Kiusaamisen kitkeminen alkaa jo päiväkodissa
Suomen Psykologiliitto ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) järjestivät koulukiusaamisen ratkaisuehdotuksiin pureutuvan keskustelutilaisuuden 28.1.2021. Koulukiusaaminen – miten vaikeimmat tilanteet ratkaistaan -webinaarin pääpuhujana oli koulukiusaamista pitkään tutkinut Turun yliopiston professori Christina Salmivalli. Kouluyhteistyön päällikkö Jenni Helenius MLL:sta kertoi Hyvinvointikyselyn tuloksista, ja päättäjät ja asiantuntijat keskustelivat tavoista lopettaa kiusaaminen.
Suomen Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola taustoitti puheenvuorossaan, että kiusaamisen ehkäisyyn ja lopettamiseen liittyvä työ on koulussa olennainen osa yhteisöllistä opiskeluhuoltotyötä. Tässä opettajan ja rehtorin rinnalla keskeisiä ammattilaisia ovat koulupsykologit ja -kuraattorit. Kun edistetään terveitä sosiaalisia suhteita sekä tunne- ja kaveritaitoja, luodaan tervettä ryhmädynamiikkaa, jossa ei ole tarvetta eikä sijaa kiusaamiselle. Kuitenkin psykologeilla jää nykyisellään liian vähän aikaa edistävään ja ennaltaehkäisevään työhön, kun oppilas- ja koulumäärät työalueilla ovat liian suuret.
– Lakisääteistä opiskeluhuollon henkilöstöä puuttuu satamäärin. Luvattu sitova mitoituskin uhkaa jäädä torsoksi, jos se määritellään käytössä olevan budjettirahoituksen mukaan. Tällöin tilanne tulee monessa kunnassa huononemaan nykyisestä.
Huolena on myös hallituksen suunnitelma siirtää opiskeluhuollon koulupsykologit sote-maakuntiin.
– Psykologi ja kuraattori ovat opettajien ja rehtorin työkumppaneita osana koulun arkea ja vaikeita tilanteita. Tämä yhteinen työ ei voi onnistua, jos psykologit ja kuraattorit muuttuvat sote-maakunnan työntekijöiksi. Heidän on oltava läsnä koulussa fyysisesti ja ymmärrettävä opettajien työn ja oppilaiden koulunkäynnin todellisuus, Ahtola painottaa.
OKM julkaisi vastikään kiusaamisen ehkäisyyn tähtäävän toimenpideohjelman. Ahtolan mukaan se on askel oikeaan suuntaan, mutta huomiota pitää suunnata myös kodin ja koulun väliseen työhön ja perheiden tukemiseen sekä täsmentää yhteisöllisen opiskeluhuollon rooli. Psykologiliitto ottaa tarkemmin kantaa OKM:n ohjelmaan lähiaikoina.
Tutkimusnäyttöön perustuvat keinot tepsivät
Turun yliopiston psykologian professori Christina Salmivallin johtama CHALLENGE-tutkimus seuraa tosielämän kiusaamistapauksiin puuttumista suomalaiskouluissa kahden vuoden ajan.
– Kiusaaminen on aina väkivaltaa. Se on ryhmäilmiö, toistuvaa ja ihan tavalliset lapset saattavat osallistua kiusaamiseen, Salmivalli muistuttaa.
Kiusaaminen on saatu vähenemään kymmenessä vuodessa, mutta tutkimus paljastaa, että joka neljännen kohdalla kiusaaminen jatkuu puuttumisesta huolimatta. Edelleen tarvitaan lisää ymmärrystä siitä, miksi puuttuminen ei aina johda toivottuihin lopputuloksiin.
Professori painottaa keinoina jo ennen koulua aloitettua ennaltaehkäisyä ja tutkimusnäyttöön perustuvien keinojen systemaattista käyttöä.
”Koulut, joissa on näyttöön perustuva puuttumismalli käytössä, onnistuvat parhaiten kiusaamisen lopettamisessa.”
Professori Christina Salmivalli,
Turun yliopisto
– Silloin, kun kiusaaminen jatkuu puuttumisesta huolimatta, kyseessä on usein yläkoulu, kiusaaminen on jatkunut pitkään, vanhemmat eivät ole selkeästi ilmaisseet, että eivät hyväksy tilannetta, eikä luokassa ole tehty ennaltaehkäisevää työtä, Salmivalli kuvailee.
Koulut, joissa on näyttöön perustuva puuttumismalli käytössä, onnistuvat parhaiten kiusaamisen lopettamisessa. Jos käytössä on ”oma malli” tai työtapa on epäselvä, ei onnistuta niin hyvin. Erityisen tehokasta puuttuminen on silloin, jos koulussa järjestetään seurantatapaaminen jokaisen puuttumisen jälkeen.
Oppilaat kaipaavat selkeää kiusaamiseen puuttumista
Kouluyhteistyön päällikkö Jenni Helenius Mannerheimin Lastensuojeluliitosta kertoi oppilaiden kokemuksia kiusaamisen ehkäisemisestä ja siihen puuttumisesta.
MLL:n Hyvinvointikyselyn mukaan kiusaamista tai loukkaavaa kohtelua kokeneilla oppilailla on muita huonommat kokemukset kouluilmapiiristä. Monet toivoivat enemmän tutustumista oppilaiden kesken ja selkeitä kiusaamiseen puuttumisen käytäntöjä.
Osa opettajista puuttuu kiusaamistilanteisiin, osa ei. Joskus tilanteiden selvittäminen jää kesken ja kiusaaminen jatkuu. Välituntitilanteisiin toivottiin lisää aikuisia ja monen toive olisi myös, että opettajat kysyisivät kuulumisia oppilaalta, joka vaikuttaa olevan allapäin.
Mitä päättäjän on mahdollista tehdä?
Paneelikeskusteluun osallistuivat opetusneuvos Kristiina Laitinen sekä kansanedustajat Eeva-Johanna Eloranta, Pasi Kivisaari ja Noora Koponen sekä Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola. Kommenttipuheenvuoron käytti eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Paula Risikko.
Kristiina Laitinen muistutti, että kiusaaminen ei lopu ennen kuin päättäjät osoittavat tahtotilan ja resurssit. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukeminen on aloitettava jo päiväkodissa.
– Varhaiskasvatus ja koulut tarvitsevat riittävästi ammattilaisia, joilla on aikaa tukea kasvua ja määrittää rajat. Koulussa tarvitaan keskusteleva moniammatillinen joukko, sanoo kansanedustaja Pasi Kivisaari, jolla on pitkä kokemus luokanopettajana ja rehtorina.
”Psykologeja ja kuraattoreita tarvitaan nykyistä enemmän koulujen yhteisölliseen työhön opettajien ja oppilaiden tueksi.”
Päiväkodeissa ja kouluissa pitää olla riittävää osaamista tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen.
– Olisi tärkeää, että lapsi saa kummastella, ihmetellä erilaisuutta ja kysyä. Miltä minusta tuntuisi, jos minulle kävisi noin? Tarvitaan empaattisuutta ja turvallisuuden tunneta arjessa – ja tuettua kommunikaatiota, jos tunteille ei löydy sanoja, sanoo Noora Koponen.
Arvot ja esimerkki nousivat myös useassa puheenvuorossa esiin. Niin kauan kuin aikuiset kiusaavat, kiusaamista ei saada loppumaan. Kun lukee vaikkapa Twitteriä, joka elää vastakkainasettelusta ja ikävästä puheesta, aikuisten maailma ei näyttäydy yhtään sen sivistyneempänä.
Eeva-Johanna Eloranta kiitti OKM:n tuoretta toimenpidepakettia ja kiinnittäisi erityistä huomiota koulujen työskentelyilmapiiriin ja yhteishenkeen. Resursseja tarvitaan riittävän pieniin ryhmäkokoihin ja opiskeluhuoltoon.
Psykologiliiton puheenjohtaja Annarilla Ahtola muistutti, että kiusaaminen on psykologinen ja ryhmädynaaminen ilmiö.
– Keskustelussa usein unohtuu, että tämä on tutkittu asia. Meissä kaikissa on valmiutta hyvään ja pahaan – ei siis ulkoisteta kiusaamista vain ”joillekin pahoille”, vaan vahvistetaan hyvää meissä.
Psykologi avainasemassa koulussa
Psykologin ja kuraattorin rooli kiusaamisen vastaisessa työssä nähdään olennaisena, ja heitä tarvitaan nykyistä enemmän koulujen yhteisölliseen työhön opettajien ja oppilaiden tueksi.
”Pidän erittäin tärkeänä sitä, että psykologit ja kuraattorit ovat jatkossakin koulun arjessa: hallinnollisesti kunnissa ja koulussa.”
Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Paula Risikko
Pasi Kivisaari on nähnyt työssään psykologien ja kuraattorien työtaakan.
– Heillä on erityisosaamista, jota ilman moni asia olisi jäänyt ratkaisematta. Huolena on kuitenkin psykososiaalisen opiskeluhuollon ammattilaisten jaksaminen: monilla on valtavat oppilaskiintiöt, monipaikkainen työ ja entistä vaikeampia tapauksia ratkottavana.
Kristiina Laitisen mielestä yhteisöllisen opiskeluhuollon pitäisi olla ensisijainen toimintatapa, mutta siitä ollaan vielä kaukana. Selvityksen mukaan osa psykologeista työskentelee jopa yli 20 kouluyhteisössä, jolloin läsnäolo koulun arjessa väistämättä jää vähäiseksi.
Annarilla Ahtola harmittelee koulupsykologien vähäisyyden johtavan ennaltaehkäisevän työn sijaan vain yksittäisten tulipalojen sammutteluun.
– Liian usein psykologin puoleen käännytään vasta, kun ongelma on jo räjähtänyt käsiin. Psykologin tietoa ja asiantuntemusta pitäisi käyttää jo paljon aikaisemmin.
Paula Risikko kokosi kommenttipuheenvuorossaan teesejä kiusaamisen vähentämiseksi.
- Enemmän aikuisia kouluun.
- Aikaisempi puuttuminen – jo varhaiskasvatuksessa.
- Moniammatillisen tiimin täsmätuki heille, joilla on ongelmia.
- Koko perhe mukaan.
- Kukaan ei synny kiusaajaksi.
– Opettajien tehtävä on kasvatus ja opetus, ja heidän tuekseen kouluihin tarvitaan erityisasiantuntijoita moniammatillisena tiiminä – psykologeja, kuraattoreita ja muita. Ohjeistuksia ja papereita on vuosien mittaan tehty riittävästi – nyt on toimeenpanon aika!
