Kaikki ruskan sävyt

Ihmissuhteet ovat kuin ostot-tv:stä hankitun monitoimikoneen bonuksena saadut vaihtoterät. Kahden kiireisen ihmisen elämän yhteensovittaminen epäonnistuu, kun kaikesta tulee ikuista aikatauluttamista. Psykologi Otso Lensun esikoiskirjassa kuvataan onnettomuudesta toipumisen prosessia, muistin toimintaa sekä nuorten aikuisten ihmissuhteita tässä ajassa. 

Otso Lensu (s. 1994) on Tampereen yliopistosta valmistunut psykologi. X-sukupolven edustajana luin kirjaa millenniaalin kirjoittamana, joksi Lensu IG-tilillään tunnustautuu. Identifioidun jossain määrin jopa kirjassa mainituksi ”konservatiiviseksi mulkuksi”. Sukupolvien väliset erot kuitenkin aidosti kiinnostavat ja eteenkin oman ammattikuntani edustajien osalta.

Paljon löytyi tuttua. Kirjan ihmissuhdekuviot ja keskustelut toivat elävästi mieleen oman opiskeluaikani 1990-luvun Jyväskylässä. Olemme pohtineet ihan samoja aikuistumiseen liittyviä kysymyksiä silloinkin ja tietysti itsestä etäännyttävästi, ylätason ammatillisia termejä käyttäen. Ahdistus ja stressi mainittiin kirjassa usein. ”Jatkuva väsymyksestä, kiireestä ja stressistä puhuminen oli selkeästi korvannut sukupolvellemme aiemman säästä puhumisen.”

Epäilen, että tie- ja kaupunkisuunnittelun alalla työskentelevä kirjan kertoja, käyttäisi oikeasti näin psykologisoivaa kieltä. Kertoja kuvaa havainneensa, ettei ”ahdistuneisuus tee minusta ahdistunutta.”

Kirjassa kuvattiin muistin toimintaa, mutta myös maailman muuttumista ja sitä, ettei meidän muistimme pysy muutoksen perässä. Aivomme eivät ole kehittyneet seulomaan oleellista tästä kaikesta informaatiosta.

Kertojan, Teon ja Miian välisiä pohdintoja olisi lukenut mielellään lisää. Ystävykset keskustelevat siitä, kuinka ”internet on pilannut meiltä asioiden muistelemisen”. Kun objektiivinen totuus voidaan selvittää pikaisesti puhelimesta, ei enää herää keskustelua siitä, miten asiat mahtoivat olla. Ei enää tarvitse muistella asioiden laitaa kollektiivisesti, kun asioiden oikeellisuuden voi saman tien tarkistaa. Koska pystymme helposti tarkistamaan faktat, on keskustelu siirtynyt enemmän siihen, miltä asiat tuntuvat.  Objektiivisten faktojen saatavuus nostaa henkilökohtaisen kokemuksen tärkeyttä eli subjektiivisuutta. Kokemuksellisuus onkin lisääntynyt nuorempien sukupolvien osalta. Kollektiivinen yhdessä muistelu lisää myös yhteisöllisyyttä. Ehkä menneiden muistelu on vahvistanut yhteyttä toisiimme.

Internet on pilannut meiltä asioiden muistelemisen

Paljon on keskustelu myös siitä, etteivät nuoremmat enää jaksa lukea kokonaisia kirjoja.  ”En olisi odottanut, että olisit lukenut Beckettiä”. ”En olekaan, enkä Proustiakaan. Ainoastaan toisen teoksen, joissa näihin kumpaakin viitattiin”. ”Myöhemmin hän paljasti minulle jaksaneensa lukea kaksia ensimmäistä osaa fyysisinä kirjoina, minkä jälkeen oli kuunnellut loput äänikirjoina kotitöiden ja liikunnan harrastamisen ohessa”. 

Kirjassa viljeltiin hyviä aforismin tyyppisiä anekdootteja kuten ”merkityksellisyys on uusi seksi”. ”Odottaminen on kokemisen antiteesi. Tapahtumattomuuden takapiha, jonka kuihtuneiden lehtien seasta itsemme kerta kerran jälkeen löydämme.”

Hyvää pohdintaa normaaliudesta, erilaisuudesta, itsensä määrittelystä, epävarmuuden sietämisestä. Ei myöskään kannata ajatella liikaa sitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Kirjassa käsiteltiin myös sukupuolten moninaisuutta, johon kirjan nimikin viittaa. Kirjassa oli hyviä aineksia ja todellakin kaikkia värejä. Kirjan yksityiskohdat huvittivat, kuten terveydenhuollon odotustilaan liittyvät huomiot potilastietojärjestelmään liittyvistä harmeista ja halvalla saadusta luennoitsijasta, jotta luennon jälkeiseen tilaisuuteen oli voitu ostaa enemmän olutta. Sivuosaan jäänyt neuropsykologi oli stereotyyppisesti miellyttävästi hymyilevä, vaalea ja pitkätukkainen, tyylikäs nainen, jonka ”sateenkaarenväriset korvakorut muistuttavat huomattavasti naisen sukuelintä” ja joka olisi voinut menestyä myös ”äänikirjojen lukijana”.

Rakenne ja kieli toimivat sinänsä hyvin. Ehkä kirjoittaja olisi voinut keskittyä syvemmin muutamaan pääteemaan. Kirja oli hyvä kuvaus nuorten aikuisten siirtymisestä aikuisuuteen tässä ajassa. Kannen ulkoasu on tyylikäs, Juuli Miettilän käsialaa.

Kirjaesittelyn kirjoittaja on neuropsykologi ja kliininen mielenterveyspsykologi.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 4/2024.