Psykologiliittoa kaksi vuotta luotsannut Jari Lipsanen on tyytyväinen siihen, miten liitto on saanut ajamiaan tavoitteita läpi. Nälkää on jäänyt tulevaankin.

– Meillähän puheenjohtajakaudet ovat varsin lyhyitä, vain kaksivuotisia, siinä ajassa ehtii vain ajaa itsensä sisään. 

Lipsanen on kuitenkin tyytyväinen kuluneeseen kaksivuotiskauteen.

– Olemme saaneet tavoitteita läpi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Päätavoitteemme, kaksiportainen psykoterapeuttikoulutus, on saatu kirjattua hallitusohjelmaan ja siihen on myös luvattu rahoitus. Se onkin yksi harvoista  konkreettisista lisäsatsauksista koko ohjelmassa. 

Myös psykologien palkkakehitys on ollut hyvä. Julkisella puolellakin on nähty historiallisen suuria palkankorotuksia. Tosin ne vaativat myös lakkoaseen käyttöä, ensimmäistä kertaa lähes neljäänkymmeneen vuoteen. Lipsasen mukaan urapolkuun on vielä panostettava, niin että palkka nousee kokemuksen karttumisen myötä.

Vaikka puheenjohtajakauden alku on ollutkin jopa yllättävän hyvä, niin työ jatkuu. Edunvalvonta on maraton, ei pikajuoksu. Lipsanen painottaa myös, että onnistumisista pitää kiittää koko toimistoa, ei vain puheenjohtajaa.

Konkretiaa edunvalvontaan

Lipsanen uskoo, että vaikuttamisen onnistumiseen on vaikuttanut linjan muutos.

– Tai lähinnä linjan kirkastaminen. Meidän on pystyttävä olemaan proaktiivisia ja esittämään konkreettisia muutoksia. Iso ongelma mielenterveyskentässä on se, että vaikka mielenterveydestä puhutaan enemmän kuin koskaan – milloin koululaiset ovat masentuneet, milloin varhaiseläkkeet johtuvat mielenterveysongelmista, niin ongelmakenttä on valtava ja monimutkainen.

Niinpä yleinen viesti, että mielenterveyteen pitää panostaa, on liian hankala. Psykologiliiton on osoitettava konkreettisia asiaa edistäviä toimia. Isot projektit on pilkottava palasiin.

Haastan kenttää löytämään lisää konkreettisia ratkaisuja, miten psykologien asiantuntemusta voitaisiin parhaiten hyödyntää.

– Juuri kaksiportainen psykoterapeuttikoulutus on sellainen konkreettinen ehdotus, jolle on myös laskettavissa hinta. 

Tarkoituksena onkin haastaa kenttää löytämään lisää konkreettisia ratkaisuja, miten psykologien asiantuntemusta voitaisiin parhaiten hyödyntää. 

– Tässä on myös itsekritiikin paikka: olemme itsekin vähän juuttuneet siihen hokemaan, että miksei vain enemmän panosteta mielenterveyteen. Nyt kun mielenterveydestä puhutaan koko ajan, niin psykologien asiantuntemus on kysytympää kuin koskaan esimerkiksi mediassa. Se tarve pitäisi saada kristallisoitua konkreettisiksi tavoitteiksi käytännön työelämään.

Vaikuttamistyötä rytmittävät valtakunnalliset vaalit lukuun ottamatta presidentinvaaleja sekä työehtosopimusneuvottelukierrokset. Lipsasen mielestä vaikuttaminen pitäisi saada käännettyä etukenoon siten, että jo nyt kannattaa alkaa suunnitella tavoitteita vuoden 2027 eduskuntavaaleja silmällä pitäen.

Paikallinen työ murroksessa

Lipsasen mukaan liiton vaikuttamisen eri tasot –  yksittäinen jäsen, hyvinvointialueet, työnantajataso ja valtion taso – eivät aina keskustele keskenään. Hänen mielestään lähivuosina pitäisi panostaa ainakin paikalliseen työhön.

– Se on ollut murroksessa ensinnäkin korona-ajan takia, kun kaikki siirtyi etään. Sen jälkeen paikallisyhdistysten tekemä käytännön vaikuttamistyö piti oikeastaan organisoida uudestaan. Tähän samaan syssyyn tuli hyvinvointialueiden aloitus, joka alkaa nyt vasta muotoutua.

Puheenjohtajakautensa aikana Lipsanen on kiertänyt lähes kaikki 18 paikallisyhdistystä. Keskusteluissa hän on kuullut jäsenten toiveita ja ajatuksia.

– Niiden pohjalta mietimme yhdessä toimiston väen kanssa, mitä eri puolista nostetaan esiin ja miten lähdetään vaikuttamaan ja miten viestitään meidän työstä kaikille. Meillähän on hyvin eri kokoisia yhdistyksiä eri puolilla maata. Niiden kaikkien tarpeet ovat erilaisia.

Yrittäjyys kasvaa

Yksi tulevan kauden edunvalvonnan linjauksiin vaikuttava asia on psykologiyrittäjyyden kasvu.

– Yritämme puolustaa ainakin keskeisimpiä yrittäjiä koskettavia asioita, kuten Kelan kuntoutuspsykoterapiaa. On myös seurattava tarkasti esimerkiksi keskustelua ostopalvelujen kustannuksista ja koko terveydenhuoltojärjestelmän henkilöstörakenteesta. Mikä on psykologien asema hyvinvointialueilla? Tämä on reaktiivista vaikuttamista, mutta yhtä lailla tärkeää.

On mietittävä, mikä on järkevää yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.

Lipsanen näkee, että ammattiliiton täytyy uudistua ja kehittyä esimerkiksi juuri työn tekemisen tapojen muuttumisen myötä.  

– Täydellinen vastakkainasettelu työntekijöiden ja työnantajien välillä tuo mieleen jo jonkun 1970-luvun. Parhaimmillaan liiton pitäisi pystyä auttamaan työnantajia, niin että asiat toimisivat tehokkaammin. Emme voi vain lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia kohtuuttomia asioita. On mietittävä myös mikä on järkevää yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.

Yhteiskunnan kokonaisetu voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Psykologiliitto voi olla mukana keksimässä keinoja, miten julkinen sektori saisi rekrytoitua enemmän psykologeja.

–Toisaalta sitten taas ei voi olla niin, että joka kylässä toimisi oma psykologi, kyllä ostopalveluja tarvitaan myös. Yliopistojen ei kannata ruveta kouluttamaan psykologeja työttömiksi, ja digipalveluillekin on paikkansa. On löydettävä sopiva tasapaino ja säilytettävä keskusteluyhteys kaikkiin suuntiin sekä oltava toisinaan itsekin valmis tekemään kompromisseja.

Yrittäjäjäsenten edunvalvonta synnyttää joskus kritiikkiä liiton palkansaajajäsenten keskuudessa. Lipsasen mielestä kentällä syntyy helposti kuva, että Psykologiliitto on palkansaajaliitto. 

Psykologiliitto on nimenomaan psykologien liitto.

– Psykologiliitto on nimenomaan psykologien liitto. Kaikkien psykologien tavoitteet ovat vahvasti yhteiset riippumatta työn tekemisen muodoista, onhan sitä paitsi myös työnantajapsykologeja.

Lipsanen huomauttaakin pilke silmäkulmassa, että kun palaute on, että liitto ajaa kaikkien muiden sovellussektorien asiaa paitsi omaa, niin on syytä olla tyytyväinen. Vakavammin sanoen liitto seuraa tietyin väliajoin tehtävän jäsenkyselyn avulla systemaattisesti jäsenten toiveita.

– Sen pohjalta minä viime kädessä päätän, mitä asioita liitto ajaa. Jos valittu linja ei miellytä, niin kahden vuoden väleinhän meidän liitossamme voi panna puheenjohtajan vaihtoon.