Kierteen voi katkaista

Kun nuori aikuinen joutuu mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle, taustalla on yleensä hyvin vaikeita ja pitkään jatkuneita ongelmia.

Psykologi Pauliina Mattila-Holappaselvitti väitöstutkimustaan varten vuonna 2008 mielenterveyssyistä määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden, alle 35-vuotiaiden nuorten aikuisten taustaa ja työhön palaamista. Tutkimus oli osa laajempaa Kelan rahoittamaa Työterveyslaitoksen tutkimushanketta.

Ehkä eniten häntä yllätti se, kuinka vakavista sairauksista oli kysymys.

– Kaksi kolmesta oli ollut psykiatrisessa sairaalahoidossa ennen eläkkeen hakemista, ja jopa viidesosa oli yrittänyt lääkärin lausunnon mukaan itsemurhaa, Mattila-Holappa kuvailee.

Yleisimmät sairaudet työkyvyttömyyden taustalla olivat masennus, psykoosisairaus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Myös päihteiden käyttö oli yleistä.

Mattila-Holappa työskentelee Työterveyslaitoksen erityisasiantuntijana. Hän pyrkii työssään edistämään sitä, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus osallistua työelämään.

– Nuorena alkanut työkyvyttömyyseläke johtaa varsin niukkaan toimeentuloon koko loppuelämän ajan. Lisäksi työelämä voi tarjota merkityksellistä tekemistä, arvostusta ja sosiaalisia suhteita, jotka tukevat kuntoutumista ja hyvinvointia, hän perustelee.

Myös yhteiskunnan kannalta olisi tärkeää, että mieleltään sairastunut voisi palata työelämään. Nuorena alkanut työkyvyttömyys käy yhteiskunnalle kalliiksi, ja siinä hukataan paljon potentiaalia, jota ihmiset voisivat tarjota yhteiskunnalle.

Miten palata, jos ei ole koskaan töissä ollutkaan?

Työkyvyttömyyseläke myönnetään nuorille aikuisille pääsääntöisesti määräaikaisena. Kuitenkin vain viidesosa tutkituista oli viisivuotisen seurannan päättyessä töissä. 

– Työhön palaaminen oli todennäköisempää, jos taustalla oli ehjää työhistoriaa. Moni vain ei ollut koskaan edes päässyt kunnolla mukaan työelämään, Mattila-Holappa summaa tuloksia.

Tutkimuksessa korostui nuorena sairastuneiden vaikeus päästä vakaalle työuralle. Heillä oli riski päätyä pätkätyösuhteisiin ja huonolaatuiseen työhön, josta puuttui esimiehen tuki ja toimiva työterveyshuolto.

Mediassa ääneen pääsevät usein nuoret aikuiset, jotka ovat joutuneet pitkälle sairauslomalle työuupumuksen vuoksi. Tutkimuksessa vain joka toinen oli kiinnittynyt työelämään tai opiskeluun ennen jäämistään työkyvyttömyyseläkkeelle.

– Vakaalta työuralta liian kuormittavan työn vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle päätyminen on harvinainen ilmiö nuorena eläköityneiden joukossa, Mattila-Holappa kiteyttää.

Rankka lapsuus altistaa ongelmille

Väitöstutkimus vahvistaa ajatusta, että mielenterveyssyistä johtuvan työkyvyttömyyden ehkäisy alkaa jo lapsuudessa.

Noin puolella tutkituista sairaus oli alkanut ennen täysi-ikäisyyttä. Lisäksi joka toisessa hakemuksessa mainittiin kuormittavat lapsuuden aikaiset olosuhteet, joista osa sisälsi vakavaakin lapsen laiminlyöntiä.

Myös THL:n kohorttitutkimuksista tiedetään, että työkyvyttömyys siirtyy usein sukupolvelta toiselle.

– Tarvitsemme pikkulapsivaiheeseen ihan konkreettista apua, jota on nykyisin aika vähän saatavissa. Lisäksi vanhemmat tarvitsevat omien haasteidensa ratkaisuun terapeuttista osaamista, jotta ongelmat eivät toistuisi, Mattila-Holappa toteaa.

Lapset tarvitsevat tukea myös oppimisvaikeuksiin ja sosiaalisten suhteiden ongelmiin koulussa. Riittävän pienet ja kaikille sopivat opetusryhmät ovat tässä avainasemassa.

Keväällä sorvatussa hallitusohjelmassa luvataan parantaa lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen saatavuutta osana peruspalveluja. Mattila-Holappa toivoo, että lupaus siirtyisi sanoista tekoihin.

– Palveluja tulisi olla saatavilla myös alemmalla tasolla kuin erikoissairaanhoidossa, joka on nyt pahasti ruuhkautunut, hän painottaa.

Tehokkaampi tuki auttaisi paljon

Tutkimus maalaa varsin synkän kuvan mielenterveyssyistä työkyvyttömäksi joutuneiden nuorten aikuisten tilanteesta. 

Pauliina Mattila-Holappa näkee tuloksissa myös toivoa: tehokkaammalla avulla nykyistä useampi voisi palata työkyvyttömyyseläkkeeltä työelämään.

– Psykoterapian ja ammatillisen kuntoutuksen yhdistelmä ennusti töihin paluuta, kun muut siihen vaikuttaneet tekijät oli vakioitu. Tällaista tukea sai vain joka kymmenes, mutta siitä hyötyisi selvästi useampi.

Mattila-Holappa myöntää, että töihin paluu ei ole kaikille realistinen vaihtoehto. Osalla sairaus on niin vakava, että tavoitteiden on oltava muualla.

– Sosiaalisella kuntoutuksella ja työpajatoiminnalla voi olla merkittävä rooli myös elämän merkityksellisyyden kokemuksessa. Se voi toimia välivaiheena työelämään, vaikka se ei yleensä suoraan palkkatyöhön johdakaan, hän pohtii.

Mattila-Holappa ja kaksi muuta tutkijaa pääsivät lukemaan tutkittujen työkyvyttömyyseläkehakemukset ja niihin liittyvät lääkärinlausunnot. Lausunnoista nousi kuva hoidon jatkuvuuden puutteista. Nuorten työelämässä pysymistä tai sinne pääsyä oli vaikea auttaa, jos hoitava henkilö vaihtui joka kerta.

Monta mahdollista polkua

Pauliina Mattila-Holappa näkee nyt olevansa uuden edessä: pitkään valmisteltu väitöstutkimus on valmis ja työura voisi kehittyä moneen eri suuntaan.

– Väitöskirja oli iso projekti, josta olin haaveillut. Nyt minulla ei ole mielessä tiettyä ammatillista haavetta, mutta on monta mielenterveyteen liittyvää asiaa, joita haluan edistää, hän miettii. 

Työterveyslaitoksella Mattila-Holappa viihtyy erityisesti siksi, että siellä saa tehdä töitä monen eri alan kollegan kanssa. Työssä on jatkuvasti mahdollisuus myös kiinnostaviin keskusteluihin.

– Asiat, joista olisin muutenkin kiinnostunut, ovat minun työtäni. Se on aika hienoa, hän kiittelee.

Epävarmuutta luo tutkimusrahoituskilpailun jatkuva kiristyminen. Myös tehokkuusvaatimukset ovat Mattila-Holapan mukaan lisääntyneet: tutkimustiedon tulisi olla yhä vain nopeammin käytettävissä.

– En usko, että kovin moni voi enää hautautua tutkijan kammioonsa, vaikka haluaisikin, hän naurahtaa. 

Vapaa-ajallaan Mattila-Holappa nauttii tanssillisesta voimistelusta, joka on ykkösharrastus lapsuudesta saakka. Tärkeää on myös retkeily luonnossa ja yhdessäolo perheen kanssa.

– Viihdyn mökillä pienissä askareissa. Siellä lepäämme koko perhe.

Lokerointi lisää psyykkistä pahoinvointia

Yksi tärkeä näkökulma Mattila-Holapalle on pyrkiä vahvistamaan ihmisten omia voimavaroja.

Työkyvyttömyyseläke tai kuntoutustuki on etuus, jonka voi saada, kun työkyky ei mahdollista toimeentulon hankkimista. Työkyvyttömyys täytyy lausunnoissa todistaa oireiden vakavuutta kuvailemalla. Kuntoutumisen voimavaroja käsitellään niukasti. 

Tällä on psykologisesti kielteisiä seurauksia, joita ei välttämättä järjestelmän tasolla tiedosteta.

– Etuusjärjestelmä luo systeemejä, joissa meidän pitää lokeroida ihmisiä työllisiin, työttömiin ja työkyvyttömiin. Toivon, että voisimme vähentää psyykkistä painolastia, joka tästä seuraa, hän pohtii.

Moni pärjäisi työssä paremmin, jos työpaikalta löytyisi yksi henkilö, jonka toimenkuvaan kuuluisi kuntoutuvan työntekijän tukeminen. Mattila-Holapan mielestä yhteiskunnan tulisi tukea työpaikkoja niin, että tällainen toiminta olisi kannattavaa myös niille. 

– Usein riittävä tuki työssä olisi työskentely pienessä ryhmässä tai työparin kanssa. Meidän ei pitäisi jättää nuoria työntekijöitä liian yksin riippumatta siitä, onko heillä kuntoutumistaustaa tai ei.

Mattila-Holappa korostaa, että työpaikkojen mielenterveyttä edistävät toimet parantavat kaikkien työntekijöiden hyvinvointia. Lisäksi kuormittuneita tai oireilevia työntekijöitä voidaan tukea yksilöllisesti. 

– Ajattelen, että mielenterveys on jatkumo, jossa terveyden ja sairauden rajat ovat määrittelykysymyksiä.

– Jos erikoissairaanhoidossa oleville nuorille olisi tarjolla enemmän työkykykoordinaattorin tai vastaavan palveluja, mahdollisuudet palata työelämään kasvaisivat, Mattila-Holappa uskoo. 

Lukutoukka löysi yhteiskuntatieteen

Kun Pauliina Mattila-Holappa oli lapsi, hän asui Joutsan kirkonkylällä kirjaston vieressä ja luki paljon.

Lukiossa hän löysi kirjastosta hyllyn nimeltä ”yhteiskuntatiede”. Siitä avautui ovi uuteen maailmaan.

– Ajattelin, että onpa kiinnostava näkökulma ja voiko tällaistakin tehdä työkseen, hän muistelee.

Nuori nainen lähti lukion jälkeen Tampereen yliopistoon opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa. Hän oli omien sanojensa mukaan onnellinen yliopisto-opiskelija, jota yhteiskuntatiede kiinnosti aidosti.

Samalla heräsi kuitenkin huoli, voiko tutkimustyöllä elättää itsensä. Mattila-Holappa päättikin hankkia ”oikean” ammatin ja opiskella psykologiksi. Myöhemmin psykologia alkoi kiinnostaa ehkä yhteiskuntatieteitäkin enemmän.

Nykyisessä työssään Työterveyslaitoksella Mattila-Holappa saa yhdistää molemmat kiinnostuksen kohteensa. Lisäksi hän saa tehdä sitä, mitä mielestään parhaiten osaa: koota ja jäsenellä hajallaan olevaa tietoa muotoon, jossa siitä on käytännön hyötyä.

– Psykologista tietoa voitaisiin hyödyntää päätöksenteossa sekä yhteiskunnan tasolla että työelämässä nykyistä laajemmin. Tähän yritän työssäni vaikuttaa.

Työpaikka voi tukea mielenterveyttä

Mattila-Holappa on työskennellyt monissa hankkeissa, joita yhdistää mielenterveyden edistäminen työpaikoilla.

Viime vuonna ilmestyi Työterveyslaitoksen opas Työn muokkauksen keinot, kun mielenterveyden häiriö vaikuttaa työkykyyn. Mattila-Holappa veti hanketta ja kirjoitti oppaan yhdessä kollegojensa kanssa.

– Töissä vaaditaan nykyisin aika vahvoja kognitiivisia valmiuksia, sosiaalisia taitoja ja jatkuvaa uuden oppimista. Yksilöllisiä räätälöintejä ja muokkaustoimia tarvitaan entistä enemmän, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus osallistua työelämään, hän toteaa.

Monissa fyysisissä sairauksissa työn muokkausta on tehty jo pitkään. Vastaavia keinoja voisi Mattila-Holapan mielestä soveltaa huomattavasti enemmän myös mielenterveyden häiriöissä.

– Samoilla keinoilla voidaan luoda myös enemmän joustavuutta elämäntilanteisiin, joita ei voi luokitella psyykkisiksi sairauksiksi, mutta jotka vaikuttavat työkykyyn.

Parhaillaan Mattila-Holappa työskentelee Työterveyslaitoksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Hyvän mielen työpaikka -hankkeessa.

Tarkoituksena on koota esimiehille käytännöllinen työkalupakki keinoista, joilla mielenterveyttä voi edistää työpaikoilla. Mukana hankkeessa on myös Suomen Mielenterveys ry.