Keho ei ole vain biologiaa

Keho ei ole pelkkää biologiaa. Monet mielen toiminnat näkyvät myös kehossa, sanoo syömiseen ja kehoon liittyviin ongelmiin erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Katarina Meskanen. 

– Se mitä arkielämässä tunnemme, tuntuu nimenomaan kehossa, esimerkiksi tunteet on usein helpompi tunnistaa kehollisten vasteiden kautta.

Meskasen mukaan usein ajatellaan, että mieli ja ajatukset ovat arvokkaampia kuin kehon tuntemukset. Niistä keskustellaan psykologin vastaanotolla, mutta kehon tason ilmiöitä ei nosteta tarpeeksi esille. 

– Keskustelu on monesti hyvin kognitiivisesti orientoitunutta, jossa ei ole sinänsä mitään pahaa. Siihen tulisi vain syvempi ulottuvuus, jos myös kehon tuntemuksia ja kokemuksia huomioitaisiin. Keho koetaan ennemmin objektina kuin subjektina, siis toiminnan kohteena, joka on mielelle alisteinen. Sen avulla omaa elämäänsä elävä keho pitäisi saada kontrolliin! 

Meskanen kannustaakin psykologeja huomioimaan enemmän myös kehoa. Kyse voi olla pienistä asioista kuten että ajatuksia ja tunteita kysyessä voi kuulostella myös kehon tunteita ja kehollisia merkkejä.

Kehosuhde on mielen sisäinen käsitys kehosta

Jokaisella kehollisella ihmisellä eli toisin sanoen meillä kaikilla on kehosuhde. Kehosuhde pitää sisällään kehonkuvan eli mielen sisäisen käsityksen kehosta. Sen kognitiivinen puoli käsittää ajatukset, uskomukset ja odotukset. Vahva emotionaalinen puoli pitää sisällään tunteet ja tunnereaktiot.

Kehonkuvaa voi tarkastella myös toiminnan ja käyttäytymisen kautta; miten arjessa kohtelee omaa kehoaan. Lopuksi kehonkuva on myös aistiperustainen, kuten kehon tuntemukset ja kehon vasteet.

Kehosuhteemme muotoutuu samalla kun opimme, että olemme kehollisia olentoja.

– Sosiaalisissa suhteissa ja tilanteissa opimme paljon omasta kehostamme ja suhteesta siihen. Yhteiskunnallisella puheella ja ihanteilla on myös iso merkitys suhtautumiseemme omaan kehoomme sekä muiden kehoihin.

Yhteiskunnallisella puheella ja ihanteilla on iso merkitys suhtautumiseemme omaan ja muiden kehoihin.

On väistämätöntä, että elämän varrella keho saa kolhuja. Emme myöskään alun alkaen ole saaneet itse valita kehokumppaniamme. Meskasen mukaan kehosuhde voi silti olla joustava.

– Onneksi mieli voi sopeutua muuttuviin olosuhteisiin kehossa. Psyykkinen kimmoisuus oman kehon kanssa ilmenee esimerkiksi siten, että sairaudesta tai vammasta pääsee takaisin jaloilleen muuttuneen kehonsa kanssa ja pystyy hyväksymään vallitsevat olosuhteet mielen tasolla. Keho ei pohdi sitä, mitä oli ennen, mieli määrittelee sen. 

Myönteinen kehosuhde ei tarkoita, ettei ihmisellä olisi lainkaan kehoon liittyviä kielteisiä tunteita ja ajatuksia. Kielteisiin ajatuksiin ja tunteisiin voi suhtautua ohimenevinä ilmiöinä tai jopa tärkeinä viesteinä omista tarpeista.

Kehon viestit otettava todesta

Reaktiomme kehon tuntemuksiin voivat johtaa hankalaan noidankehään. 

– Esimerkiksi kun jännitys lähtee viriämään kehossa, reagoi mieli kehon kohonneeseen vireystilaan, joka saattaa saada kehon kiihdyttelemään entisestään. Kehon ja mielen välinen vuoropuhelu voi olla mahtavaa, mutta myös aivan kamalaa! Tällaisessa tilanteessa voi ikään kuin ottaa itseään kädestä kiinni, että olen tässä, mitään pahaa ei ole tapahtumassa, olen turvassa.

Meskasen mukaan meillä on taipumus suhtautua vähätellen kehon viesteihin. 

– Usein ollaan reagoimatta kehon stressivasteisiin, vaikka meillä voi olla monenlaisia oireita ja kehon tuntemuksia, kuten unettomuutta ja sydämen tykyttelyjä. Pysähtymisen sijaan vain jatkamme kuten ennenkin. 

Kehon ulkoisesta olemuksesta tehdään myös suoria tulkintoja ihmisen sisäisistä ominaisuuksista.

Meskanen neuvoo kunnioittamaan kehoa eikä väheksymään sen viestejä. Keho kannattaa ottaa kumppaniksi, jolla on oma virkansa elämässämme. 

– Monet käyttävät paljon energiaa toivomalla, että kehokumppani olisi toisenlainen ja yrittämällä muuttaa sitä. Sen sijaan voisi opetella hyväksymään sen, totutella siihen ja olla jopa ystävä sen kanssa, onhan kyse elinikäisestä parisuhteesta.

Meskanen painottaa, että jos kehonkuvaan liittyy vaikeuksia, niin kyse ei ole pinnallisuudesta tai turhamaisuudesta. 

– Ulkonäkö on nykypäivänä todella arvokasta sosiaalista valuuttaa. Kehon ulkoisesta olemuksesta tehdään myös suoria tulkintoja ihmisen sisäisistä ominaisuuksista. Ulkonäköön liittyy valtavasti normeja ja stereotypioita, joita vastaan on vaikea taistella.

Keholliset harjoitteet sopivat kaikkeen terapiaan    

Psykologi ja psykoterapeutti Minna Martin on ensimmäiseltä ammatiltaan fysioterapeutti, jonka elämässä myös liikunnalla on aina ollut tärkeä sija. Aloitettuaan psykologian opinnot Martin piti selvänä, että kehoon keskittyminen päättyy. Vasta somatisaatiohäiriöihin liittyvän gradun tekovaiheessa hän tuli ajatelleeksi, että psykologian ja kehon kysymykset voisi yhdistää.

Nyt Martinin psykologin vastaanotolle hakeutuu potilaita monenlaisten kehomieliaspektin ongelmien kanssa.

Työskentelymetodeina hänen vastaanotollaan on lähes aina keskustelun lisäksi erilaiset keholliset harjoitteet. Harjoitteet voivat olla mukana niin yksilö- kuin ryhmätyöskentelyssä lyhyessä ja pitkässä psykoterapiassa.

– Yksilöterapiassa emme noudata perinteistä kaava, jossa tuolit ovat 45 asteen kulmassa ja niin pois päin, vaan voimme nousta ylös ja vaihtaa asentoa. Harjoitteissa voimme käyttää apuna vaikkapa palloa tai hernepussia. 

Kehollinen työskentely sopii hyvin myös ryhmäterapioihin. 

Yksi hyödynnettävä menetelmä on hengityskoulu, joka on alun perin kehitetty paniikkipotilaiden auttamiseen. Kehollisessa työskentelyssä ei ole kyse kuitenkaan pelkästään siitä, että saadaan kosketusta rauhoittumiseen, vaan kehoa opetellaan myös vireyttämään tarvittaessa.

Vaikkapa traumatyöskentelyssä kokemukseen haetaan kosketusta puhumalla ja tutkimalla asentojen kautta, mitä keho olisi halunnut trauman hetkellä tehdä. 

– Kysehän ei ole ainoastaan traumaattisen kokemuksen työstämistä vaan siitä, miten sen kanssa eletään tänään.

Psykofyysinen psykoterapia voi olla monenlaista.

– Riippuu ihmisestä, millä tavalla lähdemme liikkeelle. Tärkeää on vireystilan ja tunteiden säätely. Yhdessä pohdimme sitä, mikä voisi olla potilaalle parempi tapa ”olla maailmassa” niin kehon kuin mielen kannalta. 

Kehollinen työskentely sopii hyvin myös ryhmäterapioihin. 

– Yksilö- ja ryhmätyöskentelyn kombo on tavattoman hyvä. Ryhmässä on ensinnäkin enemmän aikaa käydä läpi erilaisia menetelmiä. Lisäksi psykofyysisen työskentelyn yhteydessä ryhmän voima voi olla suuri. Parhaimmillaan se auttaa osallistujia kestämään vaikeita tunteita. Tavallaan kyse on siis henkisen haban vahvistamisesta.

Kehollinen terapia on yhdessä työskentelyä

Martin painottaa, että psyko-fyysistä terapiaa toteuttavalla auttajalla on oltava koko ajan tuntuma siihen, miksi ja milloin harjoitteita tehdään.

– Kehollinen terapia on luovaa yhdessä työskentelyä, jossa myös potilaalla on lupa säännellä sitä mitä tehdään. Hänellä on myös lupa kieltäytyä esimerkiksi jostakin harjoitteesta. Vaikka houkuttelen ihmisiä pois mukavuusalueeltaan, niin koko ajan kuitenkin kunnioitan heidän itsemääräämisoikeuttaan.

Ei ole enää outoa, että psykologi työskentelee kehon kanssa.

Martin ihmettelee sitä, miksi keho on pelottava asia monelle mielenterveysalan ammattilaiselle. 

– Juhlapuheissa muistetaan painottaa, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, käytännössä se ei tunnu näkyvän yhtään missään. Kun aloitin, niin sain kommentteja, että miksi jotain hengitystä ohjaat, muista nyt pysyä lestissäsi.

Viimeisen parin vuoden aikana asiantila tuntuisi kuitenkin muuttuneen. Outous siitä, että psykologi työskentelee kehon kanssa, tuntuu kadonneen, Minna Martin kertoo havainneensa.

Seksuaalisuus ja sukupuolisuus ovat vahvasti kehollisia

Psykologi ja psykoterapeutti Aleksi Jalava on erikoistunut erityisesti seksuaali- ja sukupuoli- identiteetin sekä seksuaalisten ongelmien kysymyksiin.

– Seksuaalisuuden ja seksuaali-identiteetin liittyminen kehoon on tietysti moninaista. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on paljon suurempi riski erilaisiin mielenterveyden ongelmiin, kuten ahdistukseen ja masennukseen. Heillä saattaa olla myös kehosuhde- tai syömishäiriöongelmia. 

Esimerkiksi homomiehet kärsivät Jalavan mukaan usein erilaisista kehonkuvaongelmista, koska alakulttuuri on hyvin kehokeskeinen. Myös omaan seksuaalisuuteen varhaisissa kasvu- ja kehitysvaiheissa liittynyt häpeä saattaa myöhemmin elämässä näyttäytyä muun muassa tällä tavalla.

Transihmiset kärsivät usein kehoristiriidasta, dysforiasta. 

– Keho voi olla ulkopuolisten mielestä ihanteellinen mies- tai naistyypillinen keho, mutta se ei ole se, jossa ihminen kokee olevansa kotonaan. Keho ei ilmennä omaa sisäistä sukupuolikokemusta.

Jalavan mukaan on eri asia käsitellä seksuaaliasioita identiteettitason ilmiöinä kuin seksielämän ongelmia. Seksi on se mitä ihminen tekee, seksuaalisuus on sitä, mitä ihminen on. 

– Molemmat ovat tärkeitä, keho liittyy isosti sekä ihmisen sukupuoli- että seksuaali-identiteettiin. Kuitenkin vain toiminnallisen seksuaalisuuden asiat ovat olleet suomalaisten psykoterapeuttien mukavuusaluetta, seksuaalisen identiteetin kysymykset ovat jääneet vähälle huomiolle tai niihin on pitkään liittynyt patologisointia, toiseuttamista tai stigmatisointia. 

On eri asia käsitellä seksuaaliasioita identiteettitason ilmiöinä kuin seksielämän ongelmia.

Jalavan mukaan harva tulee vastaanotolle juuri seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiin liittyvän ongelman takia sinänsä. Sen sijaan voidaan tulla esimerkiksi ahdistuksen tai masennuksen takia.

– Terapiassa voidaan tutkia, miten se liittyy tai on liittymättä seksuaali- tai sukupuoli-identiteettiin. Ihminen on voinut joutua kätkemään tunteita vaikka murrosiässä. Myöhemmän elämän ahdistukset voivat olla varhain opittuja toimimattomia keinoja tulla toimeen vaikeiden tunteiden kanssa aikana, jolloin ihminen on salannut seksuaalisen suuntautumisensa tai sukupuolikokemuksensa. 

Terapiassa opetellaan itsemyötätuntoa ja lempeyttä omaa itseä kohtaan ja esimerkiksi sukupuolenkorjausprosessissa olevien kohdalla opetellaan tavat, miten pärjätään juuri sen hetkisen kehon kanssa eli miten voidaan hallita kehodysforiaa kaikkine lieveilmiöineen.

Syömishäiriö on monimutkainen kehon ja mielen sairaus

Syömishäiriöitä pidetään usein mielen sairautena, mutta pelkästään sitä ne eivät ole, sanoo psykologi, psykoterapeutti Monica Ålgars. Ålgars on työskennellyt koko uransa syömishäiriöiden parissa kliinikkona, tutkijana ja kouluttajana.

– Syömishäiriöt ovat valtavan kompleksisia, niihin liittyy myös paljon biologiaa ja fysiologiaa. Mutta kyllä niihin liittyy myös paljon psykologisia tekijöitä.  

Sama monitasoisuus koskee syömishäiriöiden hoitamista. Niitä ei yleensä voi hoitaa pelkästään psykologian tasolla, muttei myöskään pelkästään syömisen kautta. Hyvään hoitoon kuuluu sekä syömishäiriöiden psykologisten funktioiden ymmärtämistä ja työstämistä, että konkreettisiin oireisiin ja syömiseen keskittymistä.

Kehonkuvaproblematiikka liittyy usein syömishäiriöihin.

– Esimerkiksi anoreksiassa ja bulimiassa on keskeisesti mukana käsitykset omasta kehosta ja vaikea suhde siihen. Yleensä ollaan todella tyytymättömiä omaan kehoon, ja tyytymättömyys liittyy oleellisesti omanarvontunteeseen. Kehonkuva voi olla myös vääristynyt. Monella myös ulkonäköpaineet vaikuttavat.

Psykologeilla on Ålgarsin mukaan tärkeä rooli syömishäiriöiden ja kehonkuvaongelmien hoidossa. 

– Näitä ongelmia voi lähestyä monilla menetelmillä, vaikka kyse onkin vaikeasta asiasta. Esimerkiksi on mahdollista työstää kehoon, syömiseen ja omaan itseen liittyviä ajatuksia, tunteita ja lisäksi hyödyntää kokemuksellisesta puolta. Voidaan myös työstää toiminnan puolta eli sitä, miten kehoaan kohtelee. 

Keholla voi olla ylikorostunut merkitys omanarvontunteelle.

Kun työstetään asiakkaan sisäistä puhetta liittyen kehoon, niin pyritään ymmärtämään kehon ylikorostunutta merkitystä omanarvontunteelle. 

– Pohditaan, mistä kaikesta muusta omanarvontunne voisi koostua. Voidaan myös tehdä harjoituksia: läsnäoloa kehossa, kehon kokemusta, tutustumista omaan kehoon, sen tarpeiden tunnistamista tai missä tilanteissa on hyvä olla omassa kehossa.

Syömishäiriöiden uusi Käypä hoito -suositus on julkaistu tänä syksynä. Suositusta on ollut mukana laatimassa Monica Ålgars kahden muun psykologin, Katarina Meskasen ja Emma Sauren kanssa. Suositus sisältää paljon tietoa syömishäiriöiden psykososiaalisista hoidoista, sekä materiaaleja ja menetelmiä psykologien kliinisen työn tueksi.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 3/2024.