Vuonna 1999 julkaistussa artikkelissaan Kruger ja Dunning tutkivat, miten ihmisten subjektiiviset käsitykset omista taidoista vastaavat heidän objektiivista suoritustasoaan. Neljän kokeen sarja keskittyi huumorintajuun, loogiseen päättelyyn ja kieliopin hallintaan. Keskeinen hypoteesi oli, että koehenkilöt, joiden taidot ovat heikot, yliarvioivat systemaattisesti omia kykyjään suhteessa varsinaiseen suoriutumiseen. Tulokset osoittivat vankkaa tukea hypoteesille. Esimerkiksi heikoimpaan 15. persentiiliin sijoittuneet koehenkilöt arvioivat huumorintajunsa olevan hieman keskimääräistä parempi. Tämä omiin taitoihin liittyvä vinouma on myöhemmin tullut tunnetuksi Dunning-Kruger-ilmiönä.

Dunning-Kruger-ilmiön on useimmiten katsottu liittyvän tutkittavien metakognitiivisiin taitoihin. Näiden taitojen avulla yksilö pystyy ymmärtämään eroavaisuudet oikeiden ja väärien vastausten välillä. Metakognitiiviset taidot ovat edellytys hyvälle suoriutumiselle, mutta keskeisiä myös kyvylle arvioida realistisesti omaa suoriutumistasoa. Dunning-Kruger-ilmiö vaikuttaa olevan hyvä selitys sille, miksi asioista vain vähän tietävät ilmaisevat näkemyksensä usein suurella itsevarmuudella. Yksilöllisten persoonallisuustekijöiden tasolla Dunning-Kruger-ilmiön on havaittu korreloivan narsistisiin piirteisiin (Christopher et al., 2021) ja korostuneen intuitiiviseen ajattelutyyliin (Coutinho et al., 2021).

Dunning-Kruger-ilmiö on laajalti tunnettu ja havaittu eri osa-alueilla, liittyen esimerkiksi loogiseen, taloudelliseen ja kliiniseen päättelyyn. Tästä syystä ilmiön kiistanalaisuus saattaa tulla monelle yllätyksenä. Useat tutkimukset nimittäin päätyvät lopputulokseen, että ilmiö johtuu pitkälti tutkijoiden käyttämistä tilastomenetelmistä, eikä heijastele tutkittavien metakognitiviisisia taitoja (Gignac & Zajenkowski, 2020; McIntosh et al., 2022; Magnus & Peresetsky, 2022). Ongelmia aiheuttaa mittaamiseen liittyvä virhevaihtelu ja tästä seuraava tilastollinen regressio kohti keskiarvoa. 

Ulkopuolelta saatu palaute todennäköisesti tehostaa parhaiten oppimista.

Regressio kohti keskiarvoa tapahtuu, kun osallistujajoukosta valitaan äärijoukko jonkin tietyn muuttujan arvojen perusteella. Tästä seuraa se, että toistomittauksissa muuttujan arvot siirtyvät lähemmäksi populaation keskiarvoa. Dunning-Kruger-ilmiön kannalta tämä on kriittistä siksi, että subjektiivista itsearviota voidaan pitää objektiivisen suoriutumisen eräänlaisena toistomittauksena. Toisin sanoen ­– täysin teknisistä seikoista johtuen – erityisen heikosti suoriutuneiden tutkittavien subjektiivinen itsearvio poikkeaa aina kohti keskiarvoa. Yhteydet persoonallisuustekijöihin puolestaan selittyvät yleisillä minää tukevilla vinoumilla, mutta eivät välttämättä liity lainkaan tarkasteltavalle tehtävälle olennaisiin metakognitiivisiin prosesseihin.

Vaikka Dunning-Krugerin ilmiö ei olisikaan todellinen, tämä ei silti poissulje metakognitiivisten taitojen merkitystä. Kasvatuspsykologiassa ajatellaan usein, että realistinen käsitys omista taidoista on tärkeää oppimisen kannalta. Yan ja kumppanit (2023) kokosivat meta-analyysiin 26 eri tutkimuksen tulokset, jotka liittyvät korkeakouluopiskelijoihin. Tulokset osoittivat odotetusti, että itsearvioinnin lisääminen osaksi opetusta paransi oppimistuloksia. Efekti oli erityisen voimakas silloin, kun opiskelijat saivat osaamisestaan ulkopuolista palautetta (g = .66), verrattuna tilanteisiin, joissa he arvioivat omaa osaamistaan itse asettamillaan kriteereillä (g = .21). Ulkopuolelta saatu palaute todennäköisesti edistää parhaiten realistisia käsityksiä ja tehostaa näin oppimista.

Pieni epärealistinenkin itse-epäily voi motivoida tulokselliseen oppimiseen.

Opiskelijoilla on kuitenkin yleisesti ottaen taipumus yliarvioida omaa osaamistaan (g = .21) (León et al., 2023). On perusteltua kysyä, onko tämä taipumus aina huono asia. Onhan nimittäin myös tunnettua, että epärealistisetkin pystyvyysuskomukset voivat edistää motivaatiota ja sinnikkyyttä (Huang, 2016). Talsma ja kumppanit (2019) pyrkivät selvittämään tätä haastavaa kysymystä yliopisto-opiskelijoita (n = 207) koskevassa pitkittäistutkimuksessa. Erityistä tutkimuksessa oli, että siinä analysoitiin erikseen pystyvyysuskomusten tarkkuutta (accuracy) ja vinoutuneisuutta (bias) suhteessa varsinaiseen suoritustasoon. Aiempien tutkimuksen mukaisesti myönteiset pystyvyysuskomukset ennustivat parempia oppimistuloksia. Hieman yllättäen pystyvyysuskomusten realistisuudella ei ollut vaikutusta, mutta vinoutuneisuudella oli: Mitä enemmän omia kykyjä aliarvioitiin, sitä parempia oppimistuloksia saavutettiin. Vastaavasti, mitä enemmän omia kykyjä yliarvioitiin, sitä heikompia oppimistuloksia saavutettiin. Vaikka aiheesta tarvitaan lisää tutkimusta, vaikuttaa siltä, että pieni epärealistinenkin itse-epäily voi motivoida tulokselliseen oppimiseen.

Lähteet

• Christopher, K. I., P, P., & Herbert, H. S. (2021). Presence or absence of Dunning-Kruger effect: Differences in narcissism, general self-efficacy and decision-making styles in young adults. Current Psychology, 1-12.
• Coutinho, M. V., Thomas, J., Alsuwaidi, A. S., & Couchman, J. J. (2021). Dunning-Kruger effect: Intuitive errors predict overconfidence on the cognitive reflection test. Frontiers in Psychology, 12, 1040.
• Gignac, G. E., & Zajenkowski, M. (2020). The Dunning-Kruger effect is (mostly) a statistical artefact: Valid approaches to testing the hypothesis with individual differences data. Intelligence, 80, 101449.
• Huang, C. (2016). Achievement goals and self-efficacy: A meta-analysis. Educational Research Review, 19, 119-137.
• Kruger, J., & Dunning, D. (1999). Unskilled and unaware of it: How difficulties in recognizing one’s own incompetence lead to inflated self-assessments. Journal of Personality and Social Psychology, 77(6), 1121.
• León, S. P., Panadero, E., & García-Martínez, I. (2023). How Accurate Are Our Students? A Meta-analytic Systematic Review on Self-assessment Scoring Accuracy. Educational Psychology Review, 35(4), 106.
• Magnus, J. R., & Peresetsky, A. A. (2022). A statistical explanation of the Dunning–Kruger effect. Frontiers in Psychology, 13, 1009.
• McIntosh, R. D., Moore, A. B., Liu, Y., & Della Sala, S. (2022). Skill and self-knowledge: Empirical refutation of the dual-burden account of the Dunning–Kruger effect. Royal Society Open Science, 9(12), 191727.
• Talsma, K., Schüz, B., & Norris, K. (2019). Miscalibration of self-efficacy and academic performance: Self-efficacy ≠ self-fulfilling prophecy. Learning and Individual Differences, 69, 182-195.
• Yan, Z., Wang, X., Boud, D., & Lao, H. (2023). The effect of self-assessment on academic performance and the role of explicitness: A meta-analysis. Assessment & Evaluation in Higher Education, 48(1), 1-15.

Teksti on julkaistu Psykologi-lehdessä 1/2024.