakenteen takia Italiassa suhteellisen paljon kuolemia. Rossi et al. (2020) selvittivät italialaisten mielenterveysoireilua. Osallistujat (n = 18147) rekrytoitiin sosiaalisista medioista. Aineiston keruu ajoittui epidemiahuippuun, maalis-huhtikuun vaihteeseen. Osallistujista koki stressiä 22 %, ahdistuneisuutta 20 % ja masennusta 17 %. Trauman jälkeistä stressioireilua (kuten välttelyä ja tunkeilevia ajatuksia) koki jopa 37 %. 

Mielenterveysoireiden esiintyvyys Kiinassa ja Italiassa vaikuttaa hälyttävän suurelta. On kuitenkin huomioitava, että kyselymenetelmin tehdyissä tutkimuksissa oireilua ilmenee moninkertaisesti verrattuna diagnostisiin tutkimuksiin. Tutkimuksissa ei myöskään käytetty satunnaisotantaa. On siis mahdollista, että tutkimuksiin valikoitui sellaisia ihmisiä, joita epidemia kosketti henkilökohtaisesti. 

Shevlin et al. (2020) selvittivät mielenterveysoireilua Isossa-Britanniassa. Ositetun otannan avulla he pystyivät keräämään väestöstä edustavan otoksen (n = 2025). Keruu ajoittui maaliskuun loppuun, jolloin maassa oli juuri alettu rajoittamaan liikkumista. Osallistujista 22 % koki ahdistuneisuutta, 21 % masennusta ja 17 % traumaoireita. Verrattuna aiempiin Ison-Britannian väestötutkimuksiin, ahdistus ja masennus olivat vain hieman lisääntyneet. Sen sijaan traumaoireiden määrä oli jopa kolminkertaistunut. Voi olla, että epidemia lisätä erityisesti traumaperäisen stressihäiriön kaltaista oireilua.

Tutkimukset tarjoavat myös viitteitä siitä, kenen mielenterveyttä epidemia kuormittaa eniten. Voimakasta oireilua ennakoivat omat tartuntaoireet, läheisen sairastuminen tai kuolema, taloudellinen turvattomuus sekä pitkäaikaissairaudet ja mielenterveysongelmat. Oireilu oli usein yhteydessä myös matalaan koulutustasoon. Hieman yllättäen oireilu oli voimakkainta nuorilla aikuisilla, ei ikäihmisillä. Tulevaisuuden epävarmuus ja sosiaalisten kontaktien väheneminen saattavat häiritä nimenomaan itsenäistymässä olevien nuorten hyvinvointia.

Sosiaalinen etääntyminen ja karanteenitoimet

Koronavirusepidemian hillitsemiseksi on lähes kaikkialla rajoitettu vapaata liikkumista ja sosiaalista kanssakäymistä. Williams et al. (2020) selvittivät laadullisessa tutkimuksessa, miten rajoitustoimet on koettu Isossa-Britanniassa. Videovälitteiset ryhmäkeskustelut toteutettiin maalis-huhtikuun vaihteessa. Osallistujat (n = 27) valittiin edustamaan laajaa kirjoa demografisten tekijöiden osalta. 

Keskusteluissa yhtenä isona teemana ilmeni epidemiaan liittyvät sosiaaliset ja psykologiset menetykset. Haastatellut olivat hämmentyneitä ihmiskontaktien häviämisestä. Päivittäisten rutiinien ja rakenteiden väheneminen koettiin hankalana. Tilanteen koettiin heikentäneen omaa mielialaa, itsearvostusta, motivoituneisuutta ja jopa elämän merkityksellisyyden kokemusta.

Toinen iso teema käsitteli tulevaisuutta. Epätietoisuus rajoitusten kestosta herätti voimattomuuden kokemuksia. Tulevaisuuteen liittyi myös pelkoja siitä, minkälaista elämä on epidemian jälkeen. Toiset odottivat innolla paluuta vanhaan sosiaalisesti aktiiviseen elämään, kun taas toiset olivat varovaisia ja epäilivät tilanteen normalisoitumisen kestävän vielä kauan. 

Ryhmäkeskusteluissa oli myös osallistujia, joita rajoitukset eivät juurikaan haitanneet. He kokivat tilanteen tarjonneen toivottua aikaa lasten kanssa olemiselle tai lähentäneen perhettä. Näitä kokemuksia esiintyi kuitenkin lähinnä korkeasti koulutetuilla ja opiskelijoilla, joiden taloudellisessa toimeentulossa ei ollut tapahtunut muutoksia. 

Karanteenitoimien vaikutuksia on tutkittu myös aiempien SARS- ja ebola-epidemioiden yhteydessä. Brooksin et al. (2020) kokosivat yhteen 24 tutkimuksen tulokset. Näiden mukaan karanteeniin joutuminen lisäsi psyykkistä stressiä ja traumaoireilua, ja joissakin tapauksissa oireilua ilmeni vielä kuukausien tai vuosien kuluttua. Kuormittavuutta lisäsivät karanteenin pitkä kesto, pelko läheisten tartuttamisesta, tylsistyminen, vaikeus saada elintarvikkeita ja perushyödykkeitä sekä epäselvä viranomaistiedottaminen. 

Hoitohenkilöstön hyvinvointi

Koronavirus johtaa kohtalaisen harvoin vakavaan sairastumiseen. Suuri osa väestöstä selvinnee epidemiasta kohtaamatta viruksen synkimpiä puolia. Koronapotilaita hoitava henkilökunta sen sijaan kohtaa vaikeimmat tapaukset työssään. Mikäli hoitojärjestelmä ylikuormittuu, henkilökunta joutuu toimimaan sietämättömissä olosuhteissa, jossa resurssit eivät riitä kaikkien potilaiden hengissä pitämiseen. 

Tutkimukset antavat hieman ristiriitaisen kuvan koronaepidemian vaikutuksista hoitohenkilökuntaan. Kahdessa tutkimuksessa on havaittu, että ensilinjan hoitohenkilökunta koki enemmän ahdistusta, masennusta ja unettomuutta kuin muu henkilökunta (Lai et al., 2020; Lu et al., 2020). Oireilua ilmeni erityisesti naisilla ja vaikeilla kriisialueilla työskentelevillä, ja enemmän sairaanhoitajilla kuin lääkäreillä. Ymmärrettävästi suuri työpaine, oma riski tartunnan saamisesta ja tiivis työskentely potilaiden kanssa lisäävät kuormittumista.

Toisaalta kahdessa tutkimuksessa on havaittu, että koronapotilaita hoitava henkilökunta koki vähemmän ahdistusta, masennusta ja traumaoireita kuin muu henkilökunta (Tan et al., 2020; Li et al., 2020). Singaporessa tehdyssä tutkimuksessa traumaoireilua esiintyi vain neljännes siitä mitä aiemman SARS-epidemian aikana (Tan et al., 2020). Ilmiö voi selittyä sillä, että henkilökunta on onnistuneesti valmistautunut koronaepidemiaan ja on saanut työssään riittävää psykologista tukea. 

Brooks et al. (2018) kokosivat yhteen 22 SARS-epidemiaa koskevan tutkimuksen tulokset. Myös näissä havaittiin, että työskentely vaikeissa kriisiolosuhteissa lisäsi oireilua. Joskus potilaiden kanssa toissijaisesti työskentelevä henkilökunta kuitenkin kuormittui ensilinjan henkilökuntaa enemmän. Tämä voi liittyä siihen, että toissijaisesti työskentelevät eivät ehtineet tottua korkean riskin työskentelyyn tai eivät olleet siihen valmistautuneita. Brooks et al. päättävät katsauksensa suosittelemalla useita henkilökuntaan kohdistuvia tukitoimia. Hoitohenkilökunnan tulisi esimerkiksi saada riittävää koulutusta ja ajantasaista tietoa tartuntojen hallitsemisesta sekä tukea kollegiaalisen kannustamiseen.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Turun ja Tampereen yliopistoissa sekä KU Leuvenissa Belgiassa.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2020.

Lähteet 

Poikkeuksellisesti mukana on vertaisarvioimattomia käsikirjoituksia.

Brooks, S. K., Dunn, R., Amlôt, R., Rubin, G. J., & Greenberg, N. (2018). A systematic, thematic review of social and occupational factors associated with psychological outcomes in healthcare employees during an infectious disease outbreak. Journal of occupational and environmental medicine, 60(3), 248-257.

Brooks, S. K., Webster, R. K., Smith, L. E., Woodland, L., Wessely, S., Greenberg, N., & Rubin, G. J. (2020). The psychological impact of quarantine and how to reduce it: rapid review of the evidence. The Lancet.

Lai, J., Ma, S., Wang, Y., Cai, Z., Hu, J., Wei, N., … & Tan, H. (2020). Factors associated with mental health outcomes among health care workers exposed to coronavirus disease 2019. JAMA network open, 3(3), e203976-e203976.

Li, Z., Ge, J., Yang, M., Feng, J., Qiao, M., Jiang, R., … & Zhou, Q. (2020). Vicarious traumatization in the general public, members, and non-members of medical teams aiding in COVID-19 control. Brain, behavior, and immunity.

Lu, W., Wang, H., Lin, Y., & Li, L. (2020). Psychological status of medical workforce during the COVID-19 pandemic: a cross-sectional study. Psychiatry Research, 112936.

Rossi, R., Socci, V., Talevi, D., Mensi, S., Niolu, C., Pacitti, F., … & Di Lorenzo, G. (2020). COVID-19 pandemic and lockdown measures impact on mental health among the general population in Italy. An N= 18147 web-based survey. medRxiv.

Shevlin, M., McBride, O., Murphy, J., Miller, J. G., Hartman, T. K., Levita, L., … & Bennett, K. M. (2020). Anxiety, Depression, Traumatic Stress, and COVID-19 Related Anxiety in the UK General Population During the COVID-19 Pandemic. PsyArXiv.

Tan, B. Y., Chew, N. W., Lee, G. K., Jing, M., Goh, Y., Yeo, L. L., … & Shanmugam, G. N. (2020). Psychological Impact of the COVID-19 Pandemic on Health Care Workers in Singapore. Annals of Internal Medicine. 

Wang, C., Pan, R., Wan, X., Tan, Y., Xu, L., McIntyre, R. S., … & Ho, C. (2020). A longitudinal study on the mental health of general population during the COVID-19 epidemic in China. Brain, Behavior, and Immunity.

Williams, S. N., Armitage, C. J., Tampe, T., & Dienes, K. (2020). Public perceptions and experiences of social distancing and social isolation during the COVID-19 pandemic: A UK-based focus group study. medRxiv.