Kokonaisvaltainen lähestymistapa työstressiin

Merikallio käsittelee kirjassaan työstä johtuvaa stressiä: miten stressi ilmenee, mihin se johtaa ja millaisia ovat yksilön, yrityksen ja työterveyshuollon keinot stressin ehkäisemiseksi ja siitä toipumiseksi. Tietotyöaikaan erinomaisesti sopien kokonainen luku on omistettu teemalle Stressi ja aivot. Lisäksi Merikallio kuvaa, millaiset persoonallisuuden piirteet altistavat tai suojaavat stressiltä ja kertoo hengityksen ja tietoisen läsnäolon merkityksestä stressin taltuttamisessa sekä antaa konkreettisia ohjeita hengitys- ja tietoisuustaitoharjoituksiin. Liitteinä kirjan lopussa ovat työturvallisuuslaki, BDI-kysely (Beck Depression Inventory) ja vinkkejä seurattavista sivustoista ja luettavista kirjoista. 

Kirjassa on varsin kokonaisvaltainen lähestymistapa työstressiin ja sen lieveilmiöihin. Evoluutiopsykologinen ja biologinen näkökulma lisäävät mielenkiintoisella tavalla ymmärrystä tutuista prosesseista. Ilahduttavaa on, että Merikallio kuvaa myös omaa työskentelyotettaan psykologina varsin seikkaperäisesti. Hän hoitaa potilaitaan luovasti ja paikoin myös epätavanomaisilla tavoilla. 

Kirjassa onkin kohtia, joiden jälkeen jäin toivomaan lähdeviitteitä. Merikallio mm. suosittelee biotiinivalmistetta ja päänahan hierontaa stressiperäisen hiustenlähdön kohdalla ja kurkumiinin käyttöä masennuksen hoidossa. Merikallio kertoo alkaneensa saada uudenlaisia ja nopeita tuloksia: ”potilaiden vointi kohenee viikossa kahdessa, suolisto-oireet katoavat ja mielialassa tapahtuu muutoksia”. Nämä ovat lupaavia havaintoja ja toivoisinkin, että joku alkaisi tutkia asiaa tarkemmin, jotta voisimme muutkin suositella ko. hoitoja potilaillemme. 

Kirja voisi olla hyödyksi niille kollegoille, jotka ovat kiinnostuneita työterveyshuollosta tai ovat työterveyshuollossa vastikään aloittaneet. Kirjoittajan kuvaamat työssä vastaan tulleet esimerkkitapaukset havainnollistavat teoriaa ja antavat näköalan tuoreille työterveyspsykologeille siitä, mitä työssä tuleman pitää. Työstressistä kärsivät voivat saada ymmärrystä sekä stressin syistä, seurauksista että hoitokeinoista. Lisäksi työterveyshuollon myyjät saattaisivat hyötyä kirjan lukemisesta kaivatessaan selkänojaa perusteluilleen, miksi mahdollisimman kokonaisvaltaisen ja laajan työterveyshuollon ostaminen voisi asiakkaalla näkyä viivan alla positiivisesti.

Kirjasta voi tuore työterveyspsykologi saada osin hieman kapean kuvan työterveyshuoltotyöstä. Oma kokemukseni on, että työ ei ole pääasiallisesti vain yksilövastaanottotyötä, vaan kyllä stressiä aiheuttaviin työolosuhteisiin nykyiselläänkin pyritään vaikuttamaan. Työterveyspsykologi voi soluttautua yhä tiiviimmin organisaation johtoryhmään tai HR:ään ja päästä sitä kautta vaikuttamaan syihin ennen seurauksia. Yksilön tulee toki myös itse tarkastella omia stressiä aiheuttavia toimintatapojaan ja muuttaa niitä paremmin hyvinvointia tukeviksi. Allekirjoitan Merikallion toteamuksen, että kun kerran on saanut työelämässä ohjat omiin käsiin, ”vanhoihin tapoihin ei ole paluuta, se vain on niin”. Vanhaan ei voi palata, ei yksilö eikä organisaatio.

Kirjoittaja on psykologi ja Psykologiliiton työterveyspsykologian ammatillisen työryhmän jäsen.