Kattavasti autismikirjon hoidosta

1950-luvulla puhuttiin autismin yhteydessä jääkaappiäideistä ja varhaisen vuorovaikutuksen ongelmista. Nykykäsitys autismikirjosta on hyvin erilainen. Autismikirjo on nykytietämyksen mukaan erittäin monimutkainen ja moninainen kehityksellinen ongelma, joka sisältää neurobiologisia, kognitiivisia ja tunneperäisiä yksityiskohtia. Autismikirjon kriteerit ovat yhä tarkentumassa diagnoosijärjestelmien kehittyessä.

Psykologian tohtori, dosentti, johtava psykologi ja psykoterapeutti Tero Timonen on kahden autismikirjoa käsittelevän teoksen pääkirjoittaja ja toimittaja. Kirjojen muut kirjoittajat ovat lääketieteen, psykoterapian ja toimintaterapian asiantuntijoita.

Autismikirjo-teoksessa on vahva lääketieteellinen ja käyttäytymistieteellinen painotus. Teos on jaettu viiteen osaan, joissa käsitellään muun muassa autismikirjon käsitteen historiaa, autismikirjon ongelmakokonaisuutta, käyttäytymisanalyysiä sekä autismikirjon terapia- ja kuntoutusmalleja. Teos on hyvin perusteellinen ja esittelee runsaasti kuntoutuksen taustalla olevia teoreettisia näkemyksiä ja tutkimustuloksia erityisesti käyttäytymistieteen, sovelletun käyttäytymisanalyysin sekä kognitiivisen käyttäytymisterapian näkökulmista. Mainitut menetelmät ovat olleet kuntoutustulosten kannalta toimivia ja muodostavat perustan lähes kaikille käytössä oleville autismikirjon kuntoutusratkaisuille. Teoksen lähdeluettelo kokoaa autismikirjoon liittyvän kirjallisuuden hyvin kattavasti.

Autismikirjon kuntoutusmenetelmät -teoksessa esitellään erilaisia autismikirjon hoidon menetelmiä käytännönläheisesti. Sovelletun käyttäytymisanalyysin lisäksi esitellään muun muassa ryhmäkuntoutusta, vanhempainohjausta sekä aistinsäätelyn vaikeuksien kuntoutusta. Teos sisältää myös erittäin tärkeän kappaleen, joka on kirjoitettu autismikirjon henkilön vanhemman näkökulmasta. Kappaleessa kuvataan vanhempainohjauksen merkitystä ja perheen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioimisen tarvetta.

Nämä teokset ovat tärkeä lisä etenkin lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten kirjahyllyyn, sillä autismikirjon varhainen tunnistaminen on keskeistä. Nykytutkimusten mukaan 2–4-vuotiaiden autismikirjon riskilasten kuntoutus on kaikkein vaikuttavinta. Autismikuntoutus vaatii moninaista tietoa, käytännön kokemusta, laajaa yhteistyöverkostoa sekä arvostusta autismikirjon henkilöiden erityisominaisuuksista. Autismikirjon piirteiden ymmärtäminen on merkityksellistä, jotta vältettäisiin virheelliset tulkinnat henkilön käyttäytymisestä. Nykytutkimuksen valossa voidaan esimerkiksi kumota väitteet, etteivät autismikirjon henkilöt välitä toisista ihmisistä tai että haastava käyttäytyminen olisi täysin ennakoimatonta. 
Kirjoittaja Anne Ahokas on Pohjois-Karjalan alueella työskentelevä psykologi.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2020.