Kognitiivisen psykologian tutkijat koolla Portossa

European Society for Cognitive Psychology järjesti syyskuun alussa lähes 40-vuotisen historiansa 23. konferenssin Porton yliopistossa Portugalissa. Konferenssi kokosi yhteen tutkijoita Euroopan eri kolkista, mutta myös kauempaa, kuten Yhdysvalloista ja Japanista. Tänäkin vuonna konferenssissa puhututtivat klassiset kognitiivisen psykologian tutkimuskohteet, muun muassa muisti, kieli ja toiminnanohjaus.

Tahattomat muistikuvat tutkimuskohteena

Aarhusin yliopiston professori Dorthe Berntsen oli yksi konferenssin keynote-puhujista. Hänen tutkimustyönsä on keskittynyt tahattomasti mieleen tuleviin omaelämäkerrallisiin muistoihin. Esimerkiksi tietty paikka, esine tai henkilö voi palauttaa mieleemme aiemman tapahtuman ilman, että pyrimme sitä tietoisesti muistelemaan. Vaikka ilmiö on hyvin tuttu arkielämästä, ovat tahattomat muistot Berntsenin mukaan jääneet klassisissa muistiteorioissa vähemmälle huomiolle.

Viime vuosikymmenten tutkimustyö osoittaa, että tällaiset muistot ovat hyvin yleisiä. Omaelämäkerralliset muistot näyttäisivät olevan useammin tahattomia kuin tietoisen muistelemisen tulosta. Tahattomat muistikuvat vaikuttavat mielialaamme keskimäärin enemmän kuin tietoisesti mieleen palautetut muistot. Ne voivat kuitenkin olla niin myönteisiä kuin kielteisiäkin, eivätkä eroa tässä suhteessa muista muistoista. Kyse ei siis ole vain traumaperäiseen stressihäiriöön liittyvistä ahdistavista takaumista.

Tahattomat muistot eivät edellytä aivojen etuotsalohkoihin nojaavaa tietoista toiminnanohjausta. Tämä ”oikotie” omaelämäkerralliseen muistiin on auki, vaikka toiminnanohjaus tuottaisi haasteita. Vaikuttaa esimerkiksi siltä, että leikki-ikäisten lasten tahaton omaelämäkerrallinen muisti toimii jo ennen kuin he kykenevät aktiivisesta hakemaan muististaan menneitä tapahtumia.

Tekoälyn aikaansaannokset hiljentävät tutkijatkin

Välillä uudet, tekoälyyn pohjaavat analyysimenetelmät haastavat tutkijoidenkin käsityskykyä. Eräässä seminaarissa italialaisyliopistojen tutkijat esittelivät valemuistotutkimuksiaan. Aiemmin on havaittu, että kun tutkittaville esitetään sanalistoja tai kuvasarjoja, heille syntyy herkästi valemuistoja sanoista tai kuvista, jotka ovat merkitykseltään lähellä listan sisältöä. Esimerkiksi puutarha-aiheinen sanalista voi synnyttää valemuiston ruoho-sanan näkemisestä, vaikkei sanaa listalla olisikaan.

Italialaistutkijoiden alustavien havaintojen perusteella sama voi päteä myös pseudosanoihin, jotka eivät tarkoita mitään. Tutkijat olivat arvioineet tekoälyn avulla, kuinka lähellä tutkimusta varten keksityt pseudosanat ovat merkitykseltään toisiaan. Mitä lähempänä pseudosanat olivat merkitykseltään toisiaan, sitä herkemmin yksi sana aiheutti valemuiston toisesta.

Tässä vaiheessa yleisöstä esitettiin oleellinen kysymys: kuinka tekoäly voi arvioida merkityksettömien pseudosanojen merkitysten samankaltaisuutta? Mikki kiersi tutkijalta toiselle, kunnes kysymykseen saatiin lopulta vastaus. Vaikuttaa siltä, että opimme alitajuisesti yhdistämään tiettyihin äänteisiin ja äänneyhdistelmiin eri merkityksiä. Kun ihmisiä pyydetään arvaamaan tuttuja äänteitä yhdistelevien pseudosanojen merkityksiä, heidän vastauksensa eivät ole täysin sattumanvaraisia, vaikka heistä itsestään siltä tuntuukin. Ilmeisesti myös tekoäly oppii tällaisia merkitysassosiaatioita ja käyttää niitä arvioissaan. 

Yleisökysymyksen tutkijoissa aiheuttama hämmennys havainnollisti, miten tekoälyllä voidaan ennustaa ihmisten tiedonkäsittelyä ja sen virheitä ilman, että edes tutkijoilla itsellään on täyttä ymmärrystä siitä, mihin ennusteet perustuvat. Pseudosanojen tapauksessa käyttötarkoitus oli toki harmiton. Tekoälyyn perustuvien sovellusten yleistyessä psykologian alan tutkimuksessa ja asiakastyössä voisi silti olla hyvä pyrkiä siihen, että asiantuntijalla on aina perusymmärrys käyttämiensä työkalujen toimintalogiikasta.

Pelit kognitiota treenaamassa

Teknologian kehitys nousi puheenaiheeksi myös kognitiivisia harjoitteita käsitelleessä seminaarissa. Slovenialaisen Mariborin yliopiston apulaisprofessori Anja Pahor esitteli alustavia havaintoja tutkimuksesta, johon voi yhä vapaasti osallistua englanniksi osoitteessa https://braingamecenter.ucr.edu/train-my-memory/

Tutkimuksessa tarkastellaan, parantaako yhden työmuistitehtävän harjoittelu suoriutumista myös muissa kognitiivisissa tehtävissä ja vaikuttaako tuloksiin se, jos tehtävään lisätään videopelimäisiä elementtejä.

Videopelien hyötyjä kognitiivisille kyvyille on sinänsä tutkittu jo paljon

– Meidän tutkimuksessamme uutta on se, että testaamme useita pelillistämisen tasoja eri-ikäisillä aikuisilla, Pahor kertoo seminaarin jälkeen.

Tutkimus on vielä kesken, ja vertaisarvioimattomiin havaintoihin kannattaa suhtautua maltillisesti. Alustavien tulosten perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että pelimäisten elementtien hyödyllisyys voi riippua ihmisen iästä. Siinä missä nuoret aikuiset ovat hyötyneet videopelimäisestä kuvastosta ja efekteistä, vanhemmat aikuiset ovat pärjänneet paremmin ilman niitä. 

Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että vaikka pelimäisyys voi lisätä motivaatiota harjoitteluun, saattavat peliefektit toisaalta häiritä keskittymistä itse tehtävään. Pelien hyödyllisyys kognition treenaamisessa ei siis ole yksinkertainen joko–tai-kysymys. Videopelien käyttö kognitiivisissa interventioissa olisikin Pahorin mukaan syytä suunnitella yksilöllisesti. On arvioitava henkilön tottuneisuutta pelaamiseen sekä esimerkiksi ikääntymisen vaikutuksia aisteihin ja hienomotoriikkaan.