Käyttäytymistiede ilmastonmuutoksen ratkaisijana?

Kyse on arvo-toiminta-kuilusta eli siitä, että ihminen ei toimi arvojaan vastaavalla tavalla. Ilmastonmuutokseen liittyen ilmiöstä käytetään termiä ”green gap”, vihreä kuilu.

Arvo-toiminta-kuilussa ei ole kyse välttämättä siitä, etteivätkö ihmiset haluaisi toimia arvojensa mukaisesti. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta myönteisten valintojen tekeminen on usein vaikeaa monenlaisista syistä. Kaupassa moni joutuu valitsemaan edullisen tuotteen ilmastoystävällisen tuotteen sijaan. Vaikka sähköautot alkavat olla samoissa hinnoissa kuin polttomoottoriautot, taloyhtiön pihalla ei ole mahdollista sujuvasti ladata omaa autoaan yhteiskäyttöisellä latausasemalla. Kierrätyksen sujumattomuus, kuten liian harvoin tyhjennetyt kierrätyspisteet lannistavat tehokkaasti intoa toimia ilmaston kannalta myönteisesti.

Käyttäytymistä on vaikea muuttaa

Käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa, sen tietävät kaikki. Käyttäytymisen ohjaaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sellaisella tavalla, että ihmiset kokevat sen hyväksyttäväksi ja oikeudenmukaiseksi ei ole yhtään helpompaa. Esimerkiksi veronkorotuksiin perustuvat ratkaisut vaikkapa kulutus- ja liikennekäyttäytymisen ohjaamisessa koetaan usein vastenmielisinä ja ne voivat asettaa vähävaraisemmat eriarvoiseen asemaan. Ilmastonmuutosta hillitsevän käyttäytymisen edistämiseksi kannattaisi hyödyntää tietoa ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavista asioista. Kyse on usein valinnoista, päätöksenteosta. 

Ihminen ei kuitenkaan ole rationaalinen päätöksentekijä. Päätöksentekoon vaikuttavat lukuisat asiat, kuten tilanne, tunteet, vireystila ja itsesäätelyn resurssit päätöksenteon hetkellä. Päätöksiä on usein helpompi tehdä asioista, joiden hyödyt ja haitat ovat havaittavissa välittömästi, eikä vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. 

Tutkimusten mukaan ilmaston kannalta kestävämpää käyttäytymistä saadaan aikaiseksi tuottamalla yksilölle positiivisia tunteita,
kuten iloa ja ylpeyttä.

Erityisesti tilanteissa, joissa päätöksenteko perustuu nopeaan, intuitiiviseen ja suurelta osin tiedostamattomaan ajatteluun, käyttäytymiseen vaikuttavat erilaiset ajattelun virheet tai kognitiiviset vinoumat. Kognitiivisista vinoumista yhtenä esimerkkinä on halu välttää tappioita. Tutkimusten perusteella tappion aiheuttama psyykkinen kärsimys on kaksi kertaa voimakkaampaa kuin voiton tuottama hyöty ja siksi tappioiden välttäminen ohjaa päätöksiä voimakkaammin. Myös konteksti vaikuttaa; ihmiset pitävät ilmastonmuutosta todellisempana uhkana, jos asiasta kysytään heiltä kuumana ja aurinkoisena päivänä kuin viileänä ja sateisena. 

Tyypillisiä keinoja, joilla ihmisten käyttäytymiseen pyritään vaikuttamaan, ovat muun muassa tunteisiin vetoaminen, sosiaaliset kannusteet sekä valinta-arkkitehtuurin muokkaaminen. Oivallinen esimerkki tunteisiin vetoamisesta on hampurilaisravintolan mainostama onnellinen ateria. Myös me tutkijat usein vetoamme ihmisten tunteisiin, kun me kerromme kuinka epäterveellistä tai vaarallista jokin tutkimusten perusteella on. Onnellinen ateria saa ihmiset hyvälle mielelle ja houkuttelee, kun taas terveyskampanjoiden pelottelu lähinnä aktivoi asian välttelemiseen tähtääviä selviytymisstrategioita.

Myös ilmastonmuutoksesta viestiminen herättää usein pelkoa tulevaisuudesta. Esimerkiksi kierrättäjä ei aina hyvin tiedä, minkä väristä muovia kierrätysastiaan saa laittaa. Tuhoutuuko maailma, jos musta muovi menee väärään laatikkoon? Jos kierrättäjän motivaatio on valmiiksi heikko ja valintatilanne monimutkainen, lopputuloksena saattaa olla, että kierrättäjä joutuu valitsemaan sattumanvaraisesti ja sen jälkeen yrittää olla ajattelematta koko asiaa, vaikka edelleen tuntuu pahalta. 

Tuhoutuuko maailma, jos musta muovi menee väärään laatikkoon?

Tunteet vaikuttavat myös siihen, millaiset kognitiiviset vinoumat ohjaavat päätöksentekoa. Esimerkiksi surullisena ihmiset valitsevat vieläkin todennäköisemmin pienen palkkion nyt kuin suuren myöhemmin. Yhä useampi tutkimus osoittaa, että ilmaston kannalta kestävämpää käyttäytymistä saadaan aikaiseksi tuottamalla yksilölle positiivisia tunteita, kuten iloa ja ylpeyttä.

Vapauden säilyttävä valintatilanne

Valinta-arkkitehtuurilla tarkoitetaan ympäristöä tai tilannetta, jossa ihmiset tekevät valintoja. Valinta-arkkitehtuuri voi olla muodostunut ilman kummempaa mietintää tai se voi olla tietoisesti suunniteltu. Paljon käytetty esimerkki on lounasruokalan linjasto. Tarjolla olevat ruokalajit voi järjestää esille monin eri tavoin. Joidenkin tutkimusten mukaan ihmiset täyttävät jopa yli puolet lautasestaan jo kolmella ensimmäiseksi asetetulla ruokalajilla. Suunnittelemalla ruokalajien esillepanoa voidaan siis vaikuttaa ruokailijoiden valintoihin. Näin voidaan ohjata tekemään terveellisempiä, ilmastoystävällisempiä tai luonnon monimuotoisuuden kannalta edullisempia valintoja.

Nytky on valinta-arkkitehtuurin muokkaamista tietoisesti siten, että ohjataan yksilö tekemään tietynlainen valinta. Nytky on oman tutkimusryhmämme suomennos Richard Thalerin ja Cass Sunsteinin alkuperäisestä termistä nudge, josta käytetään suomeksi myös ilmaisua tuuppaus. Vakiintunutta termiä ei vielä suomessa ole.

Vapauden säilyttäminen on keskeistä nytkyn määritelmässä. Yksilöä siis vain ohjataan tiettyyn suuntaan helpottamalla toivotun valinnan tekemistä, mutta ei estetä valitsemasta toisin. Toisin valitsemisesta ei saa seurata yksilölle merkittäviä taloudellisia tai muita kustannuksia. Toivotulla valinnalla tarkoitetaan yleensä yksilön itsensä kannalta hyödyllistä vaihtoehtoa, joka perustuu tieteelliseen tietoon. Nytkyt voivat olla esimerkiksi muutoksia fyysiseen ympäristöön, oletusvalinnan vaihtamista tai tiedon jakamista siitä, mitä muut tekevät. 

Ilmastonmuutoksen hillitsemistä käyttäytymistieteen keinoin

Uusi Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama tutkimushanke etsii käyttäytymistieteeseen perustuvia ratkaisuja ihmisten ohjaamiseen kohti ilmastonmuutosta hillitseviä toimia. Nudge-teoria on keskeisessä roolissa. Hanke on nimeltään Ilmastotuuppaus: Kasvihuonepäästöjen vähentäminen ja hiilinielujen vahvistaminen yhteisöllisesti käyttäytymistieteellisin ohjauskeinoin (CLIMATE-NUDGE).

Hankkeessa päästöjen vähenemistä liikenteessä tavoitellaan muun muassa ohjaamalla työ- ja koulumatkaliikennettä kestävämpiin kulkumuotoihin, kuten pyöräilyyn ja kävelyyn. Hiilinielujen käyttöä optimoidaan puolestaan helpottamalla yksityisten metsänomistajien päätöksentekoa metsänhoidollisten toimenpiteiden valinnassa. 

Sekä liikenteessä että metsänhoidossa keskeisten sidosryhmien kanssa tunnistetaan valinta-arkkitehtuurista kohtia, joihin vaikuttamalla voitaisiin muuttaa käyttäytymistä ilmaston kannalta myönteisempään suuntaan. Sidosryhmien kanssa yhteiskehitellään nytkyjä eli tuuppauksia, joita testataan esirekisteröidyillä koeasetelmilla.

Näinkö yksinkertaista se on?

Ei tietenkään. Jos ilmastonmuutoksen hillitseminen olisi näin yksinkertaista ja helppoa, se olisi tehty jo. Yksi nytky ei riitä, mutta pienistä muutoksista voi kasvaa suurempi muutos. Nyt tarvitaan oivalluksia, luovuutta ja skaalautuvuutta. Ymmärrys siitä, mikä ohjaa ihmisten käyttäytymistä, on keskeistä. 

Helppoudestaan ja edullisuudestaan huolimatta nytkyihin liittyy haasteita. Tätä tekstiä lukiessa monelle on ehtinyt nousta mieleen useita jo pelkästään etiikkaan liittyviä kysymyksiä. Millaiset nytkyt ovat oikeudenmukaisia tai sosiaalisesti hyväksyttäviä? Voidaanko yksilöä ohjata pyöräilemään ja siten vähentämään päästöjä, jos edun saavatkin muut tienkäyttäjät tai tulevat sukupolvet? 

Usein nytkyjen kohteena olevat huomaavat, että heihin pyritään vaikuttamaan. Täytyykö heidän tietää miksi? Mitä jos vanhemmat luulevat, että heidän lapsiaan ohjataan koulumatkapyöräilyyn terveyssyistä, vaikka taustalla olisi myös ilmastonmuutoksen hillitseminen? Saako ilmastonmuutoksen kieltäjien käyttäytymistä ohjata nytkyillä?

Ihminen ei ole rationaalinen päätöksentekijä.

Nytkyjen vaikutus myös hiipuu ajan myötä, ellei sitä vahvisteta tai käyttäytymisestä muodosteta sosiaalista normia. Nytkyjen kehittäminen yhdessä niiden kohteena olevien kanssa voi auttaa tuottamaan kestävämpiä ja hyväksyttävämpiä ratkaisuja. Toisaalta nytkyjen vaikutukset eivät välttämättä aina ole pelkästään hyviä. Esimerkiksi tieto siitä, paljonko naapurustossa käytetään energiaa, saattaa ohjata paljon kuluttavia vähentämään kulutustaan, mutta samalla vähän kuluttavat saattavatkin ajatella itsellään olevan varaa lisätä kulutusta.

Nytkyt ovat kaiken kaikkiaan pehmeitä keinoja, jotka eivät pakota muutokseen. Kaikkea käyttäytymistä ei voida ohjata pelkästään näin, vaan tarvitaan myös muita keinoja, kuten lakeja ja veroja. Nytkyt voivat tarjota näiden rinnalle lisää työkaluja ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. 

Rohkeasti viheliäisen ongelman kimppuun

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on niin sanottu wicked problem eli viheliäinen ongelma. Viheliäistä ongelmaa on vaikea ratkaista johtuen muun muassa siitä, että siihen liittyy asioita, joita ei täysin tunneta, näkemykset ongelman luonteesta vaihtelevat tai se liittyy monimutkaisilla tavoilla muihin haasteellisiin ilmiöihin. Tällaisen ongelman ratkaisemiseen ei pelkkä käyttäytymistieteellinen tieto ja ymmärrys riitä; tuskin mikään tieteenala yksinään pystyy ratkaisemaan ilmastonmuutosta. 

Tämän vuoksi myös Ilmastotuuppaus-hankkeessa on mukana useiden eri tieteenalojen edustajia. Psykologien lisäksi ongelmaa ovat ratkaisemassa mm. filosofian, sosiologian, taloustieteen, ympäristötieteiden ja terveystieteiden asiantuntijoita. Hankkeeseen tutkijoita Turun yliopistosta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Suomen ympäristökeskuksesta, Pellervon taloustutkimus ry:stä, Itä-Suomen yliopistosta ja Työterveyslaitokselta.

Työterveyslaitoksella teimme alkumittauksen syksyllä 2020, rohkeasti jo ennen hankkeen alkua. Silläkin uhalla, että vaikuttaisin käyttäytymiseenne ennen esirekisteröidyn intervention aloittamista, totean että 60 % suurissa kaupungeissa työskentelevistä psykologeista käyttää kesäkelillä työmatkallaan pääasiallisesti kestäviä kulkumuotoja eli kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä. Päästöjen vähenemisen lisäksi pyöräilyn ja kävelyn terveyshyödyt ovat liikenteen terveyshaittoja suuremmat Suomen ympäristökeskuksen mukaan. Minä päivänä sinä voisit ensi viikolla mennä töihin pyörällä tai kävellen?

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2021.