Ujot ja introvertit

Liisa Keltikangas-Järvisen Ujot ja introvertit tarjoaa tiiviin tietopaketin ujoudesta, jonka voi määritellä estyneisyydeksi sosiaalisissa tai uusissa ja yllättävissä tilanteissa. käsittelee kirjailijan muiden teosten tavoin temperamenttia. Keltikangas-Järvisen tiedettä popularisoiva suomenkielinen tuotanto on uraauurtavaa työssään tehdätehdessään tunnetuksi temperamenttipiirteiden merkitystä erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa – koulussa, työssä ja ihmissuhteissa. Ujot ja introvertit ei tee poikkeusta, vaan tarjoaa tiiviin tietopaketin ujoudesta, jonka voi määritellä estyneisyydeksi sosiaalisissa tai uusissa ja yllättävissä tilanteissa. Kirja käsittelee ensin perusteellisesti ujoutta temperamenttipiirteenä, ja teoksen loppupuolella käsite suhteutetaan laajempaan introversion ja ekstroversion piirreulottuvuuteen. 

Keltikangas-Järvisen yksi päämotiivi kirjain kirjoittamiselle on, että ujous on väärinymmärretty temperamenttipiirre. Taustalla ovat sekä kirjailijan omat havainnot että tutkimusnäyttö, joka osoittaa, että ujouteen liitetään länsimaisissa kulttuureissa negatiivisia ominaisuuksia, vaikka todellisuudessa eri piirteillä on sekä etuja että haittoja. Kritiikki on aiheellinen  nyky-yhteiskunnassa, jossa sosiaalisuuden ja joustavuuden merkitys on monessa yhteydessä ylikorostunut. Toisaalta esimerkiksi opettajat kokevat selkeästi kuormittavimmiksi lasten tarkkaavuus- ja käytösongelmat, joita ennustavat pikemminkin ekstroversioon kuin introversioon liitettävät temperamenttipiirteet (voimakas lähestymisalttius ja aktiivisuustaso sekä matala vireystila, jota on kompensoitava virikkeillä). Teosta lukiessa pohdinkin sitä, onko piirteiden väärinymmärtämisen taustalla varsinaisesti se, että ekstroversiota arvostettaisiin introversiota enemmän, vai pikemminkin asiaan perehtymättömien kyvyttömyys hahmottaa persoonallisuuden varsin haastavaa käsitteistöä oikein? 

Tässä on tosin myös yksi Keltikangas-Järvisen teoksen ansioista: erilaiset käsitteet ja niiden syntymekanismit avataan kirjassa kiinnostavasti. Teoreettisesta näkökulmasta tosin hämmentää se, että Mary K. Rothbartin temperamenttiteoria jätetään kirjassa tyystin mainitsematta, vaikka se on kehityksellisistä temperamenttiteorioista tällä hetkellä hallitsevin.  Keltikangas-Järvisellä on myös taito käsitellä monimutkaisiakin teemoja nasevasti, faktoissa pysyen mutta tarpeetonta ammattikieltä välttäen. 

Paikoin tämä koituu teoksen haasteeksi. Kirjailija toteaa, että persoonallisuuspiirteiden yhdistelmillä on suurin merkitys ja että piirteet ovat pikemminkin dimensionaalisia (ts. jatkumoita, jonka johonkin kohtaan kukin yksilö asettuu) kuin kategorisia ”piirretyyppejä”. Ujous esimerkiksi on osa introversiota, mutta kaikki introversion piirrejatkumon päätyyn asettuvat eivät ole välttämättä ujoja, ja suuri osa ihmisistä asettuu ääripäiden välille (nk. ambivertit). Silti kirjailija päätyy itse kuvailemaan tällaisia piirrestereotypioita. Vaikka ympäristön merkitys on kirjassa kohtalaisen hyvin esillä, juuri näissä kohdissa oppimisen ja itsesäätelymekanismien merkitys piirteiden ilmiasussa jää sivuosaan. 

Sisällöllisesti kirjan parasta antia ovat temperamentin taustafysiologian ymmärrettävä kuvaaminen, persoonallisuuden piirteiden merkityksen selittäminen suoritustilanteissa ja työympäristöissä sekä käytännön vinkit, kuten miten toimia ujon lapsen kanssa kasvattajanatai opettajana. Kirjan viesti onkin selvä eikä jää vain teoreettiselle tasolle: temperamentin merkitys sosiaalisissa konteksteissa on huomattava, ja temperamenttipiirteiden tuntemus ja ymmärrys lisää vuorovaikutuksen toimivuutta. Tästä on helppo olla samaa mieltä – persoonallisuuspsykologian tuntemuksen tulisikin pitäisikin olla nykyistä keskeisempi osa esimerkiksi varhaiskasvatuksen ammattilaisten, johtajien ja opettajien koulutusta. Allekirjoittanutta ilahduttaa Myös teoksen ajatus, että piirteiden erilaisuus on yhteiskunnalle arvokasta eikä vain jotakin, jota pitää sietää, on ilahduttava.

Kaiken kaikkiaan Ujot ja introvertit on hyvin koottu ja asiapitoinen kokonaisuus. Liittämällä ujouden koko elämänkaaren kattaviin persoonallisuusteorioihin kirja luo tärkeitä linkkejä käsitteiden välille ja selkiyttää lukijalle persoonallisuustutkimuksen kenttää. Kirja sopii niin psykologin kirjahyllyyn kuin suositukseksi asiakkaille, joita oman, perheenjäsenen tai oppilaan temperamentin ymmärtäminen hyödyttää.

Saara Nolvi

Kirjoittaja on psykologi ja tutkijatohtori Charité-yliopistossa Berliinissä ja Turun yliopistossa.