Itsereflektio on avain erilaisuuden ymmärtämiseen

Psykologi, kehittämispäällikkö Antti Klemettilä THL:stä toteaa, että väestön monimuotoistuminen on tullut viimeisen 10 vuoden aikana näkyvämmäksi ja että kehitys todennäköisesti jatkuu. Klemettilä kuitenkin haastaa ajatuksen siitä, että monimuotoisuus olisi jotain uutta Suomessa.

– Täällä on ollut vallalla käsitys, että elämme yksikulttuurisessa maassa. Sehän ei pidä paikkansa. Meillä on ensinnäkin oma alkuperäiskansa, saamelaiset, sitten on romaneita, suomenruotsalaisia ja afrosuomalaisiakin on ollut ehkä jopa satoja vuosia. Olemme rakentaneet nykyisiä järjestelmiä sellaisella naiivilla käsityksellä, että olemme kaikki samanlaisia, vaikka emme ole.

Olemme rakentaneet nykyisiä järjestelmiä naiivilla käsityksellä, että olemme kaikki samanlaisia, vaikka emme ole.

Kun psykologin asiakkaaksi tulee erilaisesta etnisestä taustasta oleva asiakas, niin Klemettilä varoittaa lähtemästä liikkeelle ainakaan oletuksesta, että kulttuuritausta, lähtömaa tai uskonto vaikuttaisi oleellisesti henkilön ongelmiin.

– Ajatellaan, että on jotenkin tärkeätä, että tämä ihminen tulee Irakista tai että hän on muslimi, mutta jos kyseessä olisi valkoihoinen suomalainen asiakas, niin emme miettisi lainkaan uskontoa. Ja myös maahanmuuttajan vointiin voi vaikuttaa taustaa enemmän vaikkapa sosioekonomiset tekijät kuten köyhyys tai vaikeus työllistyä.

Klemettilän erikoisaloja ovat muun muassa kulttuuripsykologia sekä kulttuurien välinen psykoterapia ja asiakastyö.

Stereotypia on aivojen oikopolku

Klemettilän mukaan kaikki ihmiset väistämättä luokittelevat muita stereotyyppisesti.

– Stereotypiat ovat aivojen oikopolku. Niitä ei voi estää tulemasta myös työskentelyyn mukaan. Esimerkiksi yksi yleinen stereotyyppinen yleistys on, että länsimaissa eletään individualistisessa kulttuurissa ja muualla yhteisöllisessä. Se voi päteä osittain, mutta ei aina.

Mikroaggressiosta puhutaan silloin, kun teemme huomaamattomia loukkaavia tekoja tai kommentteja toista kohtaan. 

– Ne ovat usein tulkinnanvaraisia, joten niitä on vaikeaa nimetä suoraan rasismiksi tai syrjinnäksi, kuten että kysytään, mistä olet kotoisin, jos toinen on tummaihoinen. 

Meillä ei todennäköisesti ole yhtään romani- tai saamelaistaustaista psykologia.

Mikroaggressiot voivat olla hyvin loukkaavia, sillä kun ihminen kuuluu vähemmistöön, on hän huonommassa valta-asemassa ja kokee jo valmiiksi vähemmistöstressiä ja stereotypiauhkaa. 

Klemettilä huomauttaa, että yksi osoitus syrjivistä rakenteista on, että meillä ei todennäköisesti ole yhtään romani- tai saamelaistaustaista psykologia.

– Monet psykologit myös uskovat olevansa hyvinkin sensitiivisiä oman koulutuksensa ja arvoliberaalin maailmankuvansa kautta. Kuitenkin he siinä kuin muutkin ihmiset käyttävät stereotypioita ja mikroaggressioita.

Katse suunnattava itseen

Suhtautumisessa muihin kulttuureihin Klemettilä neuvoo ennen muuta harjoittamaan itsereflektiota. 

Itsereflektiosta lähtevät liikkeelle myös kulttuurisen kompetenssin koulutukset. Sellaiset tosin toistaiseksi puuttuvat suomalaisesta psykologin peruskoulutuksesta. 

– Tällä hetkellä ilmeisesti ainoastaan Turun yliopisto tarjoaa syventävissä opinnoissa vapaaehtoisen kulttuuripsykologian kurssin. Se onkin ollut suosittu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa psykologi ei voi työskennellä, jos hän ei ole käynyt jonkinlaista kulttuurisen kompetenssin koulutusta. 

Yhdysvalloissa psykologi ei voi työskennellä, jos hän ei ole käynyt jonkinlaista kulttuurisen kompetenssin koulutusta.

Kulttuurisen kompetenssin koulutuksissa tarkastellaan sitä, miten oma kulttuuri vaikuttaa työskentelyyn. On paljon tutkimusnäyttöä siitä, että se todella vaikuttaa. 

– On esimerkiksi havaittu, että työntekijät muodostavat alitajuisesti harhaanjohtavan ennakkoasenteen tummaihoisia ja latinotaustaisia kohtaan. Eräässä tutkimuksessa laitettiin eri taustaisia ihmisiä kertomaan täsmälleen samat sanat psykiatrialle ja havaittiin, että ihonvärin muuttuessa muuttui myös diagnoosi. 

Klemettilän mukaan esimerkiksi ahdistus ja masennus on varsin suomalainen tapa ilmaista mielenterveyden kärsimystä. 

– Puhutaan paljon siitä, että maahanmuuttajat somatisoivat, kuitenkin on hyvin universaali tapa ilmaista kehon kautta myös mielen kärsimystä. Monet stressi- ja traumaoireet ovat hyvin kehollisia. On asioita, jotka ovat samat kaikissa kulttuureissa, kuten suru, viha ja pelko, mutta vaikka masennus sellaisena oireryppäänä kuin me sitä ajattelemme, ei ole samanlainen kaikissa kulttuureissa.

Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo olennaista

Klemettilä myöntää, että on haastava tehtävä onnistua ottamaan moninaisuus huomioon itsessä ja tutkittavassa sopivalla tavalla. Ainakin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon periaatteet ovat kohtaamisissa olennaisia. 

– Kohdataan samalla tasolla, puretaan valta-asetelmaa, ollaan aidosti läsnä, ei tehdä oletuksia. Erilaiset todellisuudet eivät sulje toisiaan pois. Verrattuna esimerkiksi lääketieteeseen, niin psykologiassa harva asia on aivan ehdoton, usein voi kysyä, että mitä itse olet mieltä asiassa. 

Aina pitäisi myös selittää mitä tehdään, miksi tehdään, ja minkälaiseen ajatteluun ja arvoihin tekeminen perustuu. 

– Pidämme monia asioita itsestäänselvyyksinä. Esimerkiksi oletamme, että psykoterapiaan tullut asiakas uskoo siihen, että puhuminen auttaa. Joskus on aloitettava selittämällä, että täällä ajatellaan, että puhuminen auttaisi. Rakennetaan siis kulttuurien välistä siltaa ja varmistetaan usein, onko asiakas samaa mieltä. Maahanmuuttaja voi olla hyvin kohtelias, eikä ala väittää vastaan – ja sitten ei vaan ilmesty seuraavalla kerralla paikalle. 

Maahanmuuttajat eivät käytä mielenterveyspalveluita yhtä paljon kuin kantasuomalaiset.

Klemettilä pohtii myös, palvelevatko nykyiset mielenterveyspalvelut koko moninaista kohderyhmää. Hänen mukaansa esimerkiksi THL:ssä on selvitetty, että maahanmuuttajat eivät käytä mielenterveyspalveluita yhtä paljon kuin kantasuomalaiset. 

– Pitkään meillä ei esimerkiksi ollut tiedossa yhtään maahanmuuttajataustaista, joka olisi käynyt Kelan kuntoutuspsykoterapiassa, vaikka Kela maksaa tulkin. Nykyään se väylä toimii vähän paremmin. Maahanmuuttajankin pitäisi oppia, mitä pitää sanoa, jotta pääsee kuntoutukseen.

Testit eivät aina yleistettävissä

Yksi vaikeus, jonka psykologi kohtaa työssään toisesta kulttuurista tulevan asiakkaan kanssa, on testien soveltuvuus.

– Termi ’test fairness’ tarkoittaa, että ihminen voi olla epäreilussa asetelmassa, jos ei ole esimerkiksi tottunut käyttämään kynää tai paperia, tai käyttämään kieltä, joka ei ole oma ensimmäinen tai toinen kieli, tai laittamaan yhteen asioita, joita yleensä laitetaan yhteen vain länsimaissa. 

Myös esimerkiksi asteikkoja käytetään eri tavalla eri maissa ja kysymyksiä voidaan ymmärtää suoraan väärin – esimerkiksi tulkki kääntää väärin. 

– Testit on validoitu jollakin tietyllä ihmisryhmällä, eikä niitä voi vain kääntää toiselle kielelle, silloin testi ei testaa sitä mitä sen pitäisi testata. Psykologit ovat usein puun ja kuoren välissä, koska heiltä pyydetään jatkuvasti arvioita. Usein on pyrittävä ottamaan selvää joustavalla tavalla kuten käyttää soveltaen useampia menetelmiä ja lisäksi vaikka laadullista arviointia. 

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 2/2024.

Lue myös:
Pitkä tie psykologiksi Suomessa
Ulkomaalaisen tutkinnon laillistaminen on monimutkaista