Jännittämisestä käytännönläheisesti

Saa jännittää – jännittäminen voimavarana on psykologi, psykoterapeutti ja fysioterapeutti Minna Martinin neljäs kirja. Kirja on suunnattu jännittäjille, ja niin kuin nimikin jo kertoo, se pyrkii normalisoimaan jännittämisen kokemuksia. 

Kirjan tekstistä aistii Martinin pitkän kokemuksen jännittäjäryhmien ohjaajana, kouluttajana ja psykoterapeuttina. Martin ei tyydy tarkastelemaan jännittämistä pelkästään pinnallisten oireiden tasolla, vaan hän avaa lempeällä ja hyväksyvällä otteella jännittämisen taustalla olevia tekijöitä. 

Martin aloittaa kirjansa kertomalla jännittämisen yleisyydestä ja siitä, miten jännittäminen vireyttää kehon ja mielen, ja lukija pääsee arvioimaan oman jännittämisensä voimakkuutta eri tilanteissa. Martin kuvaa, että moni jännittää ulkonaisesti tavallisia tilanteita. Psykoterapeutin tietämyksellä hän kirjoittaa, että jännitys voi joskus peittää alleen erilaisia vaikeita tunnekokemuksia, ja ihmisen voi olla helpompi kokea jännitystä kuin kohdata käsittelemättä jääneitä pelkoja. 

Kirjassa on oma lukunsa perimän ja persoonallisuuden vaikutuksista jännitykseen, sekä toinen luku siitä, miten elämänkokemukset ja ympäröivä kulttuuri voivat lisätä jännitysoireilua. Kirjassa esitellään myös, miten suhteessa olon mallit vaikuttavat, mm riippuvuuteen kasvattava vanhemmuustyyli, liialliseen pärjäämiseen ohjaaminen, kriittisyys tai laiminlyönti. Monelle jännittäjälle on myös varmasti hyödyllistä lukea jännittämisestä vaikeiden tunteiden suojana sekä siitä, millaisia keinoja jännittäjät käyttävät yrittäessään selvitä erilaisista vaikeista tilanteista. 

Kirjasta kolmannes käsittelee sitä, mitä jännittämiselle voi tehdä: harjoitella sen kesyttämistä omin avuin, miten vanhempi voi tukea jännittävää lastaan sekä miten jännittämistä voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa. Martin kannustaa jännittää altistamaan itseään jännittäville tilanteille, opettaa rentoutumisen ja rauhoittumisen keinoja sekä itsemyötätunnon lisäämistä. Martin ohjeistaa myös, miten suoriutumistilanteisiin voi valmistautua.

Martinin tärkeä viesti on, että jännittäminen ei ole pelkästään yksilöiden ongelma, vaan koko yhteiskunnan tulisi muovautua niin, että jännittäminen hyväksytään sekä jännittävissä tilanteissa tuetaan. Kirjan loppusanoissa jännittäjäryhmän käynyt kuvaa kokemustaan niin, että hän on ryhmässä oppinut näkemään jännittämisen uusin silmin, ja jännittämisen tunteesta on tullut hänelle tavoite ja energiaa antava voimavara esiintyessä ja muissa haasteissa. Kirja sopii mielestäni kenen tahansa jännitystä kokevan luettavaksi, mutta erinomaisen hyvin myös oma-apumateriaaliksi esimerkiksi terapian tai muun hoidon rinnalle. Teksti on helppolukuista ja se sopii erityisen hyvin toisen asteen opiskelijoille, jatko-opiskelijoille ja työelämässä oleville. Kirjan yhdessä luvussa on huomioitu myös jännittävän lapsen vanhemmat, ja vaikka teksti muuten onkin suunnattu jännittäjälle itselleen, kirjan lukeminen voi auttaa vanhempia tukemaan lasta itsesäätelytaitojen kehittymisessä.